Viime sunnuntaina mittari helähti Berliinissä yli kahdenkympin ja meidän sekalainen sakki espanjaa, norjaa, suomea ja ruotsia otti suunnaksi Mauerparkin. Päivä lunasti paikkansa ehkä yhtenä parhaista ikinä.
Perinteiden vintageosaston sijaan me parkkeerattiin vakaasti viheriön puolelle tukevin eväin varustettuna - ja uskokaa tai älkää olut maistui jopa munkin mielestä ihan taivaalliselta siinä pötkötellessä. Puistossa oli porukkaa kun Salppurin kisoissa ja musiikkia tulvi viidestä soittimesta meidän ympäriltä, mikä loi sellaisen kauniin sekasortoisen ja chillin ilmapiirin. Meidän leirin jäsenet tuli ja meni milloin vessaan, milloin vohvelille ja milloin katsomaan katutanssia, mutta tukikohta tönötti samassa kohtaa aamusta iltaan. Naapuritkin vaihtui moneen kertaan ja maailma taas avartui. Viihdyttiin senkin jälkeen, kun moni muu pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa. Voi kun aurinko ei ois laskenut ollenkaan, mä olisin varmaan vieläkin tuolla.
Tänäänkään keli ei kohtele kovin kaltoin, joten suuntaan pian kesän ekaan Open Airiin. Mua on alkanut huolestuttaa se fakta, että mun alkuperäisestä Berliini-ajasta on kulunut nyt puolet. Eikä mulle ole suunnitelmaa. Vielä.
No comments:
Post a Comment