26 February 2014

YLLÄTYSVIERAS

Tänään tapahtui jotain historiallista: sen lisäksi, että juoksin ihan mielenvikaisen lenkin, tai sen etten muista hukanneeni mitään koko päivän aikana, mä tartuin imuriin ja yritin oikaista huoneeni loputonta epäjärjestystä. Moiselle ihmeelle on kuitenkin aivan erityisen erityinen syy.  

On vaikeeta edes kuvailla sitä itkunaurutunnetta minkä sain, kun Sara ilmoitti tulevansa mun luo Berliiniin. En edes ollut tajunnut kaipaavani niin paljon, mutta tieto visiitistä teki mut ihan älyttömän onnelliseksi. Plus se tuli niin nopeasti, että mä ehkä juuri ja juuri ehdin toipua shokista mennessäni noutamaan tätä neitiä huomenna kentältä! Aion pukeutua juhlahattuun, harkitsen myös jotain torvea. Be warned.

Lisäksi tää pisti miettimään asioita aikajanalla. Alla oleva kuva on otettu melkein vuosi sitten kun tytöt oli mun luona nautiskelemassa ihanaa tyttöviikkoa (tarkempi kuvaus seikkailusta klik). Silloin opiskelin Englannissa ja moni asia oli erilailla, ja jos joku olis väittänyt mun seikkailevan vuoden päästä Berliinissä mä olisin nauranut. Mutta tässä ollaan, eikä mikään ilmeisesti oo varmaa paitsi epävarma! Paitsi, yksi asia kuitenkin on ja pysyy. Ystävät. Sen jos jotain ulkomailla asuminen on mulle opettanut. Nauru ja itku toisensa jälkeen, ne on se ankkuri mikä pitää edes vähän paikallaan. Luin vuoden takaisen postauksen, ja silloin mun ajatukset ja ilo on ollut ihan samanlaista. En malta odottaa tätä viikkoa <3

Jotenka, rakettiryhmä on irti Berliinissä alkaen huomisesta, kypärät päähän jos liikutte lähistöllä. Myöskään korvatulpat ei paha. 

Kivaa viikonjatkoa kaikille!

23 February 2014

ALLES IST MÖGLICH

Sunnuntaiaamu (ilta kello viisi). Keräilen tässä eilisen juoksulenkin ja melkein yhtä raskaan tanssimaratonin herättelemiä polvia - enkä kiellä etteikö koko mimmissä olis vähän keräilemistä.

Me päädyttiin klubbailemaan johonkin jumalan selän taakse niin, että jouduin ottamaan taksin löytääkseni lähimmän metron. Kun mä vihdoin lintujen laulun ja kirkkaan auringonnousun saattelemana istahdin S-bahniin kohti kotia, havahduin lipuntarkastajan olankoputukseen. Se fiilis kun joku selittää sulle saksaksi, että sun kuukausikortti ei ole käypä kuukausikortti etkä sä puhu sanaakaan saksaa. Hyvää huomenta. Tiivistettäköön koko tarina niin, että mut heitettiin pois kyydistä ja kotimatka sai aika eksoottisia vivahteita jossain autiolla asemalla seuraavaa junaa odotelessa. Nyt pällistelen sakonnäköistä paperilappua mun maksetun kuukausikortin rinnalla. Ei mee jakeluun? Only in Berlin.

Sakoista viis, ilta oli ihan mahtava. Klubi oli rakenneltu sellaiseen pieneen jokilaivaan ja sitä oli mahdoton löytää, mutta kaiken etsimisen arvoinen. Nimeä en nyt kuollaksenikaan muista, en tiedä onko sitä edes, mutta täytynee ottaa selvää. Voisin aloittaa paikantamalla eilisen olinpaikan ilmansuunnan. Mä en lakkaa rakastumasta tän kaupungin huolettomaan elämäntyyliin. Eilisestä muotoutui ikimuistoinen, enkä mä pääni puhkikaan suunnittelemalla olis koskaan osannut maalailla moista. Tää on kai se, missä kuuluis sanoa go with the flow.

So, still alive, nyt ruoan metsästykseen. Miten jääkaappi aina sunnuntaisin siirtyy kilometrin kauemmaksi?

Muuten, mä oon miettinyt että pitäiskö kirjoittaa englanniksi?

21 February 2014

EI PÄÄTÄ EIKÄ HÄNTÄÄ

Mi chicas, buenas, tänä yönä, jee! Mä eksyin tänään töiden lomassa Spotifyssa Suomen top-listan puolelle ja täytyy tunnustaa kolahti koti-ikävä. Joo, mua alko itkettää Huominen on huomenna, ku mietin kesää ja ystäviä ja kaikkea sitä fiilistä mikä tulee kun on niiden maailman parhaimpien ihmisten ympäröimänä. Enkä mä shortseista tai rusketuksestakaan mieltäni pahoita. Eli eka virallinen koti-ikävä check. 

Tänään lähetään voitolla yöhön kuitenkin vähän erilaisella jengillä, meitä ois mimmiporukassa edustettuna  ainakin Suomi, Saksa, ja Italia. Ruotsalaiset jätettiin remmistä kun ne voitti tän päivän matsin. Juhlikoon keskenään. Joten, koti-ikävät huspois ja radalle - ei noissa pinkeissä Air Maxeissa kovin pahasti voi mennä pieleen. 

Joten toivotan kaikille juhlantäyteistä viikonloppua! Kartalla voi pysyä Instassa (@essiini), mikäli mä nyt katoan tutkalta toviksi viikonlopun rientoihin. 

20 February 2014

SAINT OF THE DAY

Ei herranjestas mun silmissä vilisee tän viikon tapahtumat yhtenä filminauhana, sellasta tivolia tää on ollut! Onneks kaks päivää viikonloppuun, ja sit saa taas kuluttaa voimansa kahta kauheemmin loppuun ja valittaa ens viikolla tuplasti ;)

Berliinin muotianti pyörryttää mua päivittäin, ja on vaikea hillitä itseään kun inspistä suorastaan tunkee silmien alle niin töissä kun tuolla kaupungilla hengaillessakin. Tuntuu, että oma vaatekaappi venyy joka tyylisuuntaan kun innostun ja kiihdyn nollasta sataan milloin mistäkin, ja pian lopputuloksena on joku maailman epämääräisin arsenaali vaatteita, mistä ei lopulta synny yhtäkään kokonaisuutta. 

Olipa epämääräinen postaus. Anyway, asukuvat viimeviikonlopulta!

15 February 2014

KIPEENÄ EIKU

Mä oon kipeenä sängynpohjalla. Päätä särkee aijai, hain sairaan hyvää thairuokaa kioskista, makso kolme euroa. Nyt mä käperryn peittoon ja mulla on jalassa ihanat villasukat. Teen kasvonaamion ja käyn nukkumaan.

EIKU, tää olikin tunti sitten! Vierivä kivi ei sammaloidu: Mä sittenkin pistän suoristusraudan laulamaan koska tukkaa ei kerkee pestä, ja pukeudun kokomustaan koska en kerkee miettiä. Elämä ei odota, Berliinin yö täältä taas tullaan!

Fiilistelyä kera Mister Hampsterin Amsterdamin reissulla. Siitä tuli meidän bilemaskotti.



RHINO

Jotta ei vallan pääsis unohtumaan toi ruokapuoli, niin palataan muutama päivä taaksepäin ihan mahtavaan aamupalaan! 

Rhino on ihan mun nurkan takana (liian lähellä) ihana ciapattapaikka, missä käytiin ensin lounastauolla, mutta muutettuani lähemmäs oon pari kertaa lipsahtanut viikonloppuaamiaiselle. Ette usko kuinka helppo on venähtäneen illan jälkeen vaan laahustaa 50 metriä sen sijaan että yrittäisin taikoa jotain itse. Lisäksi, Ciapatat on ihan hervottoman isoja, niin isoja että munkin nälkä lähtee, eikä ollenkaan hinnalla pilattu. Paikka löytyy Rhinower ja Kopenhagener Strassen kulmasta, jos joskus eksytte Prenzlauer Bergiin :) 

Nyt mä pötköttelen petissä, laiskottelu on parasta. Ja haaveilen noista Rhinon antimista. Meillä oli tiimistä 3/5 pipinä tän viikon ja nyt on itselläkin vähän puhkipoikki olo. Jos en postaa viikkoon niin please soittakaa joku mulle että oonko hengissä!

Ihanaa viikonloppua kaikille :)


14 February 2014

14022014

Hyvää ystävänpäivää kaikille tasapuolisesti! 

Mä huudan töissä apua kaikkien rakkaudesta seonneiden keskellä, kuva kertoo enemmän kun tuhat sanaa.

13 February 2014

JOTAIN PINKKIÄ

Mä hyvin harvoin postaan mun ostoksista, osittain säästääkseni vanhempiani vakavammilta mielenterveysongelmilta. Viime viikolla mä kuitenkin kannoin kotiin paketin, mikä ylitti uutiskynnyksen rytinällä. 

Mun pinkit Nike Air Max 90 Essential-popot on kaikkea mitä nainen voi ystävänpäivädeitiltään toivoa. Ne on ultramukavat, kuin luotu aamuun asti joraamiseen ja sokerina kakun päällä parhaimmannäköiset kengät mitä oon pitkään aikaan nähnyt (ja joo, mä näen niitä aika paljon). Tumma väri sopii asuun kuin asuun, huomaatteko mä esitän olevani pitkänäköinen, mutta toi pinkki ripaus on niiiin makea mauste perusoutfitteihin! Air Maxeja on tarjolla melko valikoima, ja olinkin metsästellyt sitä mulle oikeaa paria aika kauan. Mut tämän kun näin niin se se vasta oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Mä oon vaalinut noita laatikossaan kohta viikon päivät odottaen tarpeeksi aurinkoista ja juhlallista päivää koeajolle. Mut nyt mä sen päätin, ystävänpäivä on SE päivä. Silloin mä sukellan Berliinin yöhön, all-black + uudet popot. En tiedä pystynkö odottamaan. Silkkaa onnea!


12 February 2014

FIRST BERLIN OUTFIT

Onko ihan normaalia, että viikonlopusta toipuu aina just ennen seuraavaa perjantaita? Mä poden edelleen sellaista loppuunpalamista vaikka on jo keskiviikko, että espressonapit uhkaa loppua ihan kohta.

Anyhow. Voin ilokseni julistaa, että pitkästä aikaa tarjolla on jotain muutakin kun mun syömiä ruokia (niitäkin on tosin luvassa lisää!): Käytiin Adrin kanssa katsastamassa vihdoin ja viimein se eka must-see, Brandenburgin portti, ja siinä samalla saatiin napsittua parit kuvat! Tekoturkki on löytö Pull&Bearin aleista ja toimii täydellisesti koko mun mustaharmaavalkoisen vaatekaapin kanssa, oon rakastunut :) Mitäs tykkäätte?

Kai teillä kaikilla on jo ystävänpäivädeitit ja kaikki tarpeellinen hössötys hanskassa? Suklaata ja kukkia ja pöytävarauksia ja mitä näitä oli. Hyvä, koska me järjestetään anti-ystävänpäivä partyt sinkkuuden kunniaksi. 

Hauskaa viikkoa kaikille ja kiitos ihanista kommenteista, lisää niitä! 




09 February 2014

RIGHT NOW

Sunnuntai-aamu. Fiilistelin nukkuvaa kaupunkia kävellessäni klubilta kotiin auringon noustessa muutama tunti sitten. Mietin otanko taksin koska matka oli aika pitkä, mutta päätin seikkailla. Ilmassa oli kevään tuntua, tosi lämmin ja linnutkin laulo. Onneks tajusin ostaa asemalta hedelmäsalaatin, koska jääkaapissa on muuten jäljellä enää valo.  Salaattikojun täti jakso hymyillä, vaikka kello oli ihan miljoona. Gotta love Berlin.

Oli niin mahtavaa, että voisin harkita klubille paluuta tukevan brunssin jälkeen. Tällä hetkellä lintujen laulu ja viime yön rytmit kaikuu mun päässä kuitenkin vähän vähemmän ihanasti, joten verhot kiinni ja väliaika.

07 February 2014

NOT ALL THOSE WHO WANDER ARE LOST

Vitsi musta on ihanaa mennä aamulla duuniin, missä saan tehdä sitä mitä haluan eikä kukaan kyseenalaista mun tekemisiä. On myös parasta, että kun mä pääsen töistä saan tehdä mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, riippumatta yhtään mistään. Mennä afterworkeille uusien työkavereiden kanssa, ajella U-bahnilla päämäärättömästi ympäri Berliiniä ja tutustua random ihmisiin (mulla on viikonloppuna museotreffit metrosta bongaamani tytön kanssa), tai bailata aamunkoittoon just tapaamieni tyyppien kanssa. Mennä kotiin jos mua väsyttää, ilman että kukaan ajattelee mun olevan tylsä. Ostaa vaikka pullon viiniä. Tai juosta iltalenkin kaupungin sydämessä ja todeta ettei se ookaan niin valtava kun luulin.

Tänne tuleminen on ollu ihan mieletön kokemus, ruusuineen ja risuineen: en oo koskaan ollut näin omillani, vaikka luulin ennen olevani jo aika itsenäinen. Mut arvatkaa mitä. Tää vapaus on maailman siisteintä. Pysytään tutkalla (Instagram @essiini)!

03 February 2014

ESSI + PARI KG

Ihan kiva juttu on se, että mä taidan olla ryhdistäytynyt tän blogin suhteen. Vähemmän kiva juttu on se, että ilmeisesti jokainen uusi postauksen itunenkin kytkeytyy ruokaan. Tuun siis täältä takaisin kävelevänä wurstina, be warned!

Sunnuntai vierähti iisisti Berliiniä ristiinrastiin haahuillen. Tarkoitus oli suunnata Mauerparkin ulkokirppikselle, se luki ihan to-do-listassa asti, mutta vältelläksemme kurjaa sateista ilmaa päädyttiinkin söpöön pikkukahvilaan maistelemaan crepejä. Nutellalla ja banskulla. Voitte vaan arvata, ettei jäänyt maisteluun. 

Kaiken kaikkiaan, oon lievästi pettynyt mun kulttuuri-minään: missä on se Essi, joka tönötti aamulla ysiltä Madame Tussaudsin jonossa, suunnitteli mahd kulttuurintäyteisen kävelyreitin lounasravintolaan ja lopetti turneensa auringon laskiessa London Eyehin tyytyväisenä, kaiken nähneenä? Nyt mä vaan syön ja chillailen. Liikaa. Siitä huolimatta, tai ehkä valitettavasti juuri siitä johtuen, takana on ihana viikonloppu, josta kelpaa pongahtaa uuteen viikkoon Zalandolle (taas vähän eksymään ja olemaan pihalla). 

Ens viikolla kyllä käyn edes jossain museossa. Olishan se noloa tulla kesällä kotiin ja todeta nähneensä Urban Outfittersin.


SITE DESIGN BY RYLEE BLAKE DESIGNS