UNBALANCED

Tänään (jälleen kerran) tuntui siltä, etten koskaan kasva aikuiseksi. Miten kukaan voi hallita tällaista jatkuvaa kaaosta? 

Päiväni kulkee keskiviikkoisin niin, että ensin kouluun, josta sitten kiireellä bussikyytiin ja ratsastustunnille, josta sitten juosten (ja hepalle haisevana) takaisin luennolle, josta sitten jo panikoiden tunnille toiselle puolelle kaupunkia. Ja näistä kaikista aina myöhässä täysin yrityksestä riippumatta. Aamupalan söin juostessani kouluun porkkana toisessa ja puhelin toisessa kädessä, lounaan luennolla saaden siitä julkisen huomautuksen. Välipalan unohdin kotiin. Jotta päivästä tuli ikimuistoinen, päätin myös tarpoa kotiin hurrikaanissa näyttäen surkuhupaisalta toivottomien kantamusteni kanssa: olin tunkenut aamulla laukkuuni mahtumattumat tavarat isoon paperikassiin, joka sitten tuurilleni uskollisena levisi kaatosateen seurauksena keskelle kaupungin pääkatua. Varmaankin siksi, että unohdin tänään sateenvarjoni kotiin. Ja ainiin, aamulla olin myöhässä, koska palasin puolimatkasta hakemaan unohtamani koulukirjan :) Tämän seitsemän tunnin sirkuksen jälkeen olen niin yltäkylläinen kaikesta sähläämisestä, sekuntien laskemisesta ja panikoinnista, että pikkulauantain juhlistaminen ei tunnu kovin houkuttelevalta. 

Epätasapaino on siis ollut päivän järkkymätön teema - myös fyysisesti! Kuten jo mainitsinkin, mutkainen tieni johti tänään myös ratsastustunnille, joka on paitsi aikatauluni kaaoksen aiheuttaja, myös päiväni pelastus. Pääsin nautiskelemaan yksityistunnista Dante-hepan selässä, eikä kaatosateesta ollut tuolloin vielä tietoakaan. Olin ainoa opastettava ja varmasti vain siksi ymmärsin melkein puolet annetuista ohjetuista. Valitettavasti niiden noudattaminen on kuitenkin ihan toinen juttu: olin tänään surkein ikinä. Poukkoilin hepan selässä   yrittäen epätoivoisesti löytää sen kanssa yhteistä säveltä ja pyytelin opettajalta anteeksi saamattomuuttani. Better luck next time. Silti nautin joka hetkestä satulassa, vaikka hammasta purren!  Mitä huonommin tunti menee, sitä suurempi hinku on takaisin yrittämään. Jos business-englanti ei ala pian taittua, harkitsen vakavasti hankkivani hoitoponin ja muuttavani maalle :D

Olen ollut viime päivinä huono bloggaaja. Liian vähän postauksia ja nekin harvat yhtä valitusta. Toivon kuitenkin, että näistä irtoaa teille myös hupia: niin ainakin itselleni aina päivän päätteeksi. Yritän parhaani mukaan ryhdistäytyä muoti- ja kauneusrintamalla ja päivitellä pian taas muustakin kuin sähläämisestä :)