RUSH & THE RIOT

"When a man is tired of London, he is tired of life; for there is in London all that life can afford". Näin sanoi englantilainen kirjailija Samuel Johnson kolmesataa vuotta sitten ja yhdyn tähän väitökseen epäilemättä hetkeäkään. Vietettyäni Lontoossa taas kaksi päivää, menetin sille hermojeni lisäksi loputkin sydämestäni. Se tunne kun kaupungin syke, erilaiset tuoksut, kiireiset ihmiset ja loppumattomat tarinat täyttävät pään, on unohtumaton ja koukuttava: voisin istua metrossa tai kadun varrella tunteja vain tarkkaillen ohitseni kiitäviä ihmisiä ja hetkiä ja painaa niitä mieleeni. Lontoossa on kaikki mitä voi toivoa. Toistaiseksi aikani on kulunut must-see paikkojen tehosuorittamiseen, mutta kunhan pakolliset rastit ja shoppailut tästä kaupungista on nähty, haluan takuulla pureutua sen ruohonjuuritason elämään syvemmin. 

Sateiset perjantai ja lauantai kuluivat totuttuun tapaan aivan liian nopeasti. Tapasin kummitätini perheineen Harrodsilla, missä en ollut vielä aiemmin käynyt. Korkeatkin odotukseni ylittyivät tuplasti, niin kiistämättömän upea  tuo tavaratalo oli. Ilmassa tuoksui parfyymi ja luksus, eikä ilmapiiri jäänyt epäselväksi: Harrods ei todellakaan ole paikka köyhälle opiskelijalle. Nautin kuitenkin kiertelystä ja katselusta valtavasti ja suosittelen paikan katsastamista kaikille Lontoon kävijöille. Harrodsilta suuntasimme metrolla South Kensingtoniin pienelle tauolle: olin tietenkin aamulla juossut bussiin auttamattomasti myöhässä ja Lontooseen saapuessani päättänyt säästää rahaa kävelemällä Harrodsille metrolla ajamisen sijaan, joten päikkärit tulivat jo tarpeeseen! 

Illalla suuntasimme Piccadilly Circuksen kautta Sohoon. Alue on iltaisin täynnä elämää ja vilkkaat kadut täyttyvät tuhansista turisteista ja paikallisista, jotka suuntaavat pubeille, klubeille, syömään, teatteriin, shoppailemaan... Soho todella on yöelämän ytimessä. Katuja voisi kierrellä loputtomiin vain ympärilleen katsellen :) Päädyimme lopulta Chinatowniin, josta löytyy kattava valikoima kiinalaisliikkeitä ja ravintoloita, joista valitsimmekin yhden illallispaikaksi. Sitruunakana oli hintansa väärti, ja massut täynnä kelpasi taivaltaa hotellille lataamaan akkuja.

Öinen Oxford Street

Sohon Chinatown

Aamulla kello soi aikaisin, kun suunnitelmana oli katsastaa Bloomsburyssa sijaitseva British Museum. Yhtä maailman suurimmista museoista ei kuitenkaan haravoida läpi päivässä (oikeasti, siellä saisi kulumaan viikon!), joten valitsimme etukäteen kiinnostavat näyttelyt ja aloimme sitten määrätietoisesti edetä huoneesta toiseen. Olen vasta nyt tajunnut, mitä vaatii olla hyvä turisti: täytyy olla suunnitelma, aikataulu, kello ja pitkä pinna. Usein myös varasuunnitelma tulee tarpeeseen. Saimme egyptiläiset, kreikkalaiset ja roomalaiset kuitenkin kahlattua läpi määräajassa ja sitten olikin jo hyvästien aika. 

Otin vielä metron Oxford Streetille katsastaakseni muutaman liikkeen, mitä en ole Southamptonista vielä löytänyt. Shoppailuni kuitenkin keskeytyi, kun hallituksen vastainen mielenosoitus peitti koko valtavan ostoskadun ja tilanne alkoi karata käsistä. Paikalle virtasi poliiseja ja kaupat joutuivat sulkemaan oviaan, joten katsoin parhaaksi poistua paikalta vähin äänin! En ollut kuitenkaan varautunut mielenosoituksen aiheuttamiin yllätyksiin: liikenne oli totaalisen tukossa ja metroasemia oli suljettu. Tämän seurauksena metsästin ensin oikeaa bussia Lontoon hämmenyksen täyttämässä ytimessä yli puoli tuntia, jonka jälkeen hotellille päästyäni nappasin liikennevaloista taksin. Huonosta tuuristani ja kaikista epäilyksistäni huolimatta bussini Southamptoniin oli onneksi myöhässä ja ehdin juuri ja juuri hypätä kyytiin. Huh, kädet tärisivät ja päässä pyöri kyllä yöhön asti, sellaista sooloilua koko päivä oli ollut.

Postauksesta tuli superpitkä, mutta olipa paljon asiaakin. Tänään alkaa pakkailut ja huomenna jännäilyt, sitten tiistai aamuna pääsen starttaamaan V:n luo ranskaan. Kivaa sunnuntaita kaikille :)