ESSI + PARI KG

Ihan kiva juttu on se, että mä taidan olla ryhdistäytynyt tän blogin suhteen. Vähemmän kiva juttu on se, että ilmeisesti jokainen uusi postauksen itunenkin kytkeytyy ruokaan. Tuun siis täältä takaisin kävelevänä wurstina, be warned!

Sunnuntai vierähti iisisti Berliiniä ristiinrastiin haahuillen. Tarkoitus oli suunnata Mauerparkin ulkokirppikselle, se luki ihan to-do-listassa asti, mutta vältelläksemme kurjaa sateista ilmaa päädyttiinkin söpöön pikkukahvilaan maistelemaan crepejä. Nutellalla ja banskulla. Voitte vaan arvata, ettei jäänyt maisteluun. 

Kaiken kaikkiaan, oon lievästi pettynyt mun kulttuuri-minään: missä on se Essi, joka tönötti aamulla ysiltä Madame Tussaudsin jonossa, suunnitteli mahd kulttuurintäyteisen kävelyreitin lounasravintolaan ja lopetti turneensa auringon laskiessa London Eyehin tyytyväisenä, kaiken nähneenä? Nyt mä vaan syön ja chillailen. Liikaa. Siitä huolimatta, tai ehkä valitettavasti juuri siitä johtuen, takana on ihana viikonloppu, josta kelpaa pongahtaa uuteen viikkoon Zalandolle (taas vähän eksymään ja olemaan pihalla). 

Ens viikolla kyllä käyn edes jossain museossa. Olishan se noloa tulla kesällä kotiin ja todeta nähneensä Urban Outfittersin.

SUNNY SATURDAY

Eka viikonloppu ihan virallisena Berliiniläisenä on takana nyt kun en oo enää koditon ja kävin jopa rekisteröitymässä! Ja äidille varoituksen sananen - mä alan todella tykätä tästä kaupungista. 

Kunhan keräilin itseni suht vauhdikkaan perjantain jälkeen, tavattiin Adrianan kanssa Alexanderplatzilla. Se on ihana tyttö, mä rakastan espanjalaisia. Se hersyvä elämänasenne saa mut aina nauramaan! Me aloitettiin Adrin kanssa Zalandolla samana päivänä, mutta tavattiin vasta vähän myöhemmin. Silti nyt jo tuntuu, että oltais tunnettu kauemmin. Ihanaa.

Alexilta lähdettiin suunnitelman mukaisesti explooraamaan lauantaikiireessään sykkivää Berliiniä. Tosin, Branderburgin torin sijaan eksyttiin tutkimaan lähinnä kauppatarjontaa, koska aurinko olikin jo laskenut… No, täytyyhän shoppailukulttuuriinkin tutustua. Ihan duuninkin puolesta, eikö? Vähän omatunto kolkuttaa. Onneks viikonloppuja on kuitenkin vielä lukuisia jäljellä eikä noi nähtävyydet mihinkään karkaa ;) 

Illan päätteeksi, eli sitten kun meidät heitettiin Mangosta ulos, masu kurni ja kovaa, joten googlattiin äkkiä (thank god for 3G!) reitti paljon kehuttuun sushipaikkaan, Zazaan. Osoite on Kastanienallee 12, Prenzlauer Berg, jos ikinä eksytte Berliiniin. Ruoka oli IHAN TAIVAALLISEN HYVÄÄ. Varmaan ekaa kertaa mekin kaksi oltiin hetki hiljaa. Niin hyvää se oli.  

Mitäs sanotte noista kakkoskuvan bodyista? Kesän ehdoton festarilemppari, niin me suunniteltiin.

NEW, NEW, NEW

… Nimittäin maa, kaupunki, työ, koti, ystävät. Paljon on muuttunut ja pitkä matka tultu siitä, kun Year In These Shoes aloitti taipaleensa mun matkassa kohti Englantia. Kiitos kaikille, ketkä sen matkan mun kanssa on kulkenut ja jaksanut säälittävyyden huippua hipovaa postaustahtia, toivon että voin antaa jatkossa enemmän itsestäni. Joka tapauksessa, musta tuntui että nyt ois aika raikastaa blogi kirjoittajansa näköiseksi.

Mietin nimeä kauan, ja lopulta totesin tän pukevan mun tänhetkistä elämänfilosofiaa aika hyvin. Ilman  tätä mä en ois viettänyt elämäni uuttavuotta ihan älyttömässä reissussa, irtisanonut vuokrasopimustani päivän miettimisen jälkeen tai ylipäätään koskaan uskaltanut lähteä Berliiniin, ja jättää taas kaikkea taakseni. Esimerkiksi. 

Now or never. 

Toivottavasti kaikki halukkaat bongaa uuden osoitteen - tarkoitus oli alunperin tehdä sellainen roll out että verkkoympäristö tutisee, varoitella etukäteen ja postailla ja sen sellaista. Mutta sit mulle tuli tällä viikolla sellainen olo, että now or never. Enkä miettinyt sen enempää. 

Kiitos, anteeksi ja tervetuloa x

2013

Berliini. Hengissä. Onnellinen. 

Mä olin suunnitellut tekeväni teille uutena vuotena (!) postauksen viime vuodesta, missä olisin vähän hengähtäny ja kelaillu taaksepäin, mitä kaikkea maan ja taivaan välillä mä viime vuonna koinkaan. Nyt kuitenkin tuntuu, että on hetki keskittyä tulevaan ja jättää menneen syvällisempi ruotiminen sille sopivampaan aikaan. 

Summa summarum, vuonna 2013 jatkoin aikuiseksi kasvamista Briteissä, kävin armotonta elämänkoulua niin hyvässä kun pahassa, erosin, nielin kyyneliä kauemmin kun laki sallii ja mietin elämää enemmän kuin aiempien kahdenkymmenenyhden vuoden aikana yhteensä. Tän matkan aikana tapasin upeita ihmisiä, jotka opetti mulle paljon ja näytti tietä sillon kun se oli hukassa. 2013 siis jääköön mun kirjaan suurten muutosten ja kasvamisen elämänmakuisena vuotena, mikä kuitenkin täyttyi lukemattomista onnenhetkistä ja kohtaamisista niin maailmalla kun Suomessa. Ainiin ja vielä yks juttu. Vuonna 2013 mussa syttyi liekki nähdä, etsiä ja kokea kaikki mitä tällä maailmalla on tarjota. 

Siitä päästäänkin siihen mihin se liekki mua nyt riepottaa - Vaasan koti jäi taakse ja pakkasin elämäni taas kerran laukkuihin, nyt asun Berliinissä tekemässä just sitä mitä aina oon halunnut. Mieli on sekoitus haikeutta siitä mitä jätin taas taakseni, innostusta tästä hetkestä ja aivan loppumatonta uteliaisuutta ja intoa mitä tällä elämällä on annettavaa. 

Lisäksi, kunhan nyt saan kodin ja langattoman netin pelaamaan, yritän pitää teidätkin uteliaina tulevasta. Pusuja!

HOME SWEET HOME - FOR NOW

Väsynyt, mutta onnellinen - sitä mä olen nyt. Takana on varmasti pari elämäni muistorikkaimmista viikoista, kun oon päässyt elämään ja kokemaan Unkaria, Itävaltaa ja Hollantia ensin isän tyttönä viisaita elämänneuvoja kuunnellen, sitten niitä rinkka selässä ja hymy korvissa uhmaten. Maailma on niin mahtava paikka! 

Mä tulin viime yönnä Amsterdamista kotiin lähinnä kodittomalta näyttäen ja aivotoiminta väsymyksestä pakkasen puolella. Nyt on kuitenkin taas reppu pakattu, jotta pääsen huomenna Vaasaan - tyhjentämään mun kodin johon vasta neljä kuukautta sitten muutin. En todellakaan kuvitellut saavani unelmieni harjoittelupaikkaa ja jatkavani elämääni Berliinissä, mutta nyt tätä mimmiä viedään: mä oon kiljunut, itkenyt, nauranut ja kihertänyt onnesta, niin sekaisin mä oon! En tiennyt miten tän jymyuutisen täällä blogissa tarpeeks ryminällä julistaisin, tuntuu etten pysty kirjottamalla kuvailemaan sitä tunnemylläkkää mikä mua tällä hetkellä tempoo sataan eri suuntaan. Kaikki nää reissut, ihmiset, muistot, tunteet ja kaikista eniten pirskahteleva uteliaisuus siitä, mihin tää mun tie johtaa. Mutta yks on varma:

Mä asun viikon päästä Berliinissä, stay tuned!