07 January 2013

COMING HOME PART II

Kuulkaas, nyt olen rikkonut ennätykseni. Olen kuluneen parin viikon aikana hukannut/hävittänyt/haihduttanut/unohtanut jonnekin viisitoista kiloa omaisuudestani. VIISITOISTA. Tämän seurauksena, ensimmäistä kertaa elämässäni (mukaanluettuna meno- ja paluumatkat), sain matkalaukkuni kiinni omin avuin ylittämättä myöskään painorajaa. Tai siis laukkuni oli sallituissa rajoissa, omani valitettavasti ylitin, jouduinhan käymään vaa´assa itsekin. Yritin ratkaista mysteeriä koko eilisen illan. Toin Suomeen toki joululahjoja, jotka nyt tavaroistani puuttuvat, mutta haloo, en nyt sentään mitään kiviä kavereilleni raahannut, vaikka sielultani blondi olenkin. Case unsolved.

Tätä etsivähuipennusta lukuunottamatta eilinen päivä oli kurja. Vein Valtterin aamulla kentälle ja aloin taas itkeä. Pesunkestävä nössö. Näin pitkän loman aikana ehdin tottua yhteiselon helppouteen, toisen läsnäoloon ja kaikkeen ihanaan. Mut ehti jo valtaamaan sellainen helpotuksen tunne, että kaikki onkin palautunut ennalleen. Ehkä olin huijannut itseäni koko syksyn sillä, että jouluna tämä olis sitten ohi, vaikka nythän se pidempi pätkä vasta alkaa. Toisaalta, toisesta irti päästäminen oli tällä kertaa erilaista.  Olen lakannut pelkäämästä, enkä enää mieti, että mitä jos niin ja jos ei näin. Suurin iso paha susi on vaan se ikävä. En tiedä vielä koska nähdään seuraavan kerran, toivottavasti ei kauhean pitkän ajan päästä. Mutta kuitenkin niin pitkän ajan päästä, että mun tukka ehtii vähän kasvaa. 

Haikeudesta huolimatta on aivan mahtavaa palata Southamptoniin. Siellä odottaa siivottu (jääkylmä) koti ja tyhjyyttään ammottava jääkaappi, mutta näiden lisäksi, onneksi, ihanat ihmiset! Nekku kohti uusia tuulia, luvassa on paljon jänniä juttuja. Niitä innolla odotellen :) Nyt Lahti-Helsinki-Lontoo-Southampton!










No comments:

Post a Comment

SITE DESIGN BY RYLEE BLAKE DESIGNS