THIS IS IT

WAU MIKÄ PÄIVÄ, en edes tiedä mistä aloittaa! Tässä siis eilisen postaus, eilen ei voimat riittäneet enää julkaisuun asti :D

Hki-Vantaan päässä päivä alkoi kyllä aivan karmeasti. Tavaraa oli kissankokoisella ällällä aivan Liikaa, enkä ollut laskenut tavaraongelmille tuntia ylimääräistä aikaa. Emme löytäneet hallin puolelta mistään vaakaa, jotta laukkuja olisi voinut etkäteen tasata. Pamautin ne 65kg sitten suoraan Norwegianin tiskille, eikä palaute ollut kovin mairittelevaa, minulle tarjottiin jo maksuautomaattia. Halusin sinnitellä, ja tungin käsiksiin osan, jonka jälkeen ylipainoa oli "vain" 10kg. Onneksi tiskillä oli nuori mies, joka sitten hymähtäessään tokaisi, että menköön tämän kerran. Se siitä, se hymy pelasti aamun lisäksi nopeasti laskettuna 90 euroa! Siitä sitten aika suorilta koneeseen, ruisleivät ehdittiin hakea viemisiksi, molempia meitä pelotti kuuluisa pullamössöleipä...

Gatwickin päässä meno jatkui aika samanmoisena, joskin mieli oli jo huomattavasti optimistisempi ja virkeämpi :) Toinen laukuistani lipui hihnalle, tietenkin, rikkinäisenä vetskari repsottaen ja matkatavarat pilkottaen. Onneksi se oli laukuista se, johon olin pakannut vain tarpeistotavaroita kuten laukut ja lakanat (olen kuullut kauhutarinoita siitäkin, kuinka laukku saapuu hihnalle pikkuhousujen saattelemana!), eikä mitään ollut ehtinyt pudota. No, siihen sitten äkkiä metsästämään uutta laukkuvyötä ja köytettiin se Paulan kanssa parhaamme mukaan, mikä osoittautui mestariteoksi, koska laukku kesti yhtenä kappaleena perille asti. Liikkuminen oli kyllä kertakaikkisen surkuhupaisaa, ja tunnelmat vaihtelivat itkusta nauruun varsinkin sitten, kun jouduin luopumaan lentokentän ihanasta matkatavarakärrystä. Olisin voinut tatuoida otsaani "leveä kuljetus", ja muutamien metrienkin eteneminen oli vaivalloista. Voin kuitenkin syyttää vain itseäni, ja olen silti iloinen kaikesta mitä otin mukaan. En siis välttämättä ole jatkossa yhtään viisaampi. Gatwickista napattiin juna kohti Southamptonia, ja matka saattoi pian jatkua.

Perille päästyämme päivä täyttyi lähinnä onnenhuokauksista ja yhteisistä ajatuksista siitä, kuinka upea vuosi meillä onkaan edessä. Meidät vastaanotti upea helteinen Southampton ja tuhansien iloisten ihmisten virta, kun kaupungissa on meneillään suuri Boat Show, mikä tuo kaupunkiin vilinää ja vilskettä! Katukuva täyttyi hellemekoista ja ihanista torikojuista, mihin Paulan kanssa päädyttiinkin nauttimaan välipalat ennen päivän viimeistä suurta koitosta. Loistava meal deal, kaksi paikan päällä parilassa valmistettua wrapia limujen kera, 7 puntaa! Sitten sitkeästi kohti viimeistä haastetta. Sinikeltainen huvipuisto, neljä kirjainta. Tietenkin!

Mukaan tarttui oikeastaan kaikki tarpeellinen, ja alle sadalla punnalla pärjättiin, mikä on mielestäni loistava suoritus! Paula joutui muistuttelemaan järjenkäytöstä vain muutaman kerran, ja silti olen tyytyväinen lopputulokseen ;) Laittelen kuvia ja juttuja kodista varmasti heti, kun nämä polttavimmat päivät on vietetty. Ikean jälkeen kotiin, ja pikasiivouksen jälkeen ryhdistäydyimme vielä, tyttöparat, ulkoilemaan. Nappasimme käytävästä mukaan espanjalaisen Luisin, joka sattui olemaan vaihdossa samaisessa koulussa, tuleva luokkatoveri siis! Kävimme syömässä italialaista, ja suuntasimme aivan sokkona ensimmäiselle klubille, Buddha taisi olla nimi. Oli kyllä mielettömän hauskaa! Kerrottavaa olisi vielä miljoonakertaisesti, mutta tässä nyt tärkeimmät. Tänään luvassa shoppailua ja kaupunkiin tutustumista. Ja lepoa. 

Uudessa kodissa hymyilyttää :)

1 DAY

Huuuuu! Aikaa ei ole oikeastaan edes päivää, vaan kentälle lähtöön on viitisen tuntia.

Fiilikset on aika sähköiset, ei vielä yhtään haikeat. Kyynelvarani varmaan ehtyivät viikko sitten V:n lähtiessä, eikä tälle omalle lähdölle riitä enää ollenkaan. Oon kyllä vaan SUPER innoissani :) Matkatavaramäärä on kyllä sensaatiomaisen suuri, enkä ole vielä päässyt mihinkään johtopäätökseen siinä, että miten käytännössä niiden kanssa etenen paikasta A paikkaan B. Se siis selvinnee huomenna :D 

Tänään siis ohjelmassa oli vikat pakkailut ja halailut, nyt vietän vikaa yötä Espoossa lähempänä kenttää. Tästä sitten muutaman tunnin päästä kentälle ja siitä se lopulta lopulta lopulta vihdoin alkaa! Sitä odotellessa, kameran akkukin on ladattu ;) Unta nyt!

2 DAYS

Noniin! 

Toiminnantäyteinen, mutta lopulta haikea päivä. Vihdoin alkaa olla kaikki käytännön asiat taputeltu! Hain ompelijalta tulevat bileet mielessä lyhennyttämäni mekon, vein vielä viimeiset kengät suutarille matkakuntoon laitettavaksi ja sain opintolaina-asiat vihdoin kuntoon. Vakuutusneuvojan kanssa tunnin väännettyäni sain kuulla, että minulle tuskin edes myönnetään laajennettua matkavakuutusta, koska olen jo parikymppisenä niin sairas päästä varpaisiin. Eli eikun siis tuulta purjeisiin ja Englantiin soheltamaan! Täti kuitenkin sanoi, että toivoa on vielä. Nyt vain odottelen niiden surullisen kuuluisien vakuutuslääkärien lausuntoa...

                                                                                            

Tänään tuli vietettyä varmaan ekaa kertaa tämän kahden viikon sisällä myös laatuaikaa äidin kanssa, ilman mitään nipotuksia tai naputuksia. Pikkuhiljaa kun pakollisia asioita on saanut hoidettua ja oma stressini alkaa laantua, ilmapiirikin kevenee kummasti ;) Laiteltiin kahvipöytää valmiiksi, kun V:n äiti tuli tyttärensä kanssa käymään. Ollaan seurusteltu jo pari vuotta, mutta tämä oli ensimmäinen tämän laatuinen kyläily. Sinänsä hassua, kun V itse ei ole edes maisemissa! Mutta toisaalta, olemme kuuluneet toistemme elämään jo aika kauan ja vietämme paljon aikaa toistemme vanhempien luona. Joten tuntuuhan se lopulta aika luontevalta ja kivalta, jos "appivanhemmatkin" edes tuntevat toisensa :) 

Kun päivä kääntyi iltaan, haikeuskin alkoi pikkuhiljaa hiipiä mukaan kuvioihin. Hyvästeltyäni V:n äidin ja siskon suuntasin rakkaimpieni tyttöjen luo. Näiden upeiden naisten seurassa on vaan niin kertakaikkisen hyvä olla. Ollaan kaikki erilaisia, silti niin samanlaisia. Asutaan kaukana toisistamme, mutta aina tavatessamme tuntuu, ettei välimatkaa olisi ollutkaan. En usko, että tulen koskaan löytämään yhtä rakkaita ystäviä, kenen seurassa ei tarvitse olla yhtään mitään. Ensin juteltiin, naurettiin ja juoruttiin. Kun kello läheni puolta yötä, tunnelma alkoi hiljetä lähtöni lähetessä. Lopulta sitten itkettiin. Luulin olevani niin iso tyttö, että itkut on itketty, mutta ei. Tulee aivan järkyttävä ikävä, ja jopa pelottaa, että mitä sitten jos pakahtuu ikävään. Nyt ymmärrän, mitä vaihtoon aiemmin lähtenyt tuttavani tarkoitti kehottaessaan minua nauttimaan viimeisistä päivistä Suomessa läheisteni kanssa, jotta olisin vahvempi kaukana kokoa. Näin olen onneksi tehnyt. Kauniita unia :)

              

3 DAYS

Lähtölaskenta on tosiaan alkanut!

Päivä hurahti yhtä nopeasti kuin edellinenkin. Aamu alkoi ehkä elämäni huvittavimmalla lääkärikäynnillä, kun olin varannut ajan saadakseni tarvitsemiani reseptejä tulevaa reissua varten. Lääkärisetä kysyi mikä vaivaa, mihin vastasin ojentamalla ystävällisesti laatimani kauppalistan mittaisen luettelon haluamistani resepteistä. Tämä kohotteli kulmiaan, kun yritin juurta jaksain selittää, että vaivaa ei ole nyt, mutta kyllä se varmasti tulee, joten tarvitsisin pyytämäni lääkkeet. Lopulta sinnikkyys palkittiin ja sain kuin sainkin pienimuotoisen kotiapteekin matkalaukkuni täytteeksi. Enhän voi tietää Southamptonin terveydenhuollosta/sen toimivuudesta! Kaikenlisäksi mielestäni on aina ollut turhaa jonottaa lääkäriin vain saadakseen reseptin vaivaan, jonka itse osaa jo diagnosoida. Hoidin kaikki siis kerralla kuntoon!

Lääkäristä taas tien päälle, ja eikun mummolaan! Sieltä sain taas mukaani niin paljon rakkautta ja ajattelemisen aihetta, että ihme jos hymy hyytyy tällä viikolla ollenkaan. Isovanhempani ovat olleet naimisissa reilut viisikymmentä vuotta, enkä voi muuta kuin ihailla sitä vilpitöntä välittämistä, kunnioitusta, ja huolenpitoa, mitä heillä edelleen riittää. Harva suhde on edes alkaessaan niin eheä, puhumattakaan siitä, että se on sitä kymmenien vuosien päästä. Siinä meille nuorille tavoitetta! Lisäksi, aina mummolassa käydessäni havahdun siihen molemminpuoliseen hyvään oloon mitä tapaamisesta saa, ja murehdin, etten Vaasastakaan ehdi niin kauas kovinkaan usein. Onneksi mummoni on kuitenkin ahkeran harjoittelun jälkeen kova kirjoittamaan tekstiviestejä ;) 

Illalla aloitin pakkailun, eikä sille tunnu tulevan loppua. Tiedän tavallaan mitä haluan mukaan, mutta pakkaustekniikka on vielä pahasti hukassa. Miten pakata järkevästi miljoona korua ja kosmetiikkapulloa ilman, että vaatteet uivat kuorintavoiteissa tai matkalaukku näyttää pommin turmelemalta? Paras jatkaa harjoittelua huomenna uusilla voimilla. Nyt koirat kainaloon ja unta!

                                   

4 DAYS

Olipas kertakaikkisen kiva päivä! 

Tämä viimeinen viikko Suomessa kyllä tuntuu kuluvan hurjan nopeasti. Niin paljon asioita pitäisi mahduttaa lyhyeen aikaan, että koko viikko tuntuu lähinnä mahdottomalta palapeliltä, jonka palaset eivät millään meinaa loksahdella paikoilleen! On toki mukavaa, että puuhaa riittää ja matka lähestyy nopeasti, mutta harmittaa, että paljon tärkeitä juttuja jää tekemättä ajan puutteen takia. Lentoni lähtee siis lauantaina aikaisin aamulla ja lähden Helsinkiin jo perjantaina. Käytännössä lähtöön on siis enää kaksi kokonaista päivää! Nyt yritän nauttia ajasta täysin siemauksin ja imeä läheisistäni ja rakkaistani energiaa matkaevääksi Englantiin. 

Päivä kului aika rennoissa merkeissä. Ponkaisin tahtomattani pystyyn jo yhdeksän aikaan aamulla, joten päätin käyttää ylimääräisen ajan hyödyksi ja lähdin ulos reippailemaan. Lahdessa oli tänään mielettömän kaunis ilma, lämpöäkin lähemmäs +20! Täydellistä siis tehokkaalle kävelylenkille :) Kotiin palattuani laittauduin kaupunkikuntoon kera kahden viehättävän valkean seuraneidin, toisesta moisesta sain napattua kuvamateriaaliakin. 

Kaupungilta nappasin mukaani ihanaisen neiti E:n, jonka kanssa suuntasimme satamaan mielestäni Lahden viehättävimpään kahvilaan, Karirantaan. Se on paikkana harvinaisen hurmaava ja tunnelma on aina leppoisa, ja sisään astuessa koko pää täyttyy siitä jumalaisesta tuoksusta! Niitä juustosarvia ja korvapuusteja ei vaan yksinkertaisesti voi vastustaa, varsinkaan kaltaiseni ruokarakas... Eli sieltä poistuttiin sitten kyllä masut täynnä :) Tämä ei tietenkään riittänyt, vaan E:n kouluun heitettyäni suuntasin jo seuraavaan kahvitukseen keskustaan. Vaikka aikataulu oli tänäänkin tiukka, on kyllä ihanaa viettää aikaa ystävien kanssa ennen lähtöä. Siinä sitten neljän tytön porukalla vaihdettiin päivän polttavimmat uutiset ja sovittiin vielä uusista viime hetken treffeistä - toivottavasti saan ne pakkausprojektini ohella mahdutettua johonkin väliin! Kiitos kuitenkin näistäkin hetkistä mitä sain tänään viettää, tulee ikävä.

                    

                       

Huomenna pitäisi hoitaa kuntoon vakuutusasiat, lääkereseptit, ajella mummolaan ja takaisin ja ryhtyä tositoimiin pakkaamisen kanssa. Tekemistä siis riittää! Nyt simmut kiinni :)