PAVIA BY NIGHT

Paviassa viettämäni illat tempaisi mut takaisin Erasmusaikoihin, good old, kun seikkailtiin milloin missäkin Englannissa suhaillen kesteiltä toisille mitä huvittavimmissa olosuhteissa - näistä moni tarina tuskin koskaan kuolee. Seikkailujen lista sai arvoistaan jatkoa, kun lyötiin Paulan kanssa viisaat päämme yhteen Italian yössä pari viikkoa sitten. 
Paviassa oli Erasmus-unioneiden kokoontuminen mikä tietenkin tarkoittaa huippukestejä, mihin mua ei kahta kertaa tarvinnut kysyä. Rannekkeet siis käteen kahden vuoden tauon jälkeen ja sukellus ratkiriemukkaaseen kansainväliseen kaaokseen sai alkaa! 
Ilta alkoi drinkeillä Paulan vaihtarikavereiden luona, josta sitten porukalla suunnattiin klubille. Taksi ei koskaan tullut, vaikka sitä yritti soittaa kaikki (vai soittiko kukaan), koska Italia. No anyway, sadalta kilometriltä tuntuvan matkan aikana minä ja Paula eksyttiin joukosta ja käytiin naukkaamassa Limoncellot jossain paikallisessa kuppilassa, kerrottiin olevamme 18 (?), jatkettiin urhoollisesti matkaa ja liftattiin itsemme kunnialla perille. Mä en koskaan unohda, kun saatiin kyydin kylkiäisenä mäkkärin kookospirtelöt. Se oli silkkaa kohtaloa. 
Tunnit hurahti lattarihittien tahdissa ja yö kääntyi aamuun. Oli niin mielettömän hauska ilta, luissa ja ytimissä tunsin sen saman ainutlaatuisen maailmanvalloittajafiiliksen mikä meitä kaikkia yhdisti Englannissa - oli hauskaa olla osa sitä taas hetki! 
Kookospirtelöt, sitruunat, kauhea reikävessa (sinne meinas pudota) ja lelupossu nimettäköön illan teemoiksi, jonka jälkeen voin taas hetken levätä ennen seuraavaa seikkailua. Ja niin me levättiinkin: koko lauantai hukuttiin sohvanpohjalle ja katsottiin Moonrise Kingdomia.
// Long story short: The time I spent in Pavia visiting Paula really reminded me of the good old times we shuffled around England together two years ago, so young and so lost (I think we still are). I must say those were among the best times of my life, so we decided to foster our old adventures by adding some stories on the list in Pavia.
Our Fridaynight included Erasmus-party, hitchhiking, limoncellos, coconut milkshakes, toy pig, horrible toilets and much more - in random order. It's even unnecessary to hype how much fun it was to be a part of that victorious and unique Erasmus-feeling again, what I last time experienced in England! Great memories indeed. 
Saturday we spent our day watching (sleeping and pretending to watch) Moonrise Kingdom, love.  

FRANKFURT #2

Throwback Tuesday! Vielä pari tarinaa on jonossa koskien jo melkein parin viikon takaista Frankfurtin reissua - mun mielestä näitä on kiva muistella ja vaalia näin ripotellen, eikä niin että koko blogi muuttuu matkaoppaaksi viikoksi, right? 

Lauantai-ilta oli siis SE nimenomainen ilta, josta koko Frankfurtiin lähtö sai alunperin alkunsa, nimittäin Andrén soittoilta. Se ja meidän seurueen muutama muu soitti Silbergold-nimisellä parkkihallin sisään rakennetulla klubilla, mihin mun ja Lindan tietenkin innokkaimpina faneina piti päästä nauttimaan tunnelmasta. Ilta alkoi lämmittelyseteillä tuolla poikien kämpällä mistä hehkutinkin jo täällä,minkä jälkeen koko konkkaronkka suunnattiin klubille! Oli niin siistiä fiilistellä livemusaa alkuillasta aamuun saakka.  

Ilta oli tosi tavallisesta poikkeava, erikoinen ja hauska. Oltiin hereillä 24 tuntia putkeen, otettiin aivan jäätäviä selfieitä kautta illan, ja tietty notkuttiin uskollisesti jokaisen setin tahdissa. Jossain vaiheessa aamun pikkutunneilla oltiin niin väsyneitä, että Linda esitteli meidät suomalaisena englantia puhumattomana lesboparina, jotta ei tarvis puhua kellekään. Nukahdin kotimatkalla Frankfurtin metroon.  

// Throwback Tuesday! Still a couple of stories from Frankfurt to go - I think it's nicer to sprinkle them here from time to time than just transform the whole blog into a travel guide for a week, right?

Saturday night was THE night that actually led to the initial idea of the trip to Frankfurt: Andrés gig night. He and couple of other guys who hosted us were supposed to play at Silbergold, a club built in a multi-storey car park, where me and Linda as the most enthusiastic fans naturally had to go to enjoy the vibes of the great music. The night kicked off with a warm up set at the loft I already hyped about here, afterwards we all headed to the club! Was so cool to feel the live music from the first glass of wine until the sunrise.   

Overall the night was very unusual and fun. We stayed awake for 24 hours, took tens of horrible selfies and of course danced faithfully through every single set. At some point we were so tired that I remember Linda telling random people we were Finnish non-English-speaking lesbian couple in order to avoid unnecessary conversations. I fell asleep in the subway on our way home.

FRANKFURT #1

Nyt kun Frankfurtista on hurahtanut melkein viikko, on täydellinen aika palata fiilistemään reissun käänteitä!
Ensinnäkin, mehän ei koskaan saatu tietää oliko kimppakyytikuski kiva - kuitenkin harhailtuamme rautsikalla muutaman tunnin, soiteltuamme epätoivoisena autovuokraamoihin katkeranmakuisten sundaejätskien äärellä ja harkittuamme liftaamista oltiin yhtä mieltä siitä että se äijä oli aivan idiootti peruttuaan meidän matkan. No, nukuttiin lyhyt yö Berliinissä ja napattiin ensimmäinen aamubussi kohti Frankfurtia ja matka sai viimein alkaa!
Seitsemän tunnin bussimatkan jälkeen meidät otti vastaan ukkosmyrsky, joten pidemmittä puheitta suunnattiin Offenbachiin (kuulemma Saksan rikollisin kaupunki by the way) Andrén kavereiden luo asettumaan taloksi tohon mielettömään loftiin, mikä oli kuin sukellus pieneen Berliiniin tossa muuten vähän karummassa kaupungissa. Samaan kohteeseen oli suunnannut pari onnekasta muualta Saksasta, ja lopulta meitä oli kymmenen hengen jengi nauttimassa letkeästä tunnelmasta ja non-stop hyvästä musasetistä koko viikonlopun. 
Keskityttiinkiin vaan fiilistelyyn, ja lopulta poistuttiin kämpästä ainoastaan illalliselle ja klubille. Kaupunkikierrokset jätettiin seuraavaan kertaan koska tää oli jotain paljon ainutlaatuisempaa. Mun täytyy sanoa että oli siistiä olla mukana ainoana ulkomaalaisena eikä yhtään haitannut, että kuuntelin vaan hölmönä vierestä varmasti tosi jänniä stooreja mistä en ymmärtänyt mitään. Opin paljon saksaa ja tuntu että olin osa jotain uutta.
Ihan mielettömiä muistoja. Kiitos vielä isännille ja emännille ja tietty Andrélle ja Lindalle, joiden takia mulla on ylipäätään ollut mahdollisuus kokea jotain näin siistiä. 
// Now that it's been a week since our Frankfurt trip it's a perfect time to go back to those vibes! 
First of all, we never got to know if the carshare driver was nice - anyhow after wandering around main station, desperately calling to countless car rentals meanwhile tasting bittersweet sundaes and seriously considering hitchhiking, we no doubt agreed that he was an absolute douchebag after cancelling our ride. Finally, we slept over night in Berlin and took the first bus to Frankfurt Saturday morning and the trip was about to begin!
After 7 sweaty hours in the bus we were welcomed by a thunder storm so we with no further ado headed to Offenbach (reputedly the most criminal city in Germany btw) to make ourselves at home in the coolest loft I've seen, like a small Berlin inside another stony city. We shared our destination with some other lucky Germans and finally we were around ten enjoying the relaxed atmosphere and great nonstop music through the weekend.
We mainly focused on chilling and only left the loft for dinner and clubbing. Skipped the city tour and saved it for the next time, somehow this felt so much more important. I have to admit at it was super cool to be only non-German there and I no doubt enjoyed my time not understanding a word of the shared stories I assume are among the funniest. I learned a lot of German and it felt like being part of something new. 
Wonderful memories once again. Once more thanks for all the hosts and of course André and Linda, without whom I would have never got a chance to experience things like this. 

BERLIININ VAPPU

Kuluneen viikon oon haikaillut haalarikuvia Vaasasta ja kauhistellut loputonta #vapueilopu-päivitysten virtaa kaiholla. Se on ihan(an) kamalaa, niin ainutlaatuista. Nyt ystävät levätkää rauhassa, onneks se on vaan kerran vuodessa (ja ens vuonna oon mukana)!

Vaikka haalarit ja lakit maisemista puuttuikin, ei Berliininkään vappuriehat kauas kakkoseksi jää. Me päätettiin suunnata vapun must-see kohteeseen Kreuzbergiin, missä kadut on suljettu autoilta ja tilaa tehty lavoille, katuravintoloille, ja mikä parasta niistä nauttiville tuhansille ja taas tuhansille kirjaville juhlijoille. Ehdoton hotspot on Kottbusser Tor, minkä kautta pääsee sisään Oranienstrasselle, jolla suurimmat kestit 1. toukokuuta vietetään!

Meillä meni vähän suunnitelmat uusiksi kun vapun juhlimisporukka makasi kotona toipuen edellisen illan riennoista, mutta me kuitenkin Eleonoran kanssa kerättiin luumme niin, että käytiin katsastamassa nuo Kreuzbergin villit meiningit. Se ihmismäärä oli ihan käsittämätön, ja varmana ton ympärille sais rakennettua melkoisen kestipäivän jos heti aamupäivällä rantautuis alueelle ison porukan voimin. Meidän ilta ei kuitenkaan venynyt sen pidemmälle, vaan tehtiin tilaa innokkaimmille ja siirryttiin kerrankin sivistyneesti alta pois. 

Ei siis ihan niin hurja vappu kun suunnitelmissa oli, mutta joskus näinkin! 

Vielä erikoismaininta ukkelille joka otti tikapuilta valokuvia 50 sentin maksua vastaan. Tuettiin tätä yritteliäisyyttä itsekin ja plakkariin jäi päivän paras kuva. Tätä lisää Suomeenkin!

ALLES IST MÖGLICH

Sunnuntaiaamu (ilta kello viisi). Keräilen tässä eilisen juoksulenkin ja melkein yhtä raskaan tanssimaratonin herättelemiä polvia - enkä kiellä etteikö koko mimmissä olis vähän keräilemistä.

Me päädyttiin klubbailemaan johonkin jumalan selän taakse niin, että jouduin ottamaan taksin löytääkseni lähimmän metron. Kun mä vihdoin lintujen laulun ja kirkkaan auringonnousun saattelemana istahdin S-bahniin kohti kotia, havahduin lipuntarkastajan olankoputukseen. Se fiilis kun joku selittää sulle saksaksi, että sun kuukausikortti ei ole käypä kuukausikortti etkä sä puhu sanaakaan saksaa. Hyvää huomenta. Tiivistettäköön koko tarina niin, että mut heitettiin pois kyydistä ja kotimatka sai aika eksoottisia vivahteita jossain autiolla asemalla seuraavaa junaa odotelessa. Nyt pällistelen sakonnäköistä paperilappua mun maksetun kuukausikortin rinnalla. Ei mee jakeluun? Only in Berlin.

Sakoista viis, ilta oli ihan mahtava. Klubi oli rakenneltu sellaiseen pieneen jokilaivaan ja sitä oli mahdoton löytää, mutta kaiken etsimisen arvoinen. Nimeä en nyt kuollaksenikaan muista, en tiedä onko sitä edes, mutta täytynee ottaa selvää. Voisin aloittaa paikantamalla eilisen olinpaikan ilmansuunnan. Mä en lakkaa rakastumasta tän kaupungin huolettomaan elämäntyyliin. Eilisestä muotoutui ikimuistoinen, enkä mä pääni puhkikaan suunnittelemalla olis koskaan osannut maalailla moista. Tää on kai se, missä kuuluis sanoa go with the flow.

So, still alive, nyt ruoan metsästykseen. Miten jääkaappi aina sunnuntaisin siirtyy kilometrin kauemmaksi?

Muuten, mä oon miettinyt että pitäiskö kirjoittaa englanniksi?

KIPEENÄ EIKU

Mä oon kipeenä sängynpohjalla. Päätä särkee aijai, hain sairaan hyvää thairuokaa kioskista, makso kolme euroa. Nyt mä käperryn peittoon ja mulla on jalassa ihanat villasukat. Teen kasvonaamion ja käyn nukkumaan.

EIKU, tää olikin tunti sitten! Vierivä kivi ei sammaloidu: Mä sittenkin pistän suoristusraudan laulamaan koska tukkaa ei kerkee pestä, ja pukeudun kokomustaan koska en kerkee miettiä. Elämä ei odota, Berliinin yö täältä taas tullaan!

Fiilistelyä kera Mister Hampsterin Amsterdamin reissulla. Siitä tuli meidän bilemaskotti.

AMSTERDAM

Nyt on sellanen mission completed että tää aamu jääköön historiaan (viimeisenä laatuaan)! Mä istun bussissa seuranani 8 (kahdeksan), eli siis KAHDEKSAN KILOA matkatavaroita matkalla kohti Amsterdamin rientoja. Tähän kahdeksaan kiloon sisältyy loputtoman innostuksen lisäksi uudenvuoden outfit, suoristusraudat, kameravarusteet, kengät, siis ihan kaikki! Mietin vieläkin onko tää unta. Viikon reissu olis luvassa ja vaihtarimuistoja tarkoitus fiilistellä hollantilaisten ja espanjalaisten kanssa. Uutena vuotena suunnataan Rotterdamiin, koska siellä kuulemma huikeet kestit vielä huikeemmalla lineupilla!

Koska mainittu painoraja asetti ehtoja mun pakkaamiselle, jäi kone kotiin lepäämään. Siispä toivottelen teille kaikille ihan mieletöntä uutta vuotta ja palaan linjoille kunhan palaudun reissusta! Siihen asti mun mutkia ja matkoja voi halutessaan seurailla Instagramista (@essiini). 

Vuosi vaihtukoon ryminällä ja ensi vuosi olkoon tätäkin parempi! 

Xx Essi ja rinkka

BABY ONE MORE TIME

...nimittäin Fontana. Mä ehdin luulla, että pikkujoulut ois jo vietetty ja tanssit tanssittu, mutta ei. Fona, Nti Groove, pari kaverii ja vähän enemmän naurua. Mäkkijatkoja unohtamatta, heaven on earth. Ei lisättävää. 

TOIS PUOL JOKKEE

Siispä. Viikko sitten pakkasin taas kerran elämäni ja lepardikorkkarini matkalaukkuun ja päätin tuulettua vähän Vaasan rajojen ulkopuolella. Suuntasin etelään ja matkan missiona oli oman elämän lisäksi laittaa velikullan poikamiesboksi ojennukseen - neljän miehen huusholli Turun sydämessä suorastaan huusi pientä Givenchyn aromia ja naisen kimitystä.

Viikonloppu oli ihan mahtava kaikkine kommelluksineen ja oon iki-iloinen että tuli lähdettyä, vaikka mä aluks mietin että mihin mä niiden äijänköriläiden kanssa oikein joudun! Mua kohdeltiin kyllä  prinsessan lailla, ylläpito ihan hiustenkuivaajaa, fysioterapiaa ja herkkuruokia myöten, en voi muuta kun kiittää ja kumartaa :) 

Siellä me Turun yössä tampattiin koko porukka, minä ja pojat. Pakko mainita hukkaamani kello: aamun pikkutunneilla jotain pätiessäni ja kellonäyttöä takoessani tajusin takovani tyhjää rannetta. Damn. Eikun puhelin esiin ja kuvia selaamaan, ja niistähän me sitten katoamispaikka(baari) pääteltiin. Pelastuspartio pystyyn ja ristiretkelle, bingo! Onneks mulla ei oo koskaan ollut varaa mihinkään Korsiin, sitä ei varmana olis palautettu! Illasta jäi mieleen myös ihan mahtihyvät margaritat Papussa, elämäni kamalin shotti jossain muualla, Monkeyn strobovalot ja kipeät jalat. Ja paljon naurua tietty. Ainiin, Teemu putosi keinusta (saiko tätä kertoa?) :D

Kuuliaisesti pojat musta piti huolta ja Teemun lisäksi siis muutkin ei-veljet tarttuivat tähän suojelu-missioon oikein hanakasti, oon otettu! Lauantain pienimuotoisten shoppailujen ja vähemmän pienimuotoisten tanssimuuvien jälkeen sunnuntai meni sitten peiton alla maanantain aamunkoittoa odotellessa.Mestarien liiga, kolme sohvaa, subeja ja ketä meitä nyt oli.

Näin yhteenvetona en tainnut saada yhtään mitään ojennukseen, mutta parempi onni ensi kerralla. Hauskaa oli!

Kiitti pojat, be warned, uus tupatarkastus jo horisontissa! 

A LITTLE PARTY NEVER KILLED NOBODY

…or did it? Meidän viikkoon mahtui mökkireissu, pari Fontanaa, ruotsalaispubi, toogasynttärit, tuparit, luistelua (!) ja siinä sivussa kaikkea muuta kivaa aktiviteettia. Nyt istun nöyränä mimminä täyteen buukatun junan kivikautisessa ravintolavaunussa (unohdin ostaa paikkalipun) kohti Vaasaa litkien isoa kahvia sen toivossa, että mun korvien välissä alkaisi ilmetä muutakin kuin oikosulkuja. Harvoin oon sanaton, mutta tällä hetkellä oon vaan onnellinen ja kuutamolla! Silmät seisoo päässä. Maanantaita odotellessa…

Vietettiin Luisin kanssa vikaa iltaa etelän sydämessä, kyllähän lahtelainen nakkarijono pilkun jälkeen kuuluu ehdottomasti Suomen must-see-juttuihin? Tanssittiin lempparibiisit vielä kertaalleen tietäen, että seuraaviin kuvioihin voi mennä pitkä tovi. Huisin illan jälkeen sitten neljän tunnin yöunilla lentokentälle ja heipat (huom ei hyvästelty!) aika tyhjissä fiiliksissä. Kotiin ajellessani aivan käsittämättömästä väsymyksestä huolimatta hymyilin  koko matkan kuin hangonkeksi mietittyäni taas kerran, kuinka moni ihana ihminen mun elämään kävelikään vaihtovuoden aikana – ja mikä parasta, jäädäkseen.  

Kaikessa vauhdikkuudessaan viikko ei ois voinut ollu parempi. I miss Erasmus.

Lisää postauksia viikosta vielä tulossa :)

"CANNOT BELIEVE THIS"

Noniin, täältä pesee erasmus-perheonnea!

Sehän olis ollut jo epänormaalia jos meidän kohdalla kaikki ois mennyt niinkuin elokuvissa. Kun olin viikko sitten perjantaina vaihtamassa Seinäjoella junaa kohti Tamperetta ja lentokenttää, soittaa Luis mulle nukkuneensa pommiin ja jääneensä koneesta. No, onneksi se tuli sitten espanjalaisittain päivän myöhemmin (mikä meidän olis pitänyt osata arvata) :D That's our boy! Me suomitytöt, minä Juuli ja Paula pidettiin sitten ruoantäyteinen suunnitteluilta ja latauduttiin seuraavan päivän vastaanottoon.

Koko lauantai-ilta ja Luisin saapuminen Vaasaan oli täynnä silkkaa hysteriaa. Huutonaurua matkalla asemalle, itkua paikan päällä ja huutonauruitkua sieltä kotiin kävellessä, kainalossamme vihdoin tuo odotettu miekkonen etelän lämmöstä! Ei oikein puhuttu mitään tärkeää. Halattiin ja kiljuttiin vaan hämillään, sitten tupattiin sille tonkka viiniä käteen ja vietiin Fonaan. Näin jälkeenpäin mä varmaankin kävin läpi jotain lievää shokkia koko viikonlopun.

Fonassa Macarenaa, Las Ketchuppia ja inasen Tinakenkätyttöä. Like in the good old days. Happiness!

LA FAMILIA

Tätä päivää on ootettu kohta puolen vuoden päivät ja oon vältellyt aihetta, jotta pystyisin keskittymään välillä muuhunkin. Mut nyt se on vihdoin täällä. Nyt mä saan hehkuttaa itseni pilviin luvan kanssa.

Ei edes superlatiivit riitä. Huomenna räjähtää pankki täynnä iloa, räiskyvää naurua ja elämän ihanuutta enkä oikeesti pysty sanoin kuvailemaan sitä euforiaa missä oon leijaillut koko viikon! 

Mä meen huomenna Tampereelle hakemaan Luisin yli viikoksi Vaasaan

 ja meidän perhe on koossa taas, cannot beliebe it! Mutta niinkuin me sovittiin verivalan lailla, Briteistä lähtö ei todellakaan ollut mikään päätös, vaan uusi alku. Tää on nyt sen alun alku.

Voisin kirjottaa tästä aiheesta kirjan, mutta ne jotka mun matkaa on seuranneet varmasti tietää kuinka rajattoman onnellinen ja merkityksellinen juttu tää on. Mutta HERKISTELYT SIKSEEN! Mä haluun nähä tän familyn paketissa, Fontanan ysäripuolella, nauraa ratketakseni aamun pikkutunneille ja aamulla ottaa luvun onko kaikki hengissä (good old times), eikä siihen tarvita ees whatsappia! Miettiä yhessä elämän tarkotusta aamutakki päällä eikä tulla mihinkään tulokseen, ostaa keksejä ja syödä kaikki kerralla. Pakahdun onnesta.

Mikä parasta, meidän kolmen lisäksi saadaan visiitille sokeriksi jo muutenkin mielettömän kakun päälle iki-ihana Juuli, jonka kanssa jaettiin vuosi Sotonissa ihan mielettömien muistojen, itkujen ja naurujen kera! 

Vaasa be warned. 

Ja vähän fiilistelyjä Southamptonin ajoilta.

HOUSEWARMING @ HKI

Palaan vielä viikon taaksepäin mun viimeiseen pyörien päällä vietettyyn lahti-tre-helsinki-lauantaihin ja tarkemmin ottaen sen päätepysäkkiin, eli Jannin uuden kämpän kruunajaisiin! :)

Janni oli siskonsa kanssa taikonut vähän turhankin ihanat tarjoilut fetakolmioineen ja pestorullineen, juustokakkua unohtamatta! Haalari kiristi koko illan vetskarin kohdalta ja ruokailua jatkettiin aamulla ;) Reseptejä odotellessa!

Kaunis emäntä kauniissa kodissaan, kyllä kelpaa. Huomatkaa teemaväri!

Lahden edustusta: allekirjoittanut, Krista, Janni ja Inka. Kiitos tytöt, meno vaan paranee vuosi vuodelta, vaikka yksi tästä puuttuukin <3

Tuparilahja: muistitikku-avaimenperä uuteen kotiin! Home is where your heart is eikö niin! Sisältöä tietenkään unohtamatta: 

Operaatio sukkahousut, en kommentoi.

Tunnelmointia ennen tanssiaskelia! Ei varmaan tarvitse selostaa taas kuinka hurjan älytöntä seikkailua koko ilta oli kotiovelta tappiin asti, mainittakoon vain järkevimmät eli Kaijan Tinakenkätyttö ja pesto-vuohenjuusto-falafelit Fafasissa (oh no ne on niiiiiiin hyviä)!! 

Jälleen kerran, tytöt teidän kanssa tajuaa aina kuinka upeita ystäviä mulla onkaan. Ilta kruunasi yhdessä vietettyä kesää ja antoi sille arvoisensa päätöksen: Muutto seuraavana päivänä tuntui kuitenkin entistä vaikeammalta kun tajus mitä kaikkea sitä jääkään taas taakse vähäksi aikaa. Itkin muuttoautossa salaa. Tulee ikävä, on jo.