LET´S FASHION

Päivä Southamptonissa muuttui aurinkoisesta aamusta sateiseksi trombihurrikaaniksi ja painelin kotiin uudet löydökseni, legginsit (wuhuu, vaan viisi vuotta jäljessä) jalassa niin intoa puhkuen, ettei edes palellut. No paleli, mutta en tullut kiukkuiseksi, mikä on harvinaista. 

Tänään alkoi se muotikurssi, mistä olen täällä aiemminkin höpötellyt. Vaikutti aivan ääääääärettömän mielenkiiltoiselta ja täydelliseltä kurssilta, tuli niin hyvä ja toiveikas fiilis! Mulla kun ei nämä valinnat täällä ole menneet ihan nappiin, kurssien sisällöt ei aina ihan vastaa mun korkeita odotuksia.. Mutta tämäpä ylitti ne :) Sisältö oli omaa koulutustani ajatellen sopivan bisnespainotteinen, mutta tarjoaa silti ihan hurjasti uutta tälle trendinnälkäiselle hömpälle. Imen tästä itseeni mahdollisimman paljon, unelmatyöpaikkani on kuitenkin kiistämättä muotialalla.

Valmistelutyönä kurssille piti tunnistaa syksyn muotiviikoilla vilahdelleita tulevan kevään ykköstrendejä. Kyllä ihan sydäntä raastoi selailla Ellejä, Vogueita ja Marie Claireja tuntikaupalla kahvikupposen ääressä ja välillä nukahdellen... Ihan oikeasti, olin kuin taivaassa, saako joku oikeasti opiskella tätä täyspäiväisesti tai tehdä jopa työkseen!? Aloin jo miettiä, että olenko mä tällä hetkellä oikealla alalla ollenkaan. Jotenkin nuo muotiviikot kiinnostaa enemmän kun satasivuisten tilinpäätösten oikaiseminen. Toisaalta kauppatieteet ei onneksi sulje tulevaisuudessa mitään pois, päin vastoin.

Ajattelin julkaista teille kurkistus kurkistukselta paloja tulevan kevään trendeistä. Osa toki näkyy jo kaupoissa, mutta onhan sinne suunnittelijapuolellekin kivaa välillä vilkaista. Luvassa siis muotiasiaa enenevissä määrin, iskän kannattaa varmaankin lopettaa lukeminen suojellakseen mielenterveyttään ;)

MAKARONILAATIKKO

Syötyäni neljä päivää (yötä) putkeen Subwayssa, Burger Kingissä ja ikuisesti pettämättömässä KFCssä, mieli teki viikon päätteeksi tehdä kunnon kotiruokaa. Ainakin koemaistajan mukaan sain luomuksesta kymmenen pistettä, joten ajattelin jakaa reseptin täällä. Makaronilaatikko on kaikille ennestään tuttu, mutta tein siitä pienen variaation vaihtelun vuoksi. Suosittelen ;) 

En tykkää laittaa mitään tarkkoja määriä ylös, koska itse annostelen aina vähän mielen ja maun mukaan.  Määrät on siis hyvinkin sovellettavissa ja suuntaa antavia!

Tarvitset:

500 g     jauhelihaa

250 g     makaronia

5 dl        maitoa

3            kananmunaa

              FETAA

              AURINKOKUIVATTUJA TOMAATTEJA

              sipulia 

              ripaus juustoraastetta

              mausteita maun mukaan (ite laitoin italian mix, paprikajauhe, suola, pippuri)

Tee näin:

1. Makaronit kiehumaan

2. Pilko sipulit ja laita pannulle kuullottumaan, hetken päästä jauheliha siihen kaveriksi

3. Pilko feta ja aurinkokuivatut tomaatit ja lissa ne ruskistuneeseen jauhelihaseokseen. Laita mukaan mausteet ja anna hautua hetki

4. Kaada jauhelihamössö ja kypsät makaronit lasivuokaan odottelemaan

5. Tee munamaito: Riko kananmunat kulhoon, lisää maito ja sekoita

6. Kaada munamaito vuokaan ja sekoittele tasaiseksi

7. Jos linjat sallii, kuorruta juustoraasteella. Itse käytin mozzarellaa, sopi hyvin fetan ja aurinkokuivatun tomaatin kanssa :)

8. Lykkää koko hommeli uuniin, puolisen tuntia 200 asteessa riittänee. Ota pois, kun laatikon pinta on kauniin värinen ja näyttää makaroonilaatikolta eikä puurolta. 

Noin tunnissa koko homma oli taputeltu ja oli ihan mielettömän hyvää!

BARGAIN: STEPPED TANK

Tapettuani muutamat rotat ja omat jalkani niin pahasti torstain tanssahteluissa, perjantain bile-outfit piti rakentaa lähinnä mukavuuden ja maalaisjärjen kriteereitä noudatellen. 

Asu sai alkunsa siitä, että missään muissa kengissä en enää edes pääse eteenpäin, kun tennareissa. Conssit saivat sitten lopulta seurakseen äskettäin ostamani epäsymmetrisen tanktopin, missä takahelma on aika ronskisti porrastettu. Olin ajatellut topin lähinnä aluspaidaksi tuomaan maustetta muuten tavallisiin asukokonaisuuksiin, mutta maailmanloppua lupailevan vaatekriisin kynsissä se päätyikin  bilemekoksi. Lopputulos ei ehkä ole sitä perinteisintä essiä, mutta tunsin oloni kotoisaksi ja mikä tärkeintä, rennoksi! Tyttömäisillä asusteilla sai vähän tasapainoa muuten aika särmikkääseen kokonaisuuteen.

Vain tulevaisuus näyttää millaiseen käyttöön hankintani yltää. Nahkalegginsit, porrastettu toppi ja joku rempseä löysä päällyspaita ei voi olla huono valinta. Jos olen riittävän rohkea, lisään vielä korkeat korot. Saa nähdä ;)

Topilla oli hintaa peräti 2 puntaa (Primark, ylläri...), legginsejäkään ei ollut hinnalla pilattu ja vyön olen saanut joskus aikoja sitten kaupanpäällisenä jonkun rätin kanssa. Väitän, että päästä varpaisiin lukuunottamatta consseja asukokonaisuus on irronnut alle kahdella kympillä! 

@ THE GYM

Nyt en ole kohta viiteen päivään pistänyt kurkustani alas muuta kuin suht terveelliseksi laskettavaa ruokaa (paria pizzaa ei tietenkään lasketa), enkä varsinkaan juomaa ja olen jopa pystynyt pitämään kiinni liikuntarutiineistani. Ja vitsi, olo on sen mukainen! Massun turvotus laskenut niin, ettei mua enää heti luule odottavaksi äidiksi ja yöllä jopa saa unta, kun ei tarvi katsella niitä liskoja niska hiessä joka yö. Ai että, tätä elämää kaipaan kovasti: hyvää ruokaa, säännöllistä rytmiä ja hoosiannaa huutavia vatsalihaksia :)

Salilla käyminen on mulle edelleen kuntoutuksen ja treenailun välillä tasapainoilua. Heti kun vähän rääkkää alakroppaa, niin polvet alkaa muistutella taakse jääneestä leikkauksesta. Mulla on niitä vahvistavat tietyt mummoliikkeet ohjelmistossa joka kerta, mihin on superrasittavaa käyttää aikaa, kun tuloksista ei ole tietoakaan. Tai ainakin ne on niin hitaita, että hätähousu kyllästyy. Kylmägeeliä vaan ja hammasta purren! Vaikken pelaa futista eikä mun polvet ole mustelmilla, on arpi kuitenkin sen verran ruma ja reidet eri kokoiset, että Niken mainos iskee ja lujaa (ja vaikka mulla on jo someone out there joka tykkää mun polvista).

Musiikki on ihan ehdoton rytmittäjä ja motivoija omalle liikunnalle, joten pistän tähän yhden menevän lempparin. Tänään tuli lämmiteltyä vahingossa 180 sykkeellä kun tää alkoi soimaan. Pönttöpää, kuuntele itseäs äläkä sitä musiikkia.

STORMY WEEKEND

Juuri kun pääsin kehumasta kaunista kevätsäätä Southamptoniin pöllähti viikonloppuna jonkin ties minkä paineen saattelemana HIRMUMYRSKY. Ajatelkaa nyt, kaksi astetta pakkasta ja viisi senttiä lunta (päivän ajan), on sitä huonompiakin syitä perua oppitunnit ja sulkea kirjastot! Puistot tulvivat lapsia ja lapsenmielisiä tekemässä lumiukkoja sellaisesta kuraisesta ohuesta ensilumesta ja innokkaimmat vaihtarit viettivät päivänsä lumisotien. Samalla kuitenkin pukeutumistietoisuudestaan surullisenkuuluisat brittineidit ulkoiluttivat ylpeinä Hollisterin minishortsejaan. Kyllä, kaikki on nyt nähty. Minä ja Paula vedimme verhot visusti kiinni ja olimme tylsiä suomalaisia. Se kolmen viikon Suomessa viettämäni tarvi riitti. 

Kuten kuvista näkyy ilma on jo seljennyt ja yhteiskunta alkaa palata uomiinsa. Silti juoksin tänään koululle hiki hatussa vain kuullakseni, että tuntia on lykätty sääsyistä. Kerran saadun lumisateen kunniaksi näitä vaarallisia sääolosuhteita voi varmaan käyttää tekosyynä vielä toukokuussa. Omasta puolestani saisi tulla muutama pyry lisää, alkaa kouluhommat kasaantua siihen malliin, ettei pari vapaapäivää olisi pahitteeksi.

Siinä ne nyt on, parempi myöhään kun ei milloinkaan: burgundit pöksyt, ei pinkit kuten kuvissa näyttää! Tiukat ja tsäpäkät kun sukkahousut konsanaan, ei kyykkyyn uskalla mennä ettei nappi poksahda, mutta väliäkös sillä ;) Selailtuani vanhoja postauksia asetin itselleni pikkuisen ehdon. Edes pari asua jooko ilman leokuosia tai tuota maailmanpelastaja-jakkua.

ONE TEE, MANY LOOKS

Tyylini on täällä merten takana jotenkin saanut ripauksen uutta maustetta. Se ei ehkä ole realisoitunut vielä vaatekaappiin saakka, mutta ihan selvästi inspiroidun entistä edgemmistä jutuista. Oma vaatevalikoima ei miellytä enää ei sitten ensinkään ja aiemmin niin turvalliset, ajattomat valinnat tuntuvat tylsiltä. Vaatekriisejä on yhden sijasta seitsemän viikossa. Tuntuu, että jotain uutta tuulta tähän nyt tarvitaan. Ja vikkelään, ennen kuin tää mun polkkatukkakin on revitty päästä.

Aloin sitten inspiraatiota ammentaakseni väsäilemään kollaaseja, kun postilaatikkoon tupsahti pilkkahintainen harmaa tee! Se on perinteisen plain, kylläkin pyöreillä niiteillä koristelluin hihoin, mutta suurimmassa osassa asuja hihathan jää kuitenkin jakun tai takin alle piiloon. Kelpohankinta siis. Kokonaisuuksia pyöritellessäni oivalsin, kuinka paljon nainen tarvitsee niinkin yksinkertaista keksintöä kun teepaitaa. Tämä oli varmaan ensimmäiseni, go Essi!

Ripauttelin kokonaisuuksiin vaivihkaa jo osittain menneen sesongin, mutta myös tulevan kauden must-hankintoja. Printtikuosia, niittitohvelia, nahkavaatteita ja maksihametta siis ÄKKIÄ TÄNNE!

P.S. Tämä Polyvore on maailman paras konsti keksiä uusia käyttötapoja kaapista löytyville rytkyille. Ja luoda uusia ihanpakkosaada-suunnitelmia, mitä ei ole varaa toteuttaa.

HAPPY BDAY!

Keskiviikkona juhlittiin synttäreitä. Meitä oli viitisenkymmentä, jokaiselle noin puoli neliötä tilaa keittiössä nopeasti laskettuna, mikä antoi kekkereille oman mausteensa! Eipä kukaan mahtunut luomaan kuppikuntiaan :) Lukemattomia itkuja, nauruja, kriisejä ja ihania hetkiä. En tiedä miten kiittää kyllin näistä juhlista ja ihmisistä, mistä täällä saan nauttia. Nyt olen väsynyt, mutta superonnellinen. Sanat ei riitä kuvailemaan sitä tunnetta, mikä tulee kun selailen matkan varrella otettuja kuvia ja muistan kaikkea hauskaa, missä olen saanut olla mukana. Haluaisin jakaa tän tunteen koko maailman kanssa!

Yksi elämäni ihanimmista päivistä alkoi ovelle saapuneella kukkalähetyksellä. Purskahdin itkuun, kökötin sängylläni puoli tuntia kootakseni itseni ja juoksin sitten myöhässä ratsastustiimin joukkuekuvaan onnesta ja hämmennyksestä sekaisin. En ole vieläkään toipunut, katselen vaan kaunista kimppua pöydälläni ja leijailen jossain prinsessamaailmassa. Loppupäivä paisteltiin pizzaa, puhalleltiin ilmapalloja (itsehän en osaa) ja väännettiin hiki otsalla nutturaa kera vanhojen, takkuisten clip-onien. Ponnistelu oli kuitenkin vaivan arvoista, kaikki kutsutut ja kutsumattomatkin vieraat saapuivat paikalle ja tekivät illasta ikimuistoisen, kiitos! 

Tää postaus ei ollenkaan tee oikeutta niille muistoille (kyllä, muistan kaiken) mitä mulle juhlista jäi, voisin kirjoittaa niistä kirjan. Tällä hetkellä pursuan niin hyvää mieltä, etten vain osaa pukea ajatuksiani sanoiksi. Toivottavasti kuvat kertovat enemmän ja antavat kuvan siitä fiiliksestä, mikä kesteillä oli. Ilta oli tunnerikas myös siksi, että se jäi meidän kaikkien viimeiseksi yhteiseksi: moni palaa tänä viikonloppuna kotimaihinsa, eikä porukka ole enää entisensä. 

READY FOR 21

Viimeinen päivä parikymppisenä. Tai oikeastaan se vaihtuikin jo seuraavaan, yön pikkutunneilla kun taas raapustelen!

Täsmälleen kaksikymmentäyksi vuotta sitten synnyin noin kahdeksan tunnin päästä, jos nyt niin voi sanoa. Äiti odotteli ilokaasuhöyryissään Aten syntymistä maailmaan. No, ei tullut Attea vaan tulikin Senni. Harmin paikka, ja hajamielinenkin vielä. Mun vanhemmat eivät kuitenkaan ole kovinkaan päättäväistä väkeä joten viime tipassa ehdin vielä vaihtua Essiksi. Olen hiukan katkera, Senni olisi ollut kivempi.

Haluan onnitella erisydämellisesti Viiviä, Saraa, Nataliaa ja Werneriä. Kaikilla on synttärit viikon sisään ja joka vuosi on mahdoton pysyä kartalla, jos en käytä kalenteria. Ja Erasmus-Essillä ei ole kalenteria. Oon näissä muistamisasioissa maailman huonointa sorttia, kuten postauksista on aiemminkin saattanut havaita. Joten onnea, rakkaat ystävät, ja anteeksi, että mä olen unohtanut teidän merkkipäivät niin monta kertaa. Yritän oppia, kaikin voimin.

Hulluna ripistikkeli-hihoihin, always have been and always will be.

AFTER THE PARTY

Julkaisin ensin tekstin nimellä Ahter the party. Saimpas hyvät öiset räkänaurut.

Eilinen ilta oli huikea. Suuntasimme porukalla brittikaverimme synttäreille kotibileisiin, mitkä on täällä todettu kyllä illoista aina hauskimmiksi. Vanhat brittitalot ovat kuin labyrintteja, missä on hupaisaa sooloilla pitkin iltaa ja tehdä tutkimusretkiä tuntemattomien ihmisten huoneisiin. Synttärisankari oli vaatimattomasti tilannut mekkonsa jostain julkkis-copycatsivustolta ja juhli sitten Katy Perrynkin kantamassa luomuksessa. Timanttinen coctailmekko oli kuitenkin vuokrattu vain viikoksi. Melkoista omistautumista, vautsi. 

Juhlat jatkuivat aamun pikkutunneille. Jatkoilla oli UV-maalia, paljon tuntemattomia brittejä ja jätesäkillä päällystetyt seinät (taas). Vastoin odotuksia kukaan tai mikään ei kadonnut illan aikana, paitsi pari hassua pulloa vodkaa ja siinä samalla joidenkin juhlijoiden estot. Oma porukka pysyi kuitenkin järjissään ja pääsimme ehjin nahoin takaisin asuntolalle.  

Sunnuntai kului sitten viikonlopusta palautuessa. Päivän jääkaapin ja sängyn väliä kuljettuani ryhdistäydyin kuitenkin perinteiseen pubivisaan kaupungille. En sentään aivan ylittänyt rajojani, joten pysyin vain Team Hollandin tukijoukoissa. Oli paperilennokikisaa, halpoja shotteja ja arpajaista. En osallistunut näistä mihinkään, mutta seurailin tapahtumia zombiena sivusta ja totesin, että ensi kerralla paremmalla tarmolla tilaisuus saattaisi olla kokeilemisen arvoinen.

Näihin tunnelmiin, nyt simmut painuu kiinni. Kuulin myös, että tukka kasvaa unen aikana. Äkkiä siis unten maille!!

Ompas muuten kivasti kaulukset ruttanassa.

SATURDAY SALES

En tiedä mitä tänään tapahtui. Tai oikeastaan viime yönä. Ajattelin kerrankin laittaa yöksi verhot kiinni niin, ettei päivänvalo herättäisi heti kukonlaulun aikaan. Tämän tuloksena heräsin puoli neljältä (!). Ei siis ihan nappisuoritus (taaskaan), suunnitelmana kun oli kuntosali, aurajuustokanan pitkäkaavainen kokkaaminen, alennusmyyntikierros ja siivous ennen kaverimme synttäreitä. No, valitsin tietysti tärkeimmän. 

Nyt on taas sukat ja lompakot hukassa, tukkakuontalo näyttää sähköiskun saaneelta ja olen totaalisen pihalla maailmanmenosta. Silti, mitäpä nainen ei tekisi alennuslöytöjen eteen.

Kuvat on eiliseltä, en todellakaan jaksa tänään pukeutua asianmukaisesti. Kaupungille lähdetään kyynärpäät ojossa, kollarit jalassa ja tunteenpalo silmissä. Adios!

SUNNY DAY

Upea, keväinen ilma. Lenkki, kuntosali ja loistava reeni, hyvää lasagnea, rentoutumista. Nyt bileet. Kiire kuten aina.

Cheers!

BOOK MAKES A COOK?

Tänään olin hölmö, jos se nyt on mikään uutinen. Tai suorastaan tyhmä.

Suunnitelmani oli kiiruhtaa koulusta suoraan salille ahkeroimaan. Sen sijaan eksyin matkalla kirjakauppaan ostamaan kalenteria, koska elämäni on muka niin sekaisin ilman sitä. Kalenterin sijasta löysinkin itseni ruokakirjojen parista. Päädyin ostamaan neljä opusta aiheen tiimoilta, sinänsä todella fiksua, kun kaikki ostamani tavarat täytyy raahata matkalaukuissa Suomeen. Kaiken lisäksi näistä tuli niin huutavan kauhean järkyttävä himonälkä, että kipsuttelin koroissani juoksujalkaa vielä Asdaan (kodista päinvastaiseen suuntaan) ostamaan paketin keksejä ja paketin minibrownieseja. Unohdin ostaa kalenterin, enkä ehtinyt salille. Söin kaiken matkalla kotiin ja suunniteltu tomaattikeitto jäi sitten jääkaappiin kyhjöttämään kuin hylätty Lada tienvarteen. Putkeen siis meni taas.

Mutta niihin kirjoihin. The Mini manual of Cocktails. On Cosmoa, Mojitoa, Sex on the beachia ja kaiken maailman pläjäystä Napoleonin yömyssystä Kultaiseen sammakkoon. Ihan must, miten mä en oo koskaan ennen tarvinut tätä!? Varmaan siksi, ettei se oo koskaan ollut alennuksessa. Mahtavaa, teemabileet täältä tullaan! Oon kertakaikkisen innoissani!

Home Baking. Myöskin välttämätön lisä (olemattomaan) kirjakokoelmaani. Sisältää kaikki olennaiset pakko-osata herkut, juustokakut ja omppupiirakat. Musta tulee näiden kirjojen avulla mestarileipuri! Never.

Grandma´s Kitchen Journal. Näistä hankinnoista ehkä järkevin. Tai siis vähiten hölmö. Kirja alkaa isoäidin opetuksilla kokkaamisen muuntotaulukoista, raaka-aineista, paistoajoista sun muista asiaan kuuluvista. Paljon pirkkaniksejä. Söpöjä taskuja, mihin voi jemmata lappuja ja reseptejä. Kirjan perinteisten brittireseptien välissä on sivuja, mihin voi itse kirjoittaa muistiin vinkkejä kirjan ulkopuolelta. 

Mix&Match Menus. Ehdoton lemppari, jonka kokeilua odotan innolla! Kirja koostuu kolmesta allekkain olevasta liuskasta; starters, main courses, desserts. Jokaista kategoriaa on parisen sataa, ja liuskoja selaamalla kirjaan muodostuu palapelimäisesti itse koottu menu. Ompa essimäisesti selitetty. Varmasti ihan loistava inspiraation lähde ja helpottaa kokonaisuuksien miettimistä! 

Ja vähän pehmittääkseni tätä kerskakulutuksen ihmeellistä maailmaa: sain kaikki kirjat alennuksesta yhteensä viidellätoista punnalla, eri parillakymmenellä eurolla. Siksi ne hankin, auttamaan kivistä tietäni mestarikokiksi. Tykkään hirmupaljon ruoanlaitosta, mutta uusien ideoiden etsiminen tuntuu aina niin työläältä. Ehkä näillä porskutetaan jonkin aikaa! 

Makeansuolaista torstai-iltaa kaikille :)

BACK TO ROUTINE

Southamptonissa on kymmenisen astetta lämmintä ja ihanan raikas keli, enkä voi väittää etteikö olisi ollut kiva palata tähän jakku-nahkatakki-ilmastoon. Sain jopa raahattua itseni ulos ovesta lenkille, mistä voi päätellä jotain vallitsevista sääolosuhteista ;) Mulle riittäisi juuri tuollainen talvi minkä nyt Suomessa kävin läpi. Kolme viikkoa, valkea kaunis maisema ja sopivasti pakkasta. Voi kun niiltä loskakeleiltä säästyisikin joka vuosi. 

Täällä aletaan pikkuhiljaa palailla arkirutiineihin, vaikkakin koululla oli vielä hiljaista. En tiedä johtuuko se mahdollisesti siitä, että suurin osa opiskelijoista lomailee vielä kotikaupungeissaan vaiko siitä, että suurin osa opiskelijoista on palannut kaupunkiin, mutta saa yhä lomailevista hyvän tekosyyn jättää luennot väliin. Itse kuitenkin reippailin koululle ranskantunneille ja sain jopa ensimmäisen kokeen läpäistynä takaisin, mikä oli sellaisen bingorupeaman jälkeen kyllä iloinen ylläri! Tuskin musta mitään ranskan puhujaa koskaan tulee, mutta näköjään jotain olen oppinut. Je ne parle pas francaise. 

Pian alkaa uusi jakso. Täällähän on sellainen käytäntö, että syksyllä valitaan kuusi kymmenen opintopinnan kurssia ja niitä sitten tahkotaan koko vuosi. Vähän niin kuin meillä tehtiin ala-asteella: lukujärjestys on koko vuoden täsmälleen sama ja kokeita tiputtelee aina välillä. Tosi paljon tehdään ryhmätöitä ja esitelmiä, ihan erilaista kun suomalaisessa yliopistossa. Etenemistahti on aikamoisen hidas ja omasta mielestäni välillä jopa tehoton, mutta empä voi valittaakaan: systeemi on selkeä ja leppoisa ja jopa kaltaiseni heinähattu ainakin vuoden loppuun mennessä oppii muistamaan edes puolet lukujärjestyksestään! Ja onhan se vaihtarivuonna kiva, ettei tarvi paahtaa missään kirjojen parissa koko vuotta. Täällä kun on paljon muutakin tehtävää ;) 

Mulle kakkosperiodi tuo mukanaan Fashion Process kurssin, jota kyllä odottelen innolla. Tarkoitus olisi oppia muotiteollisuuden "kiertokulkua", mallistojen ja oheistoimintojen ajallista hallintaa, jne. Supermielenkiintoista, täydellinen ripaus tutkintooni sitä, mikä oikeasti sytyttää! Saa taas nähdä mihin kaaokseen olen taas nenäni työntänyt, en tietenkään tunne kurssilta ketään ja kuvauksen perusteella luvassa on ainakin yksilöesitelmä... Noh, on kuitenkin siistiä päästä tekemään jotain, mihin Suomessa oma koulu ei tarjoa mahdollisuuksia. Siksihän mä tänne ulkomaille lähdin.