WE OWN THE NIGHT TONIGHT

Tänään koittaa vihdoin ilta jota oon kuumeisesti ja kauhulla odottanut jo pari viikkoa - Niken We Own The Night @ Berlin!

Muutaman tunnin päästä mä pyrähdän kympin lenkille kymmenen tuhannen muun innokkaan mimmin kanssa Berliinin yöhön. Jännittää, koska mun juoksemiset on jääny viime viikkoina muun pyörityksen takia ihan liian vähälle ja alkuperäisestä tavoiteajasta voin vain unelmoida - mutta jospa vaikka pääsis hyvällä fiiliksellä maaliin asti :)

Peukut ja varpaat pystyyn siis etten pökrää matkalle; ainakin kisapaketin sisältö piristää mieltä ja pääsen hukkumaan turkoosiin paitamereen niin kukaan ei erota mua...

Hauskaa perjantai-iltaa kaikille, huomenna mä heräilenkin muuttohommiin heti aamusta!

KylteriRUN 2013

Sunnuntaihuomenta :) 

Kuten perjantaina uhoilinkin, eilinen startattiin puoliltapäivin käyntiin KylteriRUNissa klik. Vaasa kun ei ole mikään metropoli, oli fiilis vähän kuin olis ison kaveriporukan kanssa lähtenyt aamulenkille :D Yliopiston cheerleading-Catsien torilla vetämä alkulämmittely kuitenkin loi ilmaan pientä urheilujuhlan tuntua ja niin me kylterit ampaistiin matkaan kukin omalla vauhdillaan Lastensairaala-projektin klik hyväksi. 

Me Iidan kanssa päätettiin tyytyä vitosen lenkkiin, koska tarkoituksena oli juoruta ja säästää voimia illan rientoihin ja siis Fontanan tanssilattialle, kyllähän siellä nyt toisen viiden kilometrin edestä reivaa (enkä mä ainakaan olis aamusta jaksanut metriäkään enempää!). Ihan hyvään aikaan me matka kuitenkin kirmattiin eikä niinkään juoruttu, mikä johtui varmasti edellä kirittävistä Catseista. Miten niiden mimmien askel voi näyttää niin kevyeltä?? No joka tapauksessa, hyvällä mielellä luin uusimman Fit-lehden kuntotestituloksia RUNin jälkeen ;) Parantamisen varaa kuitenkin on ja aloitankin varmaan vähän erilaiset lenkkeilyt ensi viikolla.

Kotiin päästessäni sukelsin lopulta sellaisen migreenin pyörteisiin, että loppupäivä ja -ilta kului verhot kiinni kylmä rätti päässä peiton alla. Nyt aamullakin koputtelee ohimoita, mutta ehkä mä en vaan nouse pystyasentoon niin en joudu tunnustamaan, ettei se vieläkään oo kunnolla hellittänyt.

Eikä nää mössöiset puhelinkuvat suinkaan helpota mun päänsärkyä.

Sunnuntai on kyllä yksi mun lempipäivistä! Naatiskelkaa x

@ THE GYM

Nyt en ole kohta viiteen päivään pistänyt kurkustani alas muuta kuin suht terveelliseksi laskettavaa ruokaa (paria pizzaa ei tietenkään lasketa), enkä varsinkaan juomaa ja olen jopa pystynyt pitämään kiinni liikuntarutiineistani. Ja vitsi, olo on sen mukainen! Massun turvotus laskenut niin, ettei mua enää heti luule odottavaksi äidiksi ja yöllä jopa saa unta, kun ei tarvi katsella niitä liskoja niska hiessä joka yö. Ai että, tätä elämää kaipaan kovasti: hyvää ruokaa, säännöllistä rytmiä ja hoosiannaa huutavia vatsalihaksia :)

Salilla käyminen on mulle edelleen kuntoutuksen ja treenailun välillä tasapainoilua. Heti kun vähän rääkkää alakroppaa, niin polvet alkaa muistutella taakse jääneestä leikkauksesta. Mulla on niitä vahvistavat tietyt mummoliikkeet ohjelmistossa joka kerta, mihin on superrasittavaa käyttää aikaa, kun tuloksista ei ole tietoakaan. Tai ainakin ne on niin hitaita, että hätähousu kyllästyy. Kylmägeeliä vaan ja hammasta purren! Vaikken pelaa futista eikä mun polvet ole mustelmilla, on arpi kuitenkin sen verran ruma ja reidet eri kokoiset, että Niken mainos iskee ja lujaa (ja vaikka mulla on jo someone out there joka tykkää mun polvista).

Musiikki on ihan ehdoton rytmittäjä ja motivoija omalle liikunnalle, joten pistän tähän yhden menevän lempparin. Tänään tuli lämmiteltyä vahingossa 180 sykkeellä kun tää alkoi soimaan. Pönttöpää, kuuntele itseäs äläkä sitä musiikkia.