01 October 2012

AWKWARD

Ensimmäiset kaksi viikkoa Southamptonissa olivat näin jälkeenpäin ajatellen pelkkää leikinlaskua aamusta iltaan. Eilen vielä toivoin, että pääsisin pian kiinni kouluun ja rutiineihin, ja saavuttaisin vihdoin sen haluamani arkirytmin: terveellistä ruokaa, salilla käyntiä, lenkkeilyä, kavereiden kanssa hengailua, ja juhlimista vain viikonloppuisin (keskiviikkohan on viikonloppua). Tänään tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin. Voitaisiinko sittenkin jatkaa Freshers´ weekiä joululomaan saakka? 

Otsikko tosiaankin kuvaa lyhyesti ja ytimekkäästi kuluneen päiväni tunnelmia. En ole koskaan tuntenut olevani yhtä "fresher", "lost", "outsider", kaikkia näitä, kuten tänään. Vaikka olen yleensä luonteeltani reipas, pupu on kyllä pysynyt visusti pöksyssä koko päivän lukuisista rydistäytymisyrityksistä ja "kyllä minä pärjään"-mantroista huolimatta. Olen vain kulkenut paikasta toiseen puhelin kädessä esittäen, että tiedän asioista jotain ja että minulla todella olisi jotain tärkeää tekemistä sen sijaan, että olisin tärissyt yksin nurkassa tuijottaen pelokkaasti niitä oikeita brittiopiskelijoita. 

Viikkoni alkoi tosiaan ihkaensimmäisellä oikealla oppitunnilla, Finance for Marketing- aloitusluennolla. Olin valinnut kurssin meille annetusta listasta, joten sinne mennessäni kuvittelin tapaamani vähintäänkin muita kaupallisen alan opiskelijoita, mutta elin myös toivossa päätyväni samaan ryhmään muiden vaihtareiden kanssa. Turha toivo: vaikuttaa siltä, että kurssin osallistujat ovat yksi yhtenäinen luokka muotiopiskelijoita. Tiivis luokka. En valitettavasti saanut osakseni yhtäkään ystävällistä katsetta, en edes säälivää, ja yritykseni hymyillä kurssitovereilleni osottautuivat turhiksi. Ei ainuttakaan poikaa, ei ainuttakaan vaihtaria. 18-vuotiaiden muotimimmien joukkoon soluttautuminen vaikuttaa ainakin tällä hetkellä olevan mission impossible. Lisäksi ymmärsin ponnistellen ehkä puolet luennoitsijan puheesta. No, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä: torstaina taas tavataan! 

Onneksi kaiken tämän hämmennyksen keskellä vilisee myös paljon toivonkipinöitä! Yksi tosi mieleinen juttu mitä brittiyliopistot opiskelijoilleen tarjoavat, ovat lukuisat "societyt". Meillä voi harrastaa kelpohintaan kaiken muun muassa esimerkiksi tankotanssia, cupcake-leivontaa, soutamista, kiipeilyä, sukellusta.. Lähes mitä tahansa. Minäkin löysin klubien joukosta omani, ja tänään suuntasin sitten kartta kainalossa rohkeasti ensimmäiseen tapaamiseen, missä tapasin lajin harrastajia ja varasin ajan kokeilutunnille! Olin jälleen kerran ainoa ulkomaalainen eikä pubin hälinässä pidetystä tilaisuudesta jäänyt käteen oikeastaan muuta kun tervetuloa ja näkemiin, mutta sain ainakin nimeni listalle ja tunnin bookattua. Odotan jo palavasti keskiviikkoa, milloin pääsen tositoimiin! Siitä lisää sitten, äiti miettiköön kotona nyt päänsä puhki, että mihin olen taas nokkani työntänyt ;) Huomiseen!


Vihdoin kostyymi ilman sadetakkia ;)





2 comments:

  1. Voi että kun sulla on aina niin ihania asukokonaisuuksia!:) ja hei kyllä se koulukin siitä lähtee varmasti sujumaan pian:) ikävä sua!<3
    -Ida

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hiih, kiitos <3 Hiljaa hyvä tulee, oppis vaan ensin saamaan selvää tästä sönkötyksestä! Sua myös, jouluna yritetään nähdä! :)

      Delete

SITE DESIGN BY RYLEE BLAKE DESIGNS