OH BERLIN, BERLIN

Wau mikä reissu mulla olikaan! Parin viikon Berliininkeikasta on nyt palauduttu, ainakin fyysisesti - taisin kuitenkin jättää taas astetta isomman palan sydämestäni Saksaan! Sillä hetkellä kun mä raahasin mun ylipainoista matkalaukkua metroon, haistoin turkkilaisen dönerin toisessa ja epämääräisen pilvenpöllähdyksen toisessa sieraimessani ja kuulin espanjalaisten tutun papatuksen selän takaa, mä oikeasti hengitin syvään ja ajattelin: nyt mä olen kotona. Siitä se se sitten lähti: kaivattu, toivottu, ehkä ansaittukin loma ihmemaahan. 
Reissun aikana syötiin (liikaa), juotiin (liikaa) ja tanssittiin (sopivasti). Arkipäivinä mä yritin kirjoitella mun kandia, mutta jotenkin kummasti ulkomaailma huusi mun nimeä ja löysin itseni harva se päivä milloin mistäkin lounastreffeiltä, taidenäyttelystä tai pikkuputiikista "tauolta". Illat kului surffaillessa kesteiltä toisille, kun yritin mahduttaa kaiken tärkeän noille vuorokauden tunneille, jolloin mun kaverit oli vapaalla. Mä näin mun ikävöimiä ihmisiä ja sain nauraa kyyneleet silmissä pitkästä aikaa. Tuntuu, et mikään mitä tähän postaukseen kirjoitan ei tee oikeutta sille, kuinka ihanaa musta oli tehdä irtiotto paikkaan jota tällä pallolla ainakin tällä hetkellä eniten rakastan. Tuli-niin-tarpeeseen. Pääsin pakoon kaikkea stressiä ja analysointia ja sain elää ihan vaan hetkessä vähän aikaa. 
Kiitokset Ainolle, joka antoi mun nuhjustaa ja aiheuttaa kaaosta kauniissa kodissaan koko kaksi viikkoa. Oot aina tervetullut mun todennäköisesti viiden neliön suihkuttomaan opiskelijaluukkuun missä ikinä asunkin. 

ITALIAN VAASA

Pavia on Italian Vaasa. Pieni mutta mahtava, johtuen kaupunkiin yliopiston perässä virtaavista opiskelija- ja vaihtarimassoista. Viimeisen silauksen tähän päätelmään toi se hetki, kun me Paulan kanssa kotiuduttiin Milanosta sunnuntai-iltana ja ihmeteltiin mikä ihme väkiryntäys juna-asemalla vallitsi, kun nuorta jengiä solkenaan veti matkalaukkuja perässään kuin Ruotsinlaivalta palatessaan. No, opiskelijat hilautuivat  kaupunkiin - mä muistan tehneeni tätä Vaasan aikoina kyllästymiseen saakka, mutta oli siinä omaa nostalgiaa! 
Pavian keli oli kuin painekattilassa, mutta kaupungilla oli kiva tättäröidä siitä huolimatta, etäisyydet oli niin täydelliset! Kuvat on yliopiston kauniilta kampukselta, mikä muistutti mun mielestä Tylypahkaa (tai oli ainakin kaukana Suomen laitosmaisuudesta). Kaikki ravintolat oli viideltä kiinni, koska Italia. Joten syötiin dönerit ettei pääsis koti-ikävä yllättämään :) 
Koko kaupungissa oli mun mielestä sellainen rento ja kotoisa ilmapiiri kesteineen ja ihmisineen, kertakaikkisen ihanaa vaihtelua Berliinin hektisyydelle!
// Our pit stop and Paula's current hometown Pavia unmistakably reminded me of Vaasa, my good old uni town in Finland. Small, sweet and silent town that comes alive due to masses of students taking over the scene during uni semesters - felt like home! I remember those numerous Sunday nights of dragging my suitcase back to Vaasa and getting ready for the next week and escaping again in the next four days. Golden times. 
Pics are from the beautiful university campus, almost Hogwarts, seems like those students come for a reason! Overall I think Pavia felt like a perfect-sized cozy city - good change for the hectic Berlin life! 

OFF TO ITALY

Tattadadaa! Hiljaista on ollut ja tulee olemaan vielä pari päivää, sillä mä pyyhkäisen parin tunnin päästä rinkka selässä kentälle ja lennän Paulan luo Italiaan! Reissu sai alkunsa aika spontaanisti enkä mä ole edes vielä pakannut, mutta joku tärkeysjärjestys sentään bloggaamisen ja muiden asioiden välille eiku. 
Joten, aivan mahtavaa viikonloppua kaikille, mä raportoin sitten ensi viikolla miten Milanon suunnalla satoi ja paistoi! Mulla kiiltää jo aperitivot silmissä. Ciao <3
// Tattadadaa! The slight silence here will stay for a while more, since I'm gonna take off in couple of hours and fly to visit Paula in Italy! Trip came up quite spontaneously and I still haven't packed, but you have to prioritise blogging and other things, right? Not. 
So, you guys have a wonderful weekend ahead, I will report next week if Italy treated us girls well!   I'm already unable to think nothing but aperitivos. Ciao <3

FRANKFURT #2

Throwback Tuesday! Vielä pari tarinaa on jonossa koskien jo melkein parin viikon takaista Frankfurtin reissua - mun mielestä näitä on kiva muistella ja vaalia näin ripotellen, eikä niin että koko blogi muuttuu matkaoppaaksi viikoksi, right? 

Lauantai-ilta oli siis SE nimenomainen ilta, josta koko Frankfurtiin lähtö sai alunperin alkunsa, nimittäin Andrén soittoilta. Se ja meidän seurueen muutama muu soitti Silbergold-nimisellä parkkihallin sisään rakennetulla klubilla, mihin mun ja Lindan tietenkin innokkaimpina faneina piti päästä nauttimaan tunnelmasta. Ilta alkoi lämmittelyseteillä tuolla poikien kämpällä mistä hehkutinkin jo täällä,minkä jälkeen koko konkkaronkka suunnattiin klubille! Oli niin siistiä fiilistellä livemusaa alkuillasta aamuun saakka.  

Ilta oli tosi tavallisesta poikkeava, erikoinen ja hauska. Oltiin hereillä 24 tuntia putkeen, otettiin aivan jäätäviä selfieitä kautta illan, ja tietty notkuttiin uskollisesti jokaisen setin tahdissa. Jossain vaiheessa aamun pikkutunneilla oltiin niin väsyneitä, että Linda esitteli meidät suomalaisena englantia puhumattomana lesboparina, jotta ei tarvis puhua kellekään. Nukahdin kotimatkalla Frankfurtin metroon.  

// Throwback Tuesday! Still a couple of stories from Frankfurt to go - I think it's nicer to sprinkle them here from time to time than just transform the whole blog into a travel guide for a week, right?

Saturday night was THE night that actually led to the initial idea of the trip to Frankfurt: Andrés gig night. He and couple of other guys who hosted us were supposed to play at Silbergold, a club built in a multi-storey car park, where me and Linda as the most enthusiastic fans naturally had to go to enjoy the vibes of the great music. The night kicked off with a warm up set at the loft I already hyped about here, afterwards we all headed to the club! Was so cool to feel the live music from the first glass of wine until the sunrise.   

Overall the night was very unusual and fun. We stayed awake for 24 hours, took tens of horrible selfies and of course danced faithfully through every single set. At some point we were so tired that I remember Linda telling random people we were Finnish non-English-speaking lesbian couple in order to avoid unnecessary conversations. I fell asleep in the subway on our way home.

ALL BLACK EVERYTHING

Shades Monki / jacket Zara / tee H&M / pants H&M / boots Zara / shopper Gina Tricot / necklace Broke&Schön
Frankfurtin reissusta on ehditty toipua jo pari päivää ja vihdoin sain kuvat koneelle saakka! Reissu oli kokemisen arvoinen vaikkakin maanantaiaamu oli suhteellisen rankka. Palaan viikonlopun käänteisiin paremman tarinan kera! 
Monen kaupunkin asukkina oon oppinut, että mahdollisimman simppelin (muttei välttämättä kevyen…) pakkaamisen ehdoton salaisuus on monikäyttöiset basicit mitä voi sitten veivata keskenään suuntaan ja toiseen tilanteesta riippuen. Tällä mentiin myös toi kahden päivän klubittelureissu, ja kuvien kokomusta setti toimi niin päiväseikkailusta aamun pikkutunneille saakka. Sipaisu mun Kikon lempihuulipunaa ja menoksi! 
Toimiiko basicit, vai jääkö asu kaipaamaan ripausta sitä jotain? 
// It's been two days of recovering from the Frankfurt trip and finally I uploaded the pics! The trip was definitely worth doing even though Monday morning was fairly, let's say, challenging. I get back to that weekend with a proper story later on! 
Having travelled between cities for my whole life I've learned that the real magic of simple (but not necessarily that light…) packing is definitely the good old basics that can be twisted back and forth and around depending on the occasion. This is how I did for Frankfurt as well - for the two-day trip this all black outfit did it both for daytime city tour and the smokiest hours in a club we went. Just a finishing touch with my favourite Kiko lipstick and I was good to go! 
What do you think, are the basics rocking it or is the outfit lacking that real something? 

VAPISE FRANKFURT!

En osaa edes selittää kuinka onnekas olo mulla on siitä, että meidän Berliinin perhe matkaa viikonlopuks Frankfurtiin: mä, Linda ja Andre. Andre soittaa siis klubilla, johon pyysi meitä mukaan ja seikkailemaan kaupunkiin - eikä tarvinnut kahta kertaa kysyä! Yövytään jossain sen kaverien kämpillä, missä muuten myös huomenna on livestream DJ-sessiot yöllä; laitan teille linkkiä jos saan sen jostain käsiini! 
Mä ja Linda startataan huomenna kimppakyydillä, mikä löydettiin netistä. Kuus tuntia autobaanaa, toivottavasti kuski on joko superkiva tai sit tosi hiljanen. Luvattiin viedä sille olutta myös. Musta on niin ihanaa päästä vähäks aikaa hengittämään pois Berliinistä, vaikka tätä rakastankin. Vähän raitista ilmaa kuplan ulkopuolella! Sitäpaitsi, aika alkaa käydä vähiin ja haluun nauttia joka hetkestä tän mun varaperheen kanssa. En edes tiedä miten ikinä tuun pärjäämään ilman niitä enää. Mut ei se mitään, FRANKFURT TÄÄLTÄ TULLAAN!
// I cannot even describe how lucky I feel about the fact that tomorrow our flatshare family hits the road and heads to Frankfurt to spend the weekend; me, Linda and Andre. Andre is playing at a club and invited us to join and explore the city - and hell yes we were in! We are staying at his friends' place, where btw will be a livestream DJ sessions tomorrow night; I will throw a link here as soon as I get it! 
Me and Linda found a carshare online and will spend 6 hours on autobahn with a random guy. I hope he is either super nice or just quiet enough. We promised to bring beer. I am so happy to get out of Berlin for a while even though I really love it. A bit of fresh air outside my daily bubble! Also, time is flying and I want to enjoy every single moment with my Berlin-family. I have no idea how I will ever be able to survive without them. But that's about it now, FRANKFURT HERE WE COME!

BUT DON'T YOU MISS HOME?

Kyllä mä ikävöin. Otsikon kysymykseen pääsee vastaamaan säännöllisin väliajoin muille ja itselleen, ja kun mun ihana työkaveri Marjaana kirjoitti blogissaan Add More Color klik niin osuvasti koti-ikävästä, mä halusin kantaa oman korteni kekoon. 

Ikävä on sellanen pieni palanen, mitä oppii kantamaan mukanaan olemalla silti tosi onnellinen. Välillä se kuitenkin vyöryy päälle aaltoina, esim silloin en voi olla osa tyttöjeniltaa, kummitytön synttäreitä tai iskän kalaretkeä. Kuten Marjaanakin kirjotti, ikävä on aika lähellä puhdasta kateutta - miksi mä en voi olla tuolla? Mutta sit mä palaan aina samaan pisteeseen: mä voisin, mutta tää oli mun valinta. 

Ja oon nyt ihan rehellinen. Mä en usko että olisin onnellisempi Suomessa miettimässä mitä elämältäni haluan, this is it. Sukeltamalla tänne Berliinin kuplaan ja sen vauhdikkaaseen arkeen mä tiesin ja hyväksyin tietyistä asioista irti päästämisen, mikä on ollut tavallaan myös vapauttavaa. Mut tunnustan myös että salaa odotan jo joulukuuta ja kotiinmuuttoa, mun virallista tavallisen elämän kokeilemista. 

Kuvat on viime lauantailta Lahdesta, tyttöjenillasta mikä sai silloin ja saa mut nyt ikävöimään kotia. Kaiken älyttömän jutun keskellä me myös pysähdyttiin miettimään miten eri maissa asuminen on muuttanut ystävyyttä ja meitä ihmisinä. Ei yhtään mitenkään. Halauksia kaikille kotiin <3

// Yes I do. I answer this question regularly both to myself and others, and when my adorable colleague Marjaana wrote so well about homesickness in her blog Add More Color click I wanted to take up thiechallenge as well. 

I guess homesickness is like a small piece that you learn to carry but still be happy. Still, every now and then it hits like a big wave when I cannot be part of a girls night out, birthday of my goddaughter or dad's fishing trip. As Marjaana wrote, longing is very close to pure jealousy - why can't I be there? But then I always return to the same point: I could, I just didn't choose to. 

And let's be honest here. I wouldn't be any happier in Finland thinking what I want from my life. This is is. By diving into this intense bubble of Berlin I knew and accepted the fact that I am letting go of some things for a while, what has also been quite relieving in some way. But I do admit that I secretly count days to December and moving back to Finland, the official start of my normal life trial.

Pics were taken last Saturday at one of those girls nights that made me miss home then and still does. In between all the crazy girl talk we also took some time to stop and think how the distance has changed our friendship. It hasn't. Hugs to Finland <3

LAHES

Niin ihanaa ja pysäyttävääkin olla kotona. Mua on hemmoteltu pitkillä yöunilla, ruisleivällä ja äidinrakkaudella! Viime yönä ajoin Helsingistä Lahteen elämäni naisten luo juhlistamaan tyttöjeniltaa. Nyt alotellaan tukevaa brunssia vaihtaaksemme kuluneiden kuukausien kuulumiset, jonka jälkeen siirrytään hitaasti mutta varmasti illan suunnitelmiin, cannot wait :) Nähdään yössä!

// Being home - pure joy. I've been spoiled with long night sleep, rye bread and mother's love. Last night I drove from Helsinki to my hometown to meet the ladies of my life and celebrate a girls night out tonight. Now we start with cozy girly brunch and then proceed to our evening plans, so excited :) Cheers!

VOUS ÊTES LES BIENVENUS

Maxi dress Gina Tricot / leather jacket Zara / bracelet H&M / shades Forever21 / sneakers Converse / backbag Primark

Nyt ikkunasta ulos tähyillessä tuntuu, että maksimekkoilloista on jo ikuisuus. Heräsin koko villitykseen perinteisesti pari sesonkia myöhässä, mutta ei se mitään - kyllä tän syksyyn yhdellä villahatulla stailaa :) Maksimekoista ja villahatuista tulikin mieleeni, että tässä mä könötän koneen ääressä, kun matkalaukku tuijottaa mua lattialta anelevin katsein oikein tyhjyyttään ammottaen. Miks mä en koskaan opi tätä matkalle lähden jaloa taitoa? Huomenna oon tähän aikaan Suomessa, mikä kyllä tsemppais alottamaan. Aloitan villahatusta!

// When gazing out from my Berlin window it feels that these nights spent in maxi dresses are far behind. I typically learned to like the trend few seasons behindhand but never mind - I'm convinced I can style it for autumn with a nice woollen floppy hat. Talking about maxi dresses and floppy hats… Here I am completely relaxed sitting at my computer meanwhile my suitcase is staring at me from the floor begging me to start packing. Why, why will I never learn the skills of leaving for vacation? Tomorrow I will be in Finland that motivates me to start thought. Let the hat be the first!

HOME SWEET HOME

Oi kyllä vaan, mä tulen kotiin! Berliini-Helsinki-Lahti-Heinola-Berliini: neljä täysin erilaista mutta omalla tavallaan ihanaa kaupunkia, joilla kaikilla on paikka mun sydämessä ja joita voisin kutsua kodiksi tasapuolisesti. Siinä myös mun to-do-lista tuleville päiville, varasin nimittäin aika extempore lennot kotiin päästäkseni perhettä ja ystäviä moikkaamaan. Mä niin rakastan Berliiniä, mutta jospa vaan saisin läheiset ihmiset tänne, siinä mun ideaalimaailma. Mutta nyt asiaan: Mitä sinne Suomeen pitää pakata, kesäpopoja vaiko villasukkia? Pelkäämpä tietäväni vastauksen... 

// Yes, oh yes - I'm coming home! Berlin-Helsinki-Lahti-Heinola-Berlin: four completely different but wonderful cities, each of them holding a place in my heart as kind of home now. There you also have my to-do list for the following five days since I quite spontaneously booked flights home to see family and friends. I do love Berlin but I wish I had all my dearest and nearest here, that would be my ideal world. But now to the topic: What to pack, pair of summer pumps or good old wool socks? I'm afraid I know the answer…

(SIGHT)SEEING IN BARCELONA

Siitä on jo viikko kun toivuttiin Luisin kämpillä päänsärkyjen päänsärystä Barcelonan bailujen jälkeen, joten lienee korkea aika palailla Espanjan auringon alle ja pistää kuvia tulemaan. Postauksen teema on yleinen höheltäminen Barcassa, siksi sulut otsikossa. Mä ajattelin, että Sagrada Familiat, Gaudit ja muut kaverit te löydätte halutessanne googlesta, joten keskityn olennaiseen - eli meihin ja mitä me tehtiin!

Meidän eka aamu alkoi tukevalla aamupalalla Luisin kattoterassilla. Söin keksinmakuista jogurttia. Oli lämmin, pysty pitämään hametta, kuunneltiin hyviä biisejä ja mietin et voisin muuttaa Barcelonaan. Sen kaupungin värikkään ilmapiirin aisti jopa autiolta katolta. Mut kyl mä sittenkin rakastan Berliiniä. 

Kaikista hauskinta päivässä oli se, ettei oikeestaan tehty mitään mitä oltiin suunniteltu. Mä en edelleenkään tiedä mitä nähtävyyksiä mä näin koska Luis oli mun opas ja me keskityttiin lähinnä kaikkeen muuhun hauskuuteen (mä ihan oikeasti unohdin ottaa kuvan Sagrada Familiasta). Lisäksi, se lausui kaikki nimet niin katalonialaisittain ettei mulla ollut mitään saumaa ymmärtää missä me oltiin.

Ajeltiin päivä keltaisella superhellyyttävällä citycarilla ympäri Barcelonaa popittaen Call me maybeta niin että jälkeenpäin hävettää (halukkaat voi tarkastaa Instagramista @essiini klik). Syötiin, juotiin ja naurettiin. Paras sightseeing naismuistiin!