JOTAIN PINKKIÄ

Mä hyvin harvoin postaan mun ostoksista, osittain säästääkseni vanhempiani vakavammilta mielenterveysongelmilta. Viime viikolla mä kuitenkin kannoin kotiin paketin, mikä ylitti uutiskynnyksen rytinällä. 

Mun pinkit Nike Air Max 90 Essential-popot on kaikkea mitä nainen voi ystävänpäivädeitiltään toivoa. Ne on ultramukavat, kuin luotu aamuun asti joraamiseen ja sokerina kakun päällä parhaimmannäköiset kengät mitä oon pitkään aikaan nähnyt (ja joo, mä näen niitä aika paljon). Tumma väri sopii asuun kuin asuun, huomaatteko mä esitän olevani pitkänäköinen, mutta toi pinkki ripaus on niiiin makea mauste perusoutfitteihin! Air Maxeja on tarjolla melko valikoima, ja olinkin metsästellyt sitä mulle oikeaa paria aika kauan. Mut tämän kun näin niin se se vasta oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Mä oon vaalinut noita laatikossaan kohta viikon päivät odottaen tarpeeksi aurinkoista ja juhlallista päivää koeajolle. Mut nyt mä sen päätin, ystävänpäivä on SE päivä. Silloin mä sukellan Berliinin yöhön, all-black + uudet popot. En tiedä pystynkö odottamaan. Silkkaa onnea!

FIRST BERLIN OUTFIT

Onko ihan normaalia, että viikonlopusta toipuu aina just ennen seuraavaa perjantaita? Mä poden edelleen sellaista loppuunpalamista vaikka on jo keskiviikko, että espressonapit uhkaa loppua ihan kohta.

Anyhow. Voin ilokseni julistaa, että pitkästä aikaa tarjolla on jotain muutakin kun mun syömiä ruokia (niitäkin on tosin luvassa lisää!): Käytiin Adrin kanssa katsastamassa vihdoin ja viimein se eka must-see, Brandenburgin portti, ja siinä samalla saatiin napsittua parit kuvat! Tekoturkki on löytö Pull&Bearin aleista ja toimii täydellisesti koko mun mustaharmaavalkoisen vaatekaapin kanssa, oon rakastunut :) Mitäs tykkäätte?

Kai teillä kaikilla on jo ystävänpäivädeitit ja kaikki tarpeellinen hössötys hanskassa? Suklaata ja kukkia ja pöytävarauksia ja mitä näitä oli. Hyvä, koska me järjestetään anti-ystävänpäivä partyt sinkkuuden kunniaksi. 

Hauskaa viikkoa kaikille ja kiitos ihanista kommenteista, lisää niitä! 

RIGHT NOW

Sunnuntai-aamu. Fiilistelin nukkuvaa kaupunkia kävellessäni klubilta kotiin auringon noustessa muutama tunti sitten. Mietin otanko taksin koska matka oli aika pitkä, mutta päätin seikkailla. Ilmassa oli kevään tuntua, tosi lämmin ja linnutkin laulo. Onneks tajusin ostaa asemalta hedelmäsalaatin, koska jääkaapissa on muuten jäljellä enää valo.  Salaattikojun täti jakso hymyillä, vaikka kello oli ihan miljoona. Gotta love Berlin.

Oli niin mahtavaa, että voisin harkita klubille paluuta tukevan brunssin jälkeen. Tällä hetkellä lintujen laulu ja viime yön rytmit kaikuu mun päässä kuitenkin vähän vähemmän ihanasti, joten verhot kiinni ja väliaika.

NOT ALL THOSE WHO WANDER ARE LOST

Vitsi musta on ihanaa mennä aamulla duuniin, missä saan tehdä sitä mitä haluan eikä kukaan kyseenalaista mun tekemisiä. On myös parasta, että kun mä pääsen töistä saan tehdä mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, riippumatta yhtään mistään. Mennä afterworkeille uusien työkavereiden kanssa, ajella U-bahnilla päämäärättömästi ympäri Berliiniä ja tutustua random ihmisiin (mulla on viikonloppuna museotreffit metrosta bongaamani tytön kanssa), tai bailata aamunkoittoon just tapaamieni tyyppien kanssa. Mennä kotiin jos mua väsyttää, ilman että kukaan ajattelee mun olevan tylsä. Ostaa vaikka pullon viiniä. Tai juosta iltalenkin kaupungin sydämessä ja todeta ettei se ookaan niin valtava kun luulin.

Tänne tuleminen on ollu ihan mieletön kokemus, ruusuineen ja risuineen: en oo koskaan ollut näin omillani, vaikka luulin ennen olevani jo aika itsenäinen. Mut arvatkaa mitä. Tää vapaus on maailman siisteintä. Pysytään tutkalla (Instagram @essiini)!

ESSI + PARI KG

Ihan kiva juttu on se, että mä taidan olla ryhdistäytynyt tän blogin suhteen. Vähemmän kiva juttu on se, että ilmeisesti jokainen uusi postauksen itunenkin kytkeytyy ruokaan. Tuun siis täältä takaisin kävelevänä wurstina, be warned!

Sunnuntai vierähti iisisti Berliiniä ristiinrastiin haahuillen. Tarkoitus oli suunnata Mauerparkin ulkokirppikselle, se luki ihan to-do-listassa asti, mutta vältelläksemme kurjaa sateista ilmaa päädyttiinkin söpöön pikkukahvilaan maistelemaan crepejä. Nutellalla ja banskulla. Voitte vaan arvata, ettei jäänyt maisteluun. 

Kaiken kaikkiaan, oon lievästi pettynyt mun kulttuuri-minään: missä on se Essi, joka tönötti aamulla ysiltä Madame Tussaudsin jonossa, suunnitteli mahd kulttuurintäyteisen kävelyreitin lounasravintolaan ja lopetti turneensa auringon laskiessa London Eyehin tyytyväisenä, kaiken nähneenä? Nyt mä vaan syön ja chillailen. Liikaa. Siitä huolimatta, tai ehkä valitettavasti juuri siitä johtuen, takana on ihana viikonloppu, josta kelpaa pongahtaa uuteen viikkoon Zalandolle (taas vähän eksymään ja olemaan pihalla). 

Ens viikolla kyllä käyn edes jossain museossa. Olishan se noloa tulla kesällä kotiin ja todeta nähneensä Urban Outfittersin.