SO THIS IS CHRISTMAS

On kivaa, että saatiin valkea joulu. En briteissä ollessani edes osannut kaivata hyytävää maisemaa, mutta henkihän täällä meinaa salpautua ikkunasta ulos tiiraillessa. Jylhä ja niin kaunis, lumihunnun peittämä Suomi. 

Meille jokaiselle joulu tarkoittaa varmasti vähän eri asioita. Toisille se on hengähdys jatkuvan kiireen keskelle, toisille se merkitsee vain arkeakin kiivaampaa hösötystä. Kukin tavallaan. Mulle se merkitsee kinkkua. Yöllä, paljon ja salaa.

Kinkun lisäksi ihaninta joulussa on ehdottomasti rakkaat ihmiset (saatan jopa asettaa nämä ruoan edelle).  Tänä vuonna kaikki tuntuu erityiseltä, kun yli kolme kuukautta oon ollut kaukana perheestä ja läheisistä. Nautin jokaisesta hetkestä minkä saan viettää täällä ja jopa kinaaminen V:n kanssa tuntuu lähinnä hauskalta harrastukselta! Harmittaa vaan, että joka paikkaan ei voi revetä samaan aikaan, ja joulukin täytyy kurjasti aikatauluttaa. Kun voiskin vaan kerätä perheet, kummit mammat ja vaarit kaikki samaan paikkaan, sen kummempia sukulaisuussuhteita miettimättä. Niistä tulis varmasti ennennäkemättömät bileet, hyvässä ja pahassa. Luisin kertoman perusteella Espanjan jouluperinne on vähän tän henkinen; joulu on vaan hienot kestit, paljon sukulaisia ja hauskanpitoa rauhallisen, perinteikkään ja perhekeskeisen joulun sijaan. Toimishan toi teoriassa täälläkin, ei olis enää ressiä siitä, että ehtiikö nähdä kaikkia tärkeitä ihmisiä tarpeeksi. Mutta käytännössä täysi katastrofi, tunnustan. Kyllä me suomalaiset sen verran ahdasmielisiä ollaan.

Tänään syödään puuroa, luistellaan ja maistellaan V:n perheen luona. Huomenna sitten pakataan itsemme kinkkumasuinemme autoon ja suunta kohti Keski-Suomea mun perheen luo. Tiedän, että moni pari jakaantuu omien perheidensä luokse aatoksi, mutta mun mielestä V on kyllä mun perhettä ja kuuluu pakettiin. Tuntuis hupsulta viettää joulu erillään. Sitäpaitsi me ajetaan aina ympäri Suomea. Olishan se nyt tylsää, jos joskus ehtis purkaa laukun tai pestä pyykkiä.

Ainiin. Musiikki tekee joulun, joten tässä yks mun lemppareista vielä. Ihanaa ja rauhallista joulua kaikille, nauttikaa kaikki lämmöstä ja rakkaudesta, mitä ympärillä on :)

-Essi

NEW LOOK

Tadaa, hengissä vielä!

Nyt olen sitten silmät kierossa, omppumehut pariin kertaan näppäimistöllä ja kulmat melkein kurttuun jämähtäneinä askarrellut blogille uutta vähemmän tylsää ulkoasua! Oon sukeltanut html- ja css-koodauksen ihmeelliseen maailmaan todeten, etten halua palata sinne koskaan. Siivoan vaikka koko loppuelämäni mieluummin. Luulin jo viikko sitten hoitaneeni homman kotiin, kunnes äitini kertoi että pääni näytti uudessa "header"-kuvassa epämuodostuneelta ja piti samalla ystävällisesti oppitunnin kallon anatomiasta. Great success, uutta yritystä vaan. Tää oli yks niistä jutuista, mitä yritin saada kaikki muut tekemään mun puolesta, mutta jouduin lopulta puremaan hammasta ja opettelemaan itse. Olo on vähän kun hiihtolenkin jälkeen, pystyinkö mä tähän oikeesti? 

Blogin lisäksi uutta ilmettä kuluneen viikon aikana on saanut mun hiukset! Olin säästellyt kampaajakäyntiä Suomeen, kun halusin ehdottomasti päästä Lahteen Suvin helliin ja turvallisiin käsiin :) Suvin kanssa vietetty aika on kyllä sellaista maan ja taivaan välillä innovointia, siinä ei ideat tai jutut pääse loppumaan. Suosittelen lämpimästi kaikille, ketkä eivät ole vielä löytäneet "sitä oikeaa" kampaajaa (ja terapeuttia), tällä naisella on homma hallussa! Tukanlaiton lisäksi Suvilla on Orimattilassa Hellimö, mielettömän ihana konsepti. Siitä ehkä lisää juttua myöhemmin yhteistyön merkeissä :)

Omaa loistavuuttani sen sijaan en voi kehua tehtyäni melkoisen virhearvioinnin hiusteni suhteen, minkä seurauksena nyt painelen näitä suomen pakkasmaisemia pitkähkössä polkassa. Pari ekaa päivää vietin visusti sisätiloissa pitkän tukan perään haikaillen ja nyt syön sinkkiä salaa yliannostuksella. Istun myös iltaisin sängynreunalla ja pinnistelen silmät kiinni, jospa tää kasvais nopeammin. Malli on kiistämättä kaunis ja Suvin kädenjälki tapansa mukaan moitteetonta, mutta ei vaan tunnu essiltä ollenkaan. Nyt vaan oottelen pituutta sen verran, että tähän saa ujutettua jotkin klipsit tai sinetit edes bailausmenoihin, tää tahtoo nutturoita! En kuitenkaan väitä, etteikö tää tekis hyvää.  Oli aika välttämätön siirto, nyt tukka näyttää terveeltä, kiitos Suvi! :) Ja ainakin pitäis nyt päästä pankkiin töihin.

Otin tukkakuvat ammattimaisesti päikkäreiden jälkeen, ehdottomassa tikissään siis!

HEELS

Southamptonin kunniaksi vielä muutama ennen lähtöä otettu otos, missä seuranani paikallisesta "kiinakaupasta" metsästämäni oudot rakkauskengät. Jouduin tosin jättämään ne kotiin pitämään vahtia, koska Paula (lue: varaäiti) sanoi, että ne olis Suomeen liian kylmät ja liukkaat. Ehkä ihan viisasta, vaikka yritinkin inttää. 

Mä olen mielestäni tähän asti esimerkillisen surkeasti huolehtinut polvistani, varsinkin kun toinen operoitiin vajaa vuosi sitten. Mitä korkeampi korko (ja mitä enemmän tequilaa), sen paremmat bileet. Eikös ennen vanhaan juotu kaikkiin vaivoihin viskiä? Vai oliko se konjakki?  Muakaan ei koskaan satu polviin, kun tuun tanssimasta kotiin! Aamut on sitten eri juttu. Mulla on kyllä jumppakuminauha, sellainen mitä mummot käyttää! Ja fysioterapeutin ohjeet. Pöytälaatikossa. Nyt tiedetään mikä on mun uudenvuoden lupaus, ainakin yksi niistä. 

           

AT HOME

Oma sänky, ulkona sataa lunta, mun päällä on kaksi koiraa. Ihanaa olla kotona!

Matka taittui taas varsin huvittavissa merkeissä: untuvatakkiini kietoutuneena ja nuttura kiristäen puhkuin otsa hiessä metri metriltä eteenpäin, ensin bussiin ja sitten koneeseen. Söin Gatwickin mäkkärissä jonkun superhyperjättiaterian pidäteltyäni nälkääni koko päivän ja sen seurauksena en meinannut mahtua paikalleni Norwegianin purkkiin. Never again. Nyt oon kuitenkin perillä, glögi-kippis sille! :) 

COMING HOME

Pahoittelen radiohiljaisuutta, mulla on teille jemmassa paljon juttuja julkasuun, kunhan pääsen asettumaan Suomeen ja tää lähtöhässäkkä on ohi :) Viime päivät on kulunu vaan mulle tyypillisessä sekasorrossa, kun oon yrittäny muistaa hoitaa kaiken oleellisen, ennen kuin huomenna suljen oven takanani melkein kuukaudeksi. 

Vaikka on ihanaa tulla Suomeen, tuntuu vähän haikealta jättää Southampton. Ehkä se tarkottaa, että tästä on tullut mulle jo oikea koti. Joka tapauksessa melko nostalginen fiilis, neuleet ja pipot ja popot (en edes tunnusta kuinka monet) on pakattu, aamulla startataan. Täältä tullaan!