BRICK LANE

Tän vuoden aikana oon aivan täysin menettänyt sydämeni Lontoolle aina siellä käydessäni, ja tuntuu että nälkä vain kasvaa syödessä. En voi väittää, ettenkö ois salaa suunnitellut asuvani siellä vielä joskus. Se ihmisvilinä ja kaupunginsyke, elämisen tunne on jotain niin ainutlaatuista! Tyttöjen vierailun aikana löysin taas yhden paikan Lontoosta, mitä en osannut edes haaveilla olevan olemassakaan ja haluan siitä tänne vinkata, jos joku teistä joskus tuohon kaupunkiin eksyy. 

Onko maailmassa oikeasti näin siistejä paikkoja? Kyseessä on Brick Lane, markkinapaikka itä-Lontoossa. Alueella on tosi värikäs historia ja se tunnetaan Lontoon monikulttuurisuuden kehtona, sijaitessaan Bangladeshilaisen yhteisön sydämessä. Sittemmin Brick Lanesta on tullut kehittyvien trendien kehto, missä aikaansa edellä elävä underground-nuoriso kohtaa viikonloppuisin rennoissa vintagemainingeissa ja sanotaan, että monet huippusuunnittelijat käyttävät trend scoutejaan ajoittain Brick Lanella hakemassa vaikutteita. Vaikken olekaan mikään kovin rohkea pukeutuja, niin ihailen noita nuoria upeine fashion statementeineen ja inspiroiduin ihan mielettömästi! Paikka on kovassa suosiossa taideopiskelijoiden ja bloggareiden keskuudessa, enkä siis ihmettele yhtään!

Markkinat ovat auki viisi päivää viikossa, mutta viikonloppuna meno on parhaimmillaan. Tarjolla on herkullista ruokaa laidasta laitaan, taidetta, katumusiikkia, kirjoja, levyjä ja vaatteita vintagesta nouseviin suunnittelijoihin. Ah, mikä unelmapaikka! Antaa kuvien puhua puolestaan. 

Ja niin, halukkaille: Lähin metro on District linen Aldgate East, mistä melkein väkisinkin nenäänsä seuraamalla löytää perille. 

170413-200413

"True friendship isn't about being inseparable, it's being separated & nothing changes."

Viisi ikimuistoista päivää on nyt takana täynnä liikaa ruokaa, meheviä juoruja, äärimmäisen huonoja vitsejä ja naurunkyyneleitä. Sara ja Anna vierailullaan toi mun kotiin ja mieleen sellaisen onnenräjähdyksen, että miten tästä oikein edes toivutaan. Tää vuosi on kyllä saanut mut heräämään elämän isoihin tosiasioihin, mistä yhtenä vahvimpana on ystävät. Olin jo unohtanut, kuinka onnelliseksi ne tekeekään, kunnes taas pääsin kinastelemaan hiusten suoristusjärjestyksestä ja siitä, tuleeko leivän päälle ensin juusto vai kinkku (juusto, forever)! Vuosi on vaan vahvistanut ystävyyttä ja tuntui että tytöt tullessaan toi kodin tänne. Oli niin hyvä olla, kiitos elämäni naiset <3

Ekat kolme päivää kului Southamptonissa, ohjelmaan mahtui tietty Titanic-museoiden ja Primarkien lisäksi myös must-do klubbailut! Ja mukana menossa espanjalaisvahvistus tietenkin :)

Sara sanois nyt että suu napsaa... Aivan ehdottoman parhaat mojitot parhaassa seurassa, paikallisessa karibialaispaikassa, Turtle Bayssa!

Kolme naista, kolme tuntia. Ei lisättävää. 

Pubikulttuuria loistovitseineen...

...ja vintagelöytöjä Brick Lanella (postaus tulossa)!

Paljon pusuja...

... ja paremman puutteessa spontaanisti taksi Lontooseen. Pari tuntia kestäneellä matkalla kuskia kävi sääliksi, kun pappi, kauppatieteilijä ja terveydenhoitaja löivät viisaat päänsä yhteen ja paransivat kovaäänisesti maailmaa. Viimeisin tokaisi kuskille loppuvaiheilla, että my bladder is full could you please drive faster. Kaikki voivat sitten miettiä auttoiko kommentti kanssamatkustajien sinnikästä naurun välttelemistä. 

Varasisko ja siskokset.

Saatettiin piipahtaa Oxford Streetin antimet katsastamassa...

... mutta puhdin loppuessa tilanteesta ei kuitenkaan ollut epäselvyyttä, kun Saran sai aina metsästää jostain nukkejen seasta. Keräsimme siis luumme kohti oikeita nähtävyyksiä.

Big Ben, muistettiin onneksi siitä itsestäänkin ottaa kuva kymmenien muurillekiipeämis-yritysten jälkeen.

London Eyen juurella hinkkasimme housuistamme linnunkakkaa vartin verran, jotta niillä sitten kehtasi sännätä Sohon yöelämään.

Terassikausi julistettiin todistajien läsnäollessa avatuksi. 

Pienten navigointivaikeuksien jälkeen löysimme itsemme väärältä sillalta, mutta onneksi etsimämme oli näköetäisyyden päässä. Ei me sinne oikealle oltais haluttukaan.

"Happy Birthday Tijen". Brick Lanella pääsimme Tijen-nimisen tytön synttärivideolle lausumaan onnentoivotukset suomeksi. 

ESA kiittää ja kumartaa, näihin tunnelmiin palataan varmasti. 

WEEK WITH V

Ihan turhaa taas edes yrittää hehkuttaa kuinka ihanaa oli, kun Valtteri oli täällä. Saldo oli kolme päivää Southamptonissa ja loput Lontoossa ja joka hetki mä vaan ajattelin, että kumpa viikko ei loppuiskaan koskaan. No, se loppui, ja tirautin taas kerran kyyneleet Victorian bussiasemalla, maailman epätoivoisin tapaus. Tällä kertaa olin kuitenkin varannut leopardinekkuliinoja taskuun, onneksi.

Tavallaan tuntuu, että toisen näkeminen vaan lisää ikävää. Silloin muistaa kuinka helppo toisen kanssa on olla ja täytyy asennoitua kokonaan uudelleen siihen etäisyyteen ja faktaan, että omassa 80-senttisessä sängyssä mahtuu taas kääntymään. Lähtöpäivänä oon aina vaan yksi ristiriitaisten ajatusten sekamelska, ja vuorotellen itkien ja nauraen yritän päättää miltä musta tuntuu. Oli niin kivaa nähdä, mutta niin kamalaa lähteä, etäisyys on kyllä maailman kamalin asia ja miksi mä edes lähdin vaihtoon, miten tästä selvitään, mutta voi että kun tää on mun elämän parasta aikaa enkä vaihtais Southamptonia mihinkään, ja haluun vaan seikkailla koko elämäni. Pysy siinä sitten balanssissa.

Kirkkaimpana mieleen jää aina kuitenkin se tärkein: syy, miksi näitä ylä- ja alamäkiä jaksaa porskuttaa :)

Ja lopuksi sekalainen kuvapläjäys.

Leppoisa Bill's Restaurant Sohossa. Suosittelen!

 Piccadilly Circus (taas kerran)

Jamie Oliverin antimia Notting Hillissa

Eloisa Camden Town

 Lempparihommissa...

Juustovoileipiä Camdenin international food-ulkomarkkinoilla

Harvinaisen kaunis keli ja kaunis Little Venice Camdenin kupeessa.

Ei mikään Erasmus-aamupala!

Ja myös must-see nähtävyyksiin kuuluva Nike Town Oxford Streetillä

Lisää lempparihommia...

Ja viimeisenä, aina yhtä inspiroiva ja upea Harrods.

Leluosasto. Onneksi mua ei viety tänne pienenä, olis tullut itkupotkuraivari kotiin lähtiessä.

Ja vikan illan dinneri. Hienon ravintolan sijaan päädyttiinkin ostamaan päivän tarjouspatongit Harrodsin ruokahalleista ja nautiskeltiin Jurassic Parkista hyytävänkylmässä hotellihuoneessa.