Viimeinen päivä parikymppisenä. Tai oikeastaan se vaihtuikin jo seuraavaan, yön pikkutunneilla kun taas raapustelen!
Täsmälleen kaksikymmentäyksi vuotta sitten synnyin noin kahdeksan tunnin päästä, jos nyt niin voi sanoa. Äiti odotteli ilokaasuhöyryissään Aten syntymistä maailmaan. No, ei tullut Attea vaan tulikin Senni. Harmin paikka, ja hajamielinenkin vielä. Mun vanhemmat eivät kuitenkaan ole kovinkaan päättäväistä väkeä joten viime tipassa ehdin vielä vaihtua Essiksi. Olen hiukan katkera, Senni olisi ollut kivempi.
Haluan onnitella erisydämellisesti Viiviä, Saraa, Nataliaa ja Werneriä. Kaikilla on synttärit viikon sisään ja joka vuosi on mahdoton pysyä kartalla, jos en käytä kalenteria. Ja Erasmus-Essillä ei ole kalenteria. Oon näissä muistamisasioissa maailman huonointa sorttia, kuten postauksista on aiemminkin saattanut havaita. Joten onnea, rakkaat ystävät, ja anteeksi, että mä olen unohtanut teidän merkkipäivät niin monta kertaa. Yritän oppia, kaikin voimin.
Hulluna ripistikkeli-hihoihin, always have been and always will be.
No comments:
Post a Comment