5 DAYS

Viikonloppu taas takana ja viisi päivää lähtöön!

Kaapin pohjalta pengottu untuvatakki tuli todella tarpeeseen, kun pihajuhliamme koetteli eilen peräti kymmenen lämpöasteen ja kaatosateen säärintama, huh! Telttoihin oli kyllä laitettu lämmittimet, muttei niistä tainnut olla mitään hyötyä, jollet istunut yhden vieressä. Siinä sitten sormet hytisten grillailtiin ja siemailtiin kuutisenkymmenen vieraan kera. Stage oli vapaa ja elävää musiikkia kuultiin paljon, jouduimpa minäkin isäni kiristyksestä (taas) mikin varteen. Kylmyydestä huolimatta ilmapiiri oli lämpöinen ja ihmiset tuntuivat viihtyvän, tunnelmaa loivat kivasti lyhdyt ja ulkotulet :)

Untuvatakki vaihtui kepeämpään!

Loppuillasta sitten nuoremman porukan kanssa päätettiin suunnata kaupunkiin päin Jyrään, Heinolan ainokaiseen yökerhoon! Täytyy sanoa, että vaikka porukkaa oli aika vähän, meininki oli superrento ja hauska :) Tanssilattialla sai reivata aivan rauhassa ja miten tahtoi, eikä ketään tuttuja ollut näköpiirissä. Kivaa vaihtelua sekin! Kaiken lisäksi DJ soitteli jatkuvasti hyviä tanssibiisejä, kun esimerkiksi Tampereella moni paikka täyttyy ainakin itselleni ei-niin-mieluisasta remix-renkutuksesta. Illan tietty kruunasi surullisenkin perinteinen kebabreissu, jostain syystä aina pilkun jälkeen korot tuntuvat kopisevan moisten puljujen suuntaan, siitä ei tunnu pääsevän mihinkään! Mutta mukiinmenevä ilta oli kyllä :)

Nyt illalla luvassa laiskottelua ja itsensä kokoamista. V:n poissaolon takia viikko on tuntunut tosi rankalta. Taukoamattomasta kamppailusta huolimatta en saa itseäni ohjelmoitua siihen moodiin, etten enää tiedä poikaystäväni elämästä juuri mitään. Inhottavinta on, että myös kroppani reagoi tähän jatkuvaan stressaamiseen. Sen lisäksi, että kaikki ajatukseni fokusoituvat epäolennaiseen ylihuolehtimiseen, olo on myös fyysisesti epämukava. Masussa kiertää, päätä särkee, uni ei tule, eikä ollenkaan nälätä. Superkurjaa. En oikein tiedä mitä pitäisi ajatella. 

Haluaisin kovasti uskoa siihen, että ensimmäinen viikko on varmasti se pahin ja nyt takana. Mutta toisaalta, nyt on kulunut vasta yksi viikko ja olo vain kurjistuu. Pakkohan tässä on joku pohja olla, milloin se tulee vastaan? Jo torstaina olin sitä mieltä, että suunta ei voi olla vain ylöspäin, mutta mahalasku on vain jatkunut jatkumistaan.  Lasken toivoni siihen, että tähän tunteeseen tottuu, ja tilanne muuttuu kunhan pääsen Southamptoniin uusiin kuvioihin. Lahdessa olo on tuntunut niin tappavan tasaiselta, ja aikaa turhien asioiden pyörittelyyn on ollut liikaa. 

Nyt keskitän voimani syömiseen, sen jälkeen ohjelmassa on sen surullisenkuuluisan SISUN etsiskelyä. 

WEARY FRIDAY

Huh, olipa päivä!

Heitin kaverini viime yönä Helsinki-Vantaalle, joten pääsin pujahtamaan peiton alle vasta kuuden aikoihin aamun jo koittaessa. Siinä menikin sitten nukkuessa pitkälle iltapäivään, enkä ehtinyt sen suurempia puuhailla. Koko päivän olin kuin puulla päähän lyöty, eikä mistään oikein tullut mitään. Lopulta oli pakko ryhdistäytyä, ja pakkasin lopulta kimpsuni ja kampsuni ja suuntasin kohti Heinolaa isäni luo. Meillä on huomenna luvassa puutarhakekkerit, harmi että on luvattu niin koleaa keliä. No, aion penkoa untuvatakkini jo talviteloilta iltaviileän varalle!

Ilta sujui kuitenkin ihan kivasti hyvässä seurassa :) Hyvä ystäväni jo kahdenkymmenen vuoden takaa taikoi silmiini jälleen kerran ihanat räpsyttimet, ja saivatpa nenänikin mustapäät kyytiä illan käsittelyssä! Jostain kumman syystä, aina tämän viehättävän kosmetologineidin tavattuani syynään naamaani kahta kauheammin peilistä.. Joka kerta tehtävää löytyisi lisää ja lisää, ultraäänikasvohoidosta kulmien värjäämiseen! Kaiken lisäksi seura on niin mieluista, että hoitoja voisi varata ihan pelkästään senkin takia ;) 

Oon jo jonkin aikaa miettinyt omien kuvien lisäämistä blogiini. Tänään tulin siihen tulokseen, että ei siitä kai haittaakaan voi olla. Netistä otetut kuvat tuntuvat niin persoonattomilta, ja tuntuu etten saa niillä paljoakaan ilmaistua. Jatkossa siis varmaankin luvassa enemmän itse ottamiani kuvia, myös itsestäni, kunhan ujoudestani pääsen!

Nyt untenmaille, huomisia juhlia odotellessa :)

TO DO

Meillä koulussa on opittu, että halutun tulevaisuudentilan saavuttamiseksi on aina laadittava suunnitelma. Täsmällisemmin, kyse on strategiasta. Siitä ihanasta, kamalasta strategiasta, jonka pitäisi olla kyllin yleispätevä ollakseen vastaus kaikkeen olennaiseen, mutta riittävän yksityiskohtainen auttaakseen siihen kuuluvien yksittäisten tavoitteiden toteuttamisessa. Siispä, järkityttönä, päätin aikani kuluksi laatia tulevalle vuodelle strategian, selviytymis-sellaisen. Se koostuu jutuista, mitä aion toteuttaa tyhjällä ajalla koti-ikävöinnin sijasta. Lista ei ole missään tärkeysjärjestyksessä ja tulee varmasti kasvamaan vuoden aikana :D

RUOKA.

Tähän liittyen mulla on kaksi yhtä tärkeää, mutta lähes takuuvarmasti toisensa kumoavaa tavoitetta. Ensinnäkin, tulevan vuoden aikana haluan oppia leipomaan. Haluan tietää miten liivatelehtiä käytetään, miten glaseerataan (vai mitä se on), miten tehdään pullataikina ja muuta sivistävää. Konkreettisena tavoitteena ensimmäisenä listalla on ehdottomasti juustokakku, koska se on mielestäni maailman rakastettavin leivonnainen. Raikas, muhkea, kuohkea juustokakku, apua! Tämän jälkeen cupcaket. Kun nämä hallitsen kiitettävästi, harkitsen uusia haasteita. Huomiona vielä, en osaa tällä hetkellä leipoa edes korvapuusteja, enkä omista kaulinta. Tätä leipomis-intoani boostaa ehdottomasti se, että minulla tulee olemaan neljä kämppistä. Ajatella, mikä win-win-situation: Minä opin leipomaan, muut saa syödä! Toki haluan mahdollisia leipomuksiani maistaa, mutta apua, en suinkaan halua olla kävelevä cupcake palatessani vuoden reissulta...

Jotta tehtävä ei olisi liian helppo, toinen ruokatavoitteeni on syödä taas terveellisesti. Kesä on mennyt pitkälti nautiskellen, joten nyt olisi paras palata ruotuun. Siispä enemmän kasviksia ja vähemmän herkkuja, kunhan arkeen päästään!

TERVEYS.

Tähän tietty liittyy jo edellä mainittu parempi ruokavalio. Olen kuullut paljon varoituksia brittien kouluruoasta burgereineen, joten haluaisin panostaa myös kotiruokaan ja eväisiin.

Sitten se vielä konkreettisempi. Aion pudottaa hitusen painoani siihen, mikä se vuoden alussa oli, ja etsiä sopivan salin Southamptonista löytääkseni taas kivan liikuntarutiinin arkea piristämään. Haluaisin kovasti salille, missä voisi osallistua ryhmäliikuntaan, mutta saattaa olla, että joudun tyytymään pelkkään kuntosaliin taloudellisista seikoista johtuen. No, pian se nähdään!

KAUNEUS. 

Kuulostaa naurettavalta, mutta olen ollut varmasti haahuilemassa jossain silloin kun näitä tyttöjen must-juttuja on opetettu kotona: en kertakaikkiaan osaa laittaa hiuksia. Tulevan vuoden aikana aion päästä ajan hermolle kaiken maailman lettihommien kanssa ja tulla näppäräksi hiustenlaittajaksi (in my dreams)! Joten aina kun koti-ikävä koittaa, niin senkun kalanruotoa väkertämään ja niveltuppitulehdukset tulille...

OPISKELU.

"Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä", heh. Valitsin vuodeksi ranskankurssin, ja koska V lähti opiskelemaan meren taakse viinien luvattuun maahan, aion tosissani oppia kieltä (ja viinejä). Voinhan tehdä aina opintomatkoja, kun läheisyydenkaipuu koittaa! 

Lisäksi aion terästäytyä lehtien, tai paremminkin uutisten lukemisessa. OIKEIDEN lehtien, eli nyt en puhu Ellestä ja muista ystävistä. Tähtäimessä esimerkiksi The Economist, Guardian ja BBC.

Nyt katsoessani listaa, osa tavoitteista tuntuu aika kunnianhimoiselta.. Varsinkin, kun vuodelta ehdottomasti eniten odottamiani juttuja ovat uudet ystävät, mielettömät kokemukset ja pesunkestävä kielitaito! Edellä esitetty selviytymisstrategia laadittu siis vain niitä hetkiä varten, kun koti-ikävä kaikuu seinistä ja korvissa soi. Näillä eväillä kuitenkin :)

Hyvää yötä!

STAY STRONG!

Good evening! Tässä postaus eiliseltä, nukahdin ennenkö ehdin julkaista, siksi päivän myöhässä :D

This is it. Vein tänään V:n kentälle ja voi sitä fiilistä.Viikon ajan, joka aamu herätessäni olen katsonut unista vieruskaveriani ja yrittänyt tallentaa kuvaa mieleeni kuvitellen, että se lievittää ikävää. Luulin siis psyykanneeni lähtötilanteeseen hyvin, mutta jouduin nöyrtymään: ei tähän oikeastaan voinut varautua. Olen sen verran impulsiivinen luonne, että keskimäärin kuukauden aikana vuodattamistani kyyneleistä voisi askarrella aina pienen suihkulähteen. Tänään kuitenkin ylsin jo kahluualtaan tasolle.

Aamupäivän koitoksen jälkeen päivä sujui muiden askareiden parissa, enkä ehtinyt paljoa harmittelemaan. Mamman helmoihin palaaminen pitkästä aikaa tuntui mukavalta ja juoruamista riitti. Ryhdistäydyttiin jopa salille pariksi tunniksi, mikä piti ajatukset hyvin poissa aamupäivän herkistä tunnelmista. Kuitenkin nyt illan tullen, kun on aika rauhottua omiin oloihin, tuntuu tukalalta. Varmasti nää hetket arjessa, mitkä on tottunut olemaan toisen kanssa, on niitä tyhjyyttään ammottavia aluksi. Tulevat pari viikkoa tuntuu tällä hetkellä uhkaavilta, kun kaverit on jo kouluissa ja töissä, itse vaan palloilen päivät vailla tekemistä odottaen lähtöpäivää kun kuuta nousevaa. Noh, leuka pystyyn! Uskon ja toivon, että tää on nyt koko vuoden vaikein päivä ja suunta on vaan ylöspäin. Pakkohan tähän etäisyyteen ja tilanteeseen on sopeutua kuten muihinkin, tuntuu vaan rankalta nyt!

Näihin tunnelmiin, nyt nukkumaan itikoiden valtaamaan makkariin (kiitos äiti kun jätät aina valot päälle ja ikkunan levälleen, "viileässä tulee hyvin uni")!

BURGUNDY X 3

Heippa hei ja kivaa perjantai-iltaa :)

Nyt on vihdoin muutto hoidettu ja viimeisetkin villakoirafarmit hätistelty meidän nurkista! Kiirehän meille taas tuli  ja tovi meni ennenkö keksittiin että se kämppä tyhjenee vain raa´alla toiminnalla. No, ehkä tätä muuttamisen taitoa tässä elämän varrella ehtii vielä harjoitella.Toivottavasti ei kuitenkaan liikaa. Olen raapustellut tähän astisissa postauksissani lähinnä ajatuksia tulevasta vaihdosta ja sisältö on ollut jopa omasta mielestäni pitkäveteistä luettavaa. Vuorossa on ryhtiliike, sillä nyt luvassa hiukan pukeutumisasiaa!

Syyskausi tekee palavasti tuloaan. Ostoskasseihin päätyykin makeiden pastellien sijasta syksyn syviä, murrettuja sävyjä, kuten khakinvihreää, sinapinkeltaista ja konjakkia. Samalla ainakin omassa vaatekaapissani perinteiset musta, valkea ja tummansininen puolustavat sinnikkäästi paikkaansa. Uuden väripaletin hurmoksessa eksyin kuitenkin hetkeksi oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja mukaani tarttui luumun-/ viininpunainen biker-takki Lontoon New Lookista. Ja hups, olen hurahtanut moiseen takkiin ja koko väriin totaalisesti. Kaikkialla onkin yhtäkkiä IHANAA VIININPUNAISTA! Tästä (ja koulusta ja Lontoosta ja syksystä) inspiroituneena sommittelin muutaman asukokonaisuuden käyttäen viininpunaista ihan perusperus vaatteiden kaverina. Mielestäni tällaisten uusien juttujen kanssa less is more, pyrin seteissä helppoon toteutukseen ja yritin käyttää paljon samoja vaatteita kuitenkin erilaisissa kokonaisuuksissa. Sellaisia mitä omasta kaapista jopa löytyy :)

Tässä ehkä lempparikokonaisuuteni näistä! Takki ja hiuspanta antavat kivan mausteen muuten tosi pelkistettyyn kokonaisuuteen ja asu on sopivan rento, mutta silti tyttömäisen sievä :) Täydellinen kouluvaate siis!

Perusideana pitkälti sama tuttu ja turvallinen farkut&paita yhdistelmä, mutta setin ehdoton ja vastustamaton vetonaula on nuo Hunterin söpöläiset. Nehän saattaa vaikka joutua hankkimaan, briteissähän sataa paljon, eikö? Sama biker-takki riittää tässäkin kokonaisuudessa väripilkuksi :)

Viimeisenä kokonaisuuksista kaikista smartein ja naisellisin, hame saattaisi vaatia totuttelua! Jos kaipaa vähän rennompaa lookia, yhdistäisin itse nilkkureihin jotkin sievät palmikko-polvisukat ja lisäisin kaulaan muhkean tuubikaulurin, jottei kokonaisuudesta jäisi "liian bisnes".

Siinä kaikki tältä illalta, vähän kevyempi aihe tällä kertaa! V lähtee matkalleen ylihuomenna, varaudun vuodattamaan krokotiilinkyyneleeni tänne blogiin. Nyt villasukat jalkaan ja leffan pariin :)