(SIGHT)SEEING IN BARCELONA

Siitä on jo viikko kun toivuttiin Luisin kämpillä päänsärkyjen päänsärystä Barcelonan bailujen jälkeen, joten lienee korkea aika palailla Espanjan auringon alle ja pistää kuvia tulemaan. Postauksen teema on yleinen höheltäminen Barcassa, siksi sulut otsikossa. Mä ajattelin, että Sagrada Familiat, Gaudit ja muut kaverit te löydätte halutessanne googlesta, joten keskityn olennaiseen - eli meihin ja mitä me tehtiin!

Meidän eka aamu alkoi tukevalla aamupalalla Luisin kattoterassilla. Söin keksinmakuista jogurttia. Oli lämmin, pysty pitämään hametta, kuunneltiin hyviä biisejä ja mietin et voisin muuttaa Barcelonaan. Sen kaupungin värikkään ilmapiirin aisti jopa autiolta katolta. Mut kyl mä sittenkin rakastan Berliiniä. 

Kaikista hauskinta päivässä oli se, ettei oikeestaan tehty mitään mitä oltiin suunniteltu. Mä en edelleenkään tiedä mitä nähtävyyksiä mä näin koska Luis oli mun opas ja me keskityttiin lähinnä kaikkeen muuhun hauskuuteen (mä ihan oikeasti unohdin ottaa kuvan Sagrada Familiasta). Lisäksi, se lausui kaikki nimet niin katalonialaisittain ettei mulla ollut mitään saumaa ymmärtää missä me oltiin.

Ajeltiin päivä keltaisella superhellyyttävällä citycarilla ympäri Barcelonaa popittaen Call me maybeta niin että jälkeenpäin hävettää (halukkaat voi tarkastaa Instagramista @essiini klik). Syötiin, juotiin ja naurettiin. Paras sightseeing naismuistiin!

THEY SAY YOUR HOME IS WHERE YOUR HEART IS

…So where is mine? 

Viime postausta kirjoittaessani en miettinyt hetkeäkään, oonko mä Berliiniin Barcelonasta palatessani tullut kotiin. Sitten yhden teistä kysymys sai mut pysähtymään; olenko mä siis Suomessa nyt? Ei, vaan kotona. Toisessa kotona.

Mä en tiedä mistä mun jano maailmalle kumpuaa, mutta asuttuani pari vuotta ympäriämpäri yksin, kodin käsite ei ole mulle enää niin konkreettinen. Otsikkoonkin viitaten luulen, että mun sydän on näiden seikkailujen varrella ripoteltu niin moneen paikkaan, etten osaa kaivata mihinkään tiettyyn niistä. Jossain korvan takana tietty kutittaa kaipuu ylipäätään Suomea kohtaan, mutta se ei tunnu ollenkaan pahalta. 

Ainoa mikä ulkomailla asumisessa painaa, on ikävä rakkaita kohtaan. Välillä tuntuu, että elän kahdessa todellisuudessa - toinen Suomessa, koko se turvallinen elämä mitä on rakentanut pienen ikänsä ystävineen ja toinen Berliinissä, mun hektinen elämä numero kaksi unelmaduunin ja mahtavien uusien ihmisten kera.  Näiden kahden välillä tasapainottelu tuntuu joskus hankalalta, kun haluais olla kaikkea kaikille. 

Se mitä mä kuitenkin luulen oppineeni on se, että tää elämä on pitkälti kiinni pitämisen ja irti päästämisen välisen balanssin etsimistä. Uskon, että kaikki, mikä on kiinni pitämisen arvoista mun monissa kodeissa, ei tuu katoamaan - olin mä sitten missä tahansa. Berliini on koti nyt, vaikka kaipaankin ihmisiä muista kodeista valtavasti. Lennot ei oo kalliita!

KOTONA

Palasin viime yönä Barcelonasta kotiin yllättävän minimaalisella määrällä matkatavaraa (tarkasti 8 kg) mutta sitäkin rikkaammilla hetkillä ja muistoilla varustettuna. Ja parillaviidelläsadallamiljoonallakymmenellä kuvalla tietty, be warned.

Mä kirjoitan oikealla kädellä ja pidän silmiä auki vasemmalla, joten ihan säästääkseni teidät älyttömyyksiltä jätän deepimmät tarinoinnit huomiseen. Mutta viis päivää tuntu päivältä, nyt väsynyt mutta onnellinen. Kyllä mä väitän että ystävyydenkaltaista tosirakkautta saa etsiä.

Hyvää yötä x 

VANHA KUNNON FARKKUPAITA

…Yhdistettynä mun ultimate favourite nahkashortseihin! Olin metsästellyt moisia jo pitkän aikaa, kunnes kyynärpäätaktiikalla sain kalastettua oman kokoni Alexanderplatzin Zarasta. Hankinta olikin jokaisen siihen käytetyn metsästysminuutin arvoinen, sillä mun täytyy aamuisin tsempata pukeakseni päälle normifarkut. Ne tuntuu niin normeilta. 

Mä alan kaivata mun Suomessa asuvia kevätvaatteita. Tätäkään outfitia ei nyt millään värien kirjolla ollut pilattu, vaikka siinä toistaiseksi viihdyinkin. Pinterest siis tulille ja Barcaa odotellemaan!

EASTER 2014

Puhuin salamyhkäisesti viime postauksessa pääsiäissuunnittelusta tänä viikonloppuna. No en mä paljoa mitään suunnitellut, lauantai meni sängyn pohjalla pötkötellessä kun fiilikset muistutti lähinnä Himosjuhannuksen jälkeisiä meininkejä. Tukkaan sattu niin että silmissä sumeni, kerrankos sitä. 

Mutta, tattadadaa: onneks mä ennakoin oman saamattomuuteni ja oon bookannut lennot Luisin luo Barcelonaan hyvissä ajoin! En vois olla enempää innoissani - jos Luisin näkeminen Vaasassa on huippua niin mites toi Barcelona!? Mun silmissä siintää sangria ja taukoamaton auringonpaiste. Ja pari Zaraa.

Ainut asia hampaankolossa on 10 kilon matkatavararaja. Sinne suuntaan ok, mutta paluulento? Nimittäin mulla on vahva tunne kevätshoppailusta tällä hetkellä. Paljonkohan maksaa lähettää paketti Barcelonasta Berliiniin? Neljä päivää aikaa selvittää.