Sushi tarkottaa yleensä joko tosi hyviä treffejä tai tosi deeppiä girl talkia. Kunnia näille molemmille, mutta tällä hetkellä elämä tuntuu niin äärimmäisen hektiseltä, että pöytään istuminen välillä jonkun sellaisen kanssa jonka kanssa voi vaan olla hiljaa on huippukivaa ja ainutlaatuista.
En tiedä mistä moinen epäbalanssi kumpuaa, mut tuntuu että teen miljoonaa asiaa samaa aikaa, hukkaan matkalla puolet omaisuudestani ja lopulta en saa edes mitään aikaiseksi. Kauhea kiire koko ajan, mut silti elämän to do-listan loppu ei edes häämötä. Onko tää se oravanpyörä mistä kaikki aikuiset puhuu?
Haluisin skypettää kaikille rakkaille kotiin. Haluun myös viettää aikaa mun uusien kavereiden kanssa. Sit mä haluan juosta neljänä iltana viikossa jotta voin pukea napapaidan kesällä festareille. Ainiin sit mä haluun käydä joka maailmankolkassa, ja myös olla hyvä töissä. Ja kokata hyvää terveellistä ruokaa kotona. Lakkailla vähän kynsiä ja käydä myös ostoksilla ja kirjoittaa blogia. Mission impossible ja tuloksena on kaaos nimeltä Essi, shit.
Ja koko postauksen pointti oli et rauhotuttiin eilen Adrin kanssa sushin äärellä ja tajuttiin että life is a mess, a beautiful one.
