SUOMIVÄRIT

Puuhailin töissä varsin isänmaallisissa väreissä, kun jalkaan pääsi Zarasta keväällä hankitut sähkönsiniset pökät muun valkean asukokonaisuuden kaveriksi. Värifarkut on niin superherkullisia, kai teillä kaikilla on jo koko skaala mintunvihreineen päivineen!? Mä olen tähän asti pitäytynyt vaan sinisissä ja punaisissa. Be brave! Ja mukana menossa pesemättömän tukan pomminvarma pelastuskampaus: siitä lisää myöhemmin :)

VINKKIVITONEN

Oon instagrammissa jo pidemmän aikaa ihaillut kaikenlaisia letti-nutturacomboja, mutta jättänyt ne haaveen tasolle koska oon noiden lettien kanssa ihan peukalo keskellä kämmentä. Sara kuitenkin on astetta näppärämpi, ja kokeiltiin tehdä niskaan ranskalainen ja voila! Oon käyttänyt tässä isointa mahdollista nutturaholkkia, joka mun mielestä viikonlopputukkana toimii oikein hyvin. Koko homma on siis teoriassa naurettavan helppo, ja jos vielä on taitava käsistään niin varmaan itselleenkin tää on ihan mahdollista toteuttaa: 

1. Pää alaspäin vaan roikottamaan 2. Niskaan  letti, jonka häntä sitten sujautetaan nutturaponnarin sekaan 3. Ponnarin ympärille donitsi, kiinnitys pinneillä 4. Tupeerausta muhkeuden aikaansaamiseksi ja tukan silottelu nutturalle pinneillä 5. Viimeistely (runsaalla) lakalla. 

  

Ainakin mun kesän tavoite! 

EMPLOYEE ENGAGEMENT VS. +18 °C

Siinäpä pulma. Aurinko porottaa täydeltä taivaalta, hameenhelmat hulmuaa ja herkulliset gelatot tuoksuu nenään, kevät todellakin on täällä! Nyt kun koulupäivät alkaa olla laskettavissa kahden käden sormilla tuntuu, että aivot lähti jo etuajassa kesälaitumille. Äsken heräsin tässä kirjastossa syvästä unesta varmaankin kuola valuen tiiviisti päättötyötään puurtavien brittien keskeltä. Onneksi täällä on sellaiset lukukopit, jospa kukaan ei huomannut. 

Vikaan puristukseen mahtuu ranskan ja rahoituksen tentit, muotikurssin päättötyö, kansainvälisen johtamisen riskianalyysi-presentaatio ja työpsykologian essee työsitouttamisesta (en tiedä onko se suomeksi noin), voi veljet mitä sanahirviöitä.  Tällä hetkellä työn alla tuo viimeisin ja kamalin. Kaikilla tuntuu olevan meneillään nyt suurimmat pinnistykset, tsemppiä joka ikiselle!

Ennen kuin siirryn niihin hulmuaviin helmoihin, tässä tarjolla vielä semisti vaatimattomampaa asua :) Tuo Primarkista jokin aika sitten löytynyt porrastettu toppi istui hauskasti neuleen alle ja toi ripauksen uutta perus farkku-neule-tyyliin!

BIG HAIR DAY

Aina väärään suuntaan törröttävien latvojen ja epätasapitkien sivujen (katkelleet hiukset muistutuksena blondiajoista) värittämä päivittäinen polkkaaminen alkoi käydä niin kovasti hermoille, että yksi kaunis ilta liimasin päähän vanhat clip-onini. Ja voi että miten hiukset voikin kohottaa filistä, en edes muistanut kuinka naisellinen olo pitkätukkaisena on! Koska mun polkka on aika tasapitkä ja paksu, takaosan kanssa saa olla aika porkkanatarkkana, ettei oman tukan raja jää törösti näkyviin, mutta muuten nuo rotanhännät mahtui sekaan mielestäni oikein nätisti. En tosin tiedä oliko niiden kokeilu kovin kannattavaa, nyt haikailen moisten perään joka aamu, ja polkka tuntuu vaan entistä kamalammalta. Se oikeasti vaikuttaa paljon, tuntuu ettei vaatteetkaan näytä niin kivoilta, kun tukassaan ei viihdy! Yritän kuitenkin sinnitellä ilman jatkoja, haluan omasta hiuksesta nyt niin luonnollisen terveen ja paksun kun vain olla ja voi. No sinkkiä vaan nassuun :)

Asukokonaisuuden luovuudella ei paljoa hurrailla, tää oli taas niitä "kaikki pesussa, pue mitä jäljellä on"-iltoja. Toimi kuitenkin kohtuullisesti kun kyseessä oli sellainen puolihullu istuskelu-loungeilta. Ja mitä sitä valehtelemaan. En mä ole luova.

Toivon, että te kaikki rakastatte meidän kämpän esteettisen raikasta kokolattiamattoa ja keltaista kattolamppua, joka baarista yöllä kotiin tullessa on ah niin ihanan sokaiseva.

TOP TIP: DRY SHAMPOO

Päivittäinen hiustenpesu verottaa ja haalistaa väriä ja vie tämän lisäksi tuhottomasti aikaa. Laittautumishommista tippuu helposti vähintään tunti pois, jos skippaa sen perinteisen harjanmetsästys-selvitys-suihku-harjaus-kuivatus-operaation. Siksi haluan julistaa tätä ilosanomaa niille viimeisillekin villahousuille, jotka eivät vielä kuivashampoota ole päätyneet kokeilemaan: se todella pelastaa pinteestä! :) Itse saan pitkitettyä hiustenpesua helposti parikin päivää silti niin, että tukka näyttää vielä jokseenkin freesiltä. Plus käytän kuivashampoota ihan puhtaaseenkin tukkaan tuomaan pitoa ja rakennetta, riittää lakankin korvikkeeksi arkimeningeissä :)

Kuivashampoo on kuitenkin monelle jo tuttu konsti, eikä postauksen alkuperäinen idea ollut esitellä taas yhtä nerokasta trendiä kaksi vuotta myöhässä. VAAN: Olen vihdoin löytänyt kuivashampoon, joka ei tee tummaankaan tukkaan tuota joka naisen rakastamaa leipuri-efektiä, eli jauhoista ja könttistä kuivashampoolla kyllästettyä tyveä. Batiste on siis ensimmäisten joukossa (viimeinkin, haloo!) bongannut myös tummaveriköiden tarpeet, ja myy ruskean sävyille sopivaa kuivashampoota. Se myös tuoksuu karkilta, sellaiselta imelän tyttömäiseltä hajuvedeltä, en osaa päättää tykkäänkö siitä vai en. Tulee mieleen nuo yläasteajat, millon kaikkea kosmetiikkaa koski more is more :D 

Putellin hinta, mitä en tietenkään muista tarkasti, on erittäin kohtuullinen, varmasti alle kymmenen euroa. Tietty sillä varauksella, että tätä saa Suomesta? Muistaakseni ainakin Kicks ja Sokos ovat myyneet Batisten muita tuotteita. 

NEW LOOK

Tadaa, hengissä vielä!

Nyt olen sitten silmät kierossa, omppumehut pariin kertaan näppäimistöllä ja kulmat melkein kurttuun jämähtäneinä askarrellut blogille uutta vähemmän tylsää ulkoasua! Oon sukeltanut html- ja css-koodauksen ihmeelliseen maailmaan todeten, etten halua palata sinne koskaan. Siivoan vaikka koko loppuelämäni mieluummin. Luulin jo viikko sitten hoitaneeni homman kotiin, kunnes äitini kertoi että pääni näytti uudessa "header"-kuvassa epämuodostuneelta ja piti samalla ystävällisesti oppitunnin kallon anatomiasta. Great success, uutta yritystä vaan. Tää oli yks niistä jutuista, mitä yritin saada kaikki muut tekemään mun puolesta, mutta jouduin lopulta puremaan hammasta ja opettelemaan itse. Olo on vähän kun hiihtolenkin jälkeen, pystyinkö mä tähän oikeesti? 

Blogin lisäksi uutta ilmettä kuluneen viikon aikana on saanut mun hiukset! Olin säästellyt kampaajakäyntiä Suomeen, kun halusin ehdottomasti päästä Lahteen Suvin helliin ja turvallisiin käsiin :) Suvin kanssa vietetty aika on kyllä sellaista maan ja taivaan välillä innovointia, siinä ei ideat tai jutut pääse loppumaan. Suosittelen lämpimästi kaikille, ketkä eivät ole vielä löytäneet "sitä oikeaa" kampaajaa (ja terapeuttia), tällä naisella on homma hallussa! Tukanlaiton lisäksi Suvilla on Orimattilassa Hellimö, mielettömän ihana konsepti. Siitä ehkä lisää juttua myöhemmin yhteistyön merkeissä :)

Omaa loistavuuttani sen sijaan en voi kehua tehtyäni melkoisen virhearvioinnin hiusteni suhteen, minkä seurauksena nyt painelen näitä suomen pakkasmaisemia pitkähkössä polkassa. Pari ekaa päivää vietin visusti sisätiloissa pitkän tukan perään haikaillen ja nyt syön sinkkiä salaa yliannostuksella. Istun myös iltaisin sängynreunalla ja pinnistelen silmät kiinni, jospa tää kasvais nopeammin. Malli on kiistämättä kaunis ja Suvin kädenjälki tapansa mukaan moitteetonta, mutta ei vaan tunnu essiltä ollenkaan. Nyt vaan oottelen pituutta sen verran, että tähän saa ujutettua jotkin klipsit tai sinetit edes bailausmenoihin, tää tahtoo nutturoita! En kuitenkaan väitä, etteikö tää tekis hyvää.  Oli aika välttämätön siirto, nyt tukka näyttää terveeltä, kiitos Suvi! :) Ja ainakin pitäis nyt päästä pankkiin töihin.

Otin tukkakuvat ammattimaisesti päikkäreiden jälkeen, ehdottomassa tikissään siis!