OH BERLIN, BERLIN

Wau mikä reissu mulla olikaan! Parin viikon Berliininkeikasta on nyt palauduttu, ainakin fyysisesti - taisin kuitenkin jättää taas astetta isomman palan sydämestäni Saksaan! Sillä hetkellä kun mä raahasin mun ylipainoista matkalaukkua metroon, haistoin turkkilaisen dönerin toisessa ja epämääräisen pilvenpöllähdyksen toisessa sieraimessani ja kuulin espanjalaisten tutun papatuksen selän takaa, mä oikeasti hengitin syvään ja ajattelin: nyt mä olen kotona. Siitä se se sitten lähti: kaivattu, toivottu, ehkä ansaittukin loma ihmemaahan. 
Reissun aikana syötiin (liikaa), juotiin (liikaa) ja tanssittiin (sopivasti). Arkipäivinä mä yritin kirjoitella mun kandia, mutta jotenkin kummasti ulkomaailma huusi mun nimeä ja löysin itseni harva se päivä milloin mistäkin lounastreffeiltä, taidenäyttelystä tai pikkuputiikista "tauolta". Illat kului surffaillessa kesteiltä toisille, kun yritin mahduttaa kaiken tärkeän noille vuorokauden tunneille, jolloin mun kaverit oli vapaalla. Mä näin mun ikävöimiä ihmisiä ja sain nauraa kyyneleet silmissä pitkästä aikaa. Tuntuu, et mikään mitä tähän postaukseen kirjoitan ei tee oikeutta sille, kuinka ihanaa musta oli tehdä irtiotto paikkaan jota tällä pallolla ainakin tällä hetkellä eniten rakastan. Tuli-niin-tarpeeseen. Pääsin pakoon kaikkea stressiä ja analysointia ja sain elää ihan vaan hetkessä vähän aikaa. 
Kiitokset Ainolle, joka antoi mun nuhjustaa ja aiheuttaa kaaosta kauniissa kodissaan koko kaksi viikkoa. Oot aina tervetullut mun todennäköisesti viiden neliön suihkuttomaan opiskelijaluukkuun missä ikinä asunkin. 

10 BERLIINI-ILOA

Ihmiset ja niiden hersyvä nauru, jota kaipasin.
Se hersyvä nauru & mauttomat jutut & maukas dinner = tukehtuminen, huutonauru.
Kahden euron pikkoloviinit Berliinin yökiskoilta. 
Yössä suunnistaminen ilman määränpäätä.
Neuköllnin loppumattomat kapakat, joihin pääsee koputtamalla ja joita aamuisin ei enää löydä. 
Niin pahalta haiseva tukka, että aamulla herää savunkatkuun ja silti hymyssä suin sitoo suortuvat nutturalle. 
Se fiilis, kun herää huutavaan nälkään ja tietää pääsevänsä mahtavalle brunssille. 
Vessapaperirulla, jonka pakkasin mukaani aamiaispaikan vessasta: minkä nuorena varastaa, sen vanhana omistaa. 
Aurinkokävely ja päiväunet.

VAASA

Believe it or not - I'm still alive! It seems that the lack of time and inspiration took over me as I landed to Finland couple of months ago. To be honest I cannot promise to go back posting weekly yet but I give you my word to write every now and then about what's going on. My vision is to start writing more towards summer as life gets clearer, weather better and dresses shorter! 

My life in Vaasa has been quite chaotic lately. As I spent two years of my uni time abroad, I have way too many courses to catch up before graduation. So, I squeezed all of them to this spring as a little extra while I'm also writing my Bachelor thesis. On a paper it looked simple and totally doable - now as the days and weeks just fly by bringing deadlines closer, I can tell it's neither. 

However impossible it seems now, I have couple of unbeatable motivators that hell yes take me through these months:

Berlin - Oh god I miss Berlin and its people. Everytime I'm feeling down I just go back to the pics, music and memories of last summer. It's insane how I then thought it was just normal life with couple of extra open airs and brunches and now would sell my organs to dive back to the times of my life. I can truly say I felt more home in my humble room with just a mattress and best flatmates ever than I feel anywhere else, I'm afraid. At least for a while. Why do we always realize the worth of things just when they are gone? Luckily my yearning will be treated soon with a proper dose of Berlin: I will fly 2nd of April and enjoy the city! Still haven't decided my return flight, I feel I need some Berlin now. 

Helsinki - Yes, surprisingly in Finland but still mysteriously calling me. I decided to pack my things again and move to Helsinki in May, though I don't know where and what for. I can tell my dad is so happy to help in my sixth move of the year! I'm on a job-hunt now, would love to continue doing something across marketing/advertising. Most of my friends have ended up in Helsinki and I have a strong feeling that if my destiny is to stay in Finland, it must be there. I miss people, life and city vibes. I want to buy a cool summer bike. Also, I believe it cannot be only one set of "times of my life" per person on this planet. So, I give it a try and wish for the second one soon.

MY WORK @ ZALANDO

  From time to time I get various questions about my work at Zalando, so I finally decided to tell a bit more in detail about how I spend my days here in Berlin. In the end, that's the one and only reason why I am here now. First of all check out our new corporate video above - I think it gives quite a nice overview of what we are and do!   Back to the beginning. I came to Berlin exactly ten months ago when I started my internship in offline marketing department. Getting this chance was a dream come true to me, as I had already studied some fashion in the UK alongside my business courses and made my mind about the career within fashion industry. With short notice, I packed my suitcase again and moved to the city I had never been in before.   I work under Sales department in the Nordic offline team consisting of one Swedish, one Norwegian, one Danish and one Finnish employee, me! I am solely responsible for covering Finnish market when it comes to offline marketing activities. Meaning, a lot of responsibility balanced with freedom - jackpot! I appreciate working independently and following my own visions, as a part of the great team of course. And luckily, I ended up working in the best team ever. Working long hours so tightly together makes you kind of family, and that's what they have been to me in all the good and bad! To sum it up, lots of tears but way more laughs along the journey.   What we actually do in offline then? Only sky is the limit. Flyers, on-pack co-operations, offline media buying, and much more. I work a lot together with external partners such as fashion magazines and beauty brands, as well as other internal marketing channels to create multichannel campaigns. Maybe some of you heard about Zalando's treasure hunt in Helsinki? ;) I worked mainly at offline during the first half a year and I still do, but after finishing my initial internship I have been carrying another project within the marketing department from July on too.   The best parts of my work are definitely the awesome talented people, feeling of fashion, dynamic atmosphere and never ending change bringing the perfect pressure I need.   I couldn't be more thankful for my time at Zalando. I learned so much, got to work with so many great people, and the chance to be a part of the exploding success story of Zalando with all its ups and downs - believe me, they were many. To be honest it's killing me to move back to Finland and somehow I cannot give up a thought of returning here soon. We will see :)   Please feel free to comment: it was impossible to summarise this chaotic, fun, intense, awesome year at Zalando that is no doubt among the best ones of my life so far. Actually, please just comment!   P.S. In case someone uses LinkedIn that side of the screen, feel free to drop by on my profile here for more details.

BREAKFAST AS PROMISED

…but not at Silo! I have run past this Hungarian coffee house Szimpla for so many times wondering how it is and finally me and Aino (surprisingly) decided to explore it thoroughly. So, we pulled ourselves together and headed out for this wonderful breakfast after some late night clubbing - yes, that's why I tightly kept my shades on! I had salmon with brie cheese. And fresh orange juice, large one. Pure hangover love. 
Now when planning to take a nap I just realised I left my dear Hercules bike in Neukölln last night, meaning there is no excuse to skip my evening run and get it back home. Shit, it's so far…
// Aamiaista kyllä, muttei Silossa! Olin lenkkeillyt tän unkarilaisen Szimpla kahvilan ohi niin monet kerrat miettien miltä sen sisällä näyttää, että vihdoin oli aika Ainon kanssa tutkia se läpikotaisin. Niimpä koottiin luumme ja suunnattiin tuhdille aamupalalle ulos auringonpaisteeseen pitkäksi venähtäneen klubbailun jäljiltä - ja kyllä, pidin aurinkolasit visusti päässä! Söin lohta ja brie-juustoa. Join iiiiiison appelsiinimehun, tuorepuristetun tietysti. Silkkaa rakkautta. 
Nyt juuri suunnitellessani päiväunia tajusin jättäneeni mun Hercules-pyörän jonnekin Neuköllniin viime yönä. Ei auta kuin lähteä iltalenkille nappaamaan se takaisin kotiin, voi epätoivo iskee jo nyt. Se on niin kaukana. 

SAINT OF THE (SUN)DAY

Coat Pull&Bear / scarf Cubus / sweater Bikbok / clutch H&M / sneakers Nike 
One week passed again with no me-time, apart from Wednesday that I spent head wrapped in a cold towel, trying to survive the migraine. To be honest I love my life just as it is; intense and beautifully chaotic with its all up and downs, but slowing down from time to time wouldn't harm I guess. Just doing normal things like Facebook, laundry, blogging, polishing nails and cleaning feels impossible and boring when there are so many cooler things to do out there! Then again, writing about exactly those things makes me happy, knowing I can read about them later on. That's the dilemma! I have started recording audio notes for myself while walking from A to B to remember the things I love in Berlin. That's how serious this is. 
// Taas yksi viikko vierähti ilman stoppia, paitsi keskiviikkoa jonka vietin pää muumioituna kylmään pyyhkeeseen migreenistä selviytyen. Mä rakastan mun elämää just sellaisena ku se on, intensiivistä ja huvittavan kaoottista kaikkine vuoristoratoineen, mutta rauhottuminen silloin tällöin ei varmaan tekis pahaakaan. Ihan normijutut kuten facebookaaminen, pyykinpesu, bloggaaminen, kynsienlakkaus ja siivoaminen tuntuu täysin mahdottomilta, kun ulkona on niin paljon hauskoja huvituksia! Ja sitten kuitenkin, just niistä huvituksista kirjoittaminen olis kivaa, niin niitä vois muistella jälkeenpäin. Siinäpä dilemma. Mä oon alkanut nauhoitella itselleni ääninauhoja kävellessäni Asta Bhen muistaakseni kaikki kivat jutut Berliinistä, niin vakavaa tää jo on. 

BERLIN BUCKET LIST

Kuva otettu melkein vuosi sitten, kun olin onnellisen tietämätön bucket lististä tai mistään muustakaan, mitä vuosi toisi tullessaan.  

Mulla oli pitkästä aikaa vanha kunnon railakas Berliini viikonloppu - sopivan spontaani ja sekava, mutta täydellinen setti synttäreineen, klubbailuineen ja brunsseineen! Näitä viikonloppuja mä eniten rakastan, kun ei koskaan tiedä mitä päivä tuo tullessaan ja sunnuntaina voi painaa pään tyynyyn entistäkin väsyneempänä mutta niin montaa kokemusta rikkaampana. 

Kokemuksista puheenollen, mä päätin nyt kaverien manipuloimana vihdoin kirjoittaa tänne mun Berlin Bucket Lististä. Se on lista, mitä aloin laatia tajutessani, etten mä asu täällä loputtomiin ja jokainen päivä pitäis elää niinkuin viimeinen - tehdä siis jotain sellaista, mitä vielä haluan tehdä täällä enkä enää Suomeen palattuani välttämättä tulisi tekemään. Listan sisältö on aika hupaisa ja henkilökohtainenkin tatuoinnin ottamisesta nudisti-spahan (molemmat check), joten yksityiskohtaista kuvausta listan edistymisestä mä en valitettavasti voi taata.

Sanompa vaan, että takana on aika käännerikas viikonloppu ja pari kohtaa listalta saan ylpeenä viivata ennen kun painan pään tyynyyn ja suuntaan kohti uutta viikkoa. Berghainista kotiin aamunkoitteessa ja uutena kokeiluna sokkotreffit - ei paha saldo. 

// After long break I finally spent my weekend in a proper Berlin way - perfectly spontaneous and confusing package of bday party, clubbing and brunch! These weekends I love the most: having no clue about what's coming up and Sunday night just closing eyes so exhausted, but so many experiences richer. 

Speaking of experiences, after several manipulations from my friends I have decided to post about my Berlin Bucket List. It's a list I started to make when I realised I wouldn't be spending rest of my life in this awesome city and I should make the best of this time - by doing things I would love to do and wouldn't necessarily do after moving back to Finland. The content of the list is very miscellaneous from getting a tattoo to going to a nudist spa (both check) so unfortunately I won't be going too much into details here. 
Just saying, my weekend was pretty eventful and a few points on my list I can proudly check before heading towards new week. Walking home from Berghain in sunrise, and as a new experiment old fashioned blind date - not bad hah! 

TOAST FOR ZALANDO

Keskiviikkona koitti odotettu päivä, kun puoli kymmeneltä kello kilahti ja Zalando listautui Frankfurtin pörssiin. Kuuden vuoden jälkeen tää on tyhjästä aloittaneelle start-upille aikamoinen merkkipaalu, ja kieltämättä oli hienoa olla mukana juhlistamassa moista riemua, jolla ei todella ollut rajaa. 

Töissä oli tavallistakin hankalampi keskittyä, kun inboxiin kilahti vähän väliä posteja nostattamassa tunnelmaa iltaa kohden. Siitä huolimatta kaikki esimerkillisesti sinnitteli iltaan saakka, kunnes viimein mun ja Ainon lisäksi sadat zalandolaiset kokoontui kilistämään lasit jos toisetkin pörssilistauksen johdosta aamunkoittoon asti. Toimistolta suunnattiin ääriänsä myöten täynnä notkuvalle klubille, missä lopulta juhli väki yrityksen kaikilta toimistoilta, niiltäkin missä ei ole koskaan päässyt käymään. 

Oli drinkkiä, tähtisadetikkua, hyvää seuraa ja lattaridiscohittejä - ilta siis vailla vertaansa. Zalando sai ansaitsemansa kestit, unohtamatta mielenkiintoista työpäivää seuraavana päivänä kun kaikkien päätä särki kilpaa ja korvissa soi. No, niinkuin mä Instagramissakin (@essiini) mainitsin, you don't make a stock market debut every day! On kiitollinen ja onnekas olo siitä, että oon päätynyt Zalandolle ja osaksi tätä. 

// Wednesday finally was the hyped day, when the bell rang at 9.20 and Zalando made its stock market debut at Frankfurt stock exchange. After six years I see this as a remarkable milestone for a start-up kicked off from zero and undeniably it was great to be part of the celebration that at some point didn't seem to have an end at all. 

During the day concentrating was even harder than usual as my inbox was overwhelmed with e-mails hyping about the upcoming night. Nevertheless, in addition to me and Aino it seemed that everyone exemplary made it to the evening until hundreds of zalandos gathered together to raise a toast (or a few) for the listing, until the dawn. From office we headed to a completely packed club where employees from other locations joined us. 

Drinks, sparklers, great company and latino disco hits made sure that the night was memorable. Zalando definitely got the celebration deserved, not to mention the interesting day after when  our community shared the uniting feeling of headache and mysterious fatigue. Well, as I already stated on Instagram (@essiini), you don't make the debut every day! I feel grateful of the opportunity to work and being a tiny part of this story.

SUNDAY BRUNCH @ IMNU

Taisin mainita jotain brunssista kuvaillessani Berliinin normisunnuntaita? Mä olen vahvasti sitä mieltä että klubilta hankittuun päänsärkyyn ei ole mitään muuta ratkaisua kun tukeva, kauaksi tyttömäisestä jäävä brunssi, jonka aikana voi sitten käydä läpi kuluneen viikonloput vauhdikkaat ja vähemmän vauhdikkaat käänteet. Tämän ohjeen mukaan me kuuliaisesti toimittiin Ainon kanssa myös viime viikolla, ja allekirjoittanut raahautui kirjaimellisesti samoilla silmillä (ja vaatteilla) Prenzlauer Bergiin täyttämään tanssimisesta nälkäistä massua. 
Imnu oli meille molemmille uusi tuttavuus, mutta epäilemättä löytämisen arvoinen! Tuoreet croissantit, nutella-banaanikastike (!) ja maustettu raejuusto vain muutama aamun kohokohdista mainitakseni todella veivät pois päänsäryn. Ainakin kuvaannollisesti. Summa summarum, alan uskoa brunssin olevan ratkaisu kaikkeen. Ei pelkästään, no, darraan. 
Mitkä on teidän lemppari brunssipaikkoja, missä kaupungissa tahansa? Taidan aloittaa listan :)
// I remember mentioning something about brunch in the post about my basic Sunday in Berlin? I strongly believe that there is no other solution to a headache got from a club than rich, far from girly brunch, during which it's good to make a wrap up of the passed weekend's up and downs and everything between. Last week I followed this wisdom with Aino and dragged myself to Prenzlauer Berg in order to fill my hungry tummy after all that dancing. In my clubbing outfit to be honest.
Imnu was a completely new discovery to us both but definitely worth finding! Fresh croissants, nutella-banana-topping (!) and flavoured cream cheese just to mention a few peaks of the morning that took away the headache. At least figuratively. Summa summarum, I am starting to believe brunch as a solution to everything. Not only to, oh well, hangover. 
What are your favourite brunch spots, any city goes? I'm gonna start a list.