HUNTED

Kyllä. Takana on varsin uuvuttava naurun ja hientäyteinen metsästysretki, jonka tarkoituksena oli löytää täydellinen trenssi. Mielestäni vaatimukseni eivät ole mielestäni pilviä hipovat: haluan vain mustan trenssin, joka ensinnäkin istuu täydellisesti, ulottuu polvien yläpuolelle, jossa on kaksi puunväristä nappiriviä, rusetille solmittava vyö, riittävän tiukat hihat, miellyttävä materiaali, kaunis leikkaus, levenevä helma ja tyköistuva selkä. It seems to be impossible? Valehtelematta, tänään kärsittiin väsyneesti lompsien lähemmäs parikymmentä putiikkia, löytämättä ensimmäistäkään edes osaa kriteereistäni vastaavaa. Ainiin, löysin yhden kyllä nettikaupasta, hintaa vain sattui olemaan yli tuhannen puntaa. Kohtalo selkeästi koettelee hermojani.

Trenssi on kuitenkin kiistämättä pakollinen ja lyömätön vaatekappale, jonka tulisi löytyä jonkinmoisena versiona joka tytön kaapista. Sohaisin yllä olevan kuvan kiireellä, vain motivoimaan etsintäoperaatiotani: trenssin nyt vain voi yhdistää kaiken mahdollisen kanssa! Jatkan siis kuumeisesti etsintää, toivottavasti vaivannäköni palkitaan ennen kuin tämän kaunokaisen käyttökausi on ohi. Nyt klubbailemaan, heips!

SUCH CRIMINALS

Taas on päivä Sotonissa takana. Taidan jo alkaa kotiutua, kun ilmoille alkaa pikkuhiljaa tupsahdella asioita, joista en pidäkään niin paljon. Suurin alkuhuuma alkaa vähitellen laantua, ja kulttuurien ristituli alkaa näyttää rankat puolensa. Välillä tuntuu, että voi taivas kun ei jaksaisi puhua englantia. Oikein päähän sattuu, kun kaikkea pitää miettiä niin kovasti. Näitä tuntemuksia olen käynyt läpi tänään, johtuen ehkä karmaisevasta, vaikkakin itse aiheutetusta väsymyksestä. Tänään piti jäädä kotiin, mutta jostain syystä taas pitäisi iskeä korot kopisten keskustaan parin tunnin päästä. Tässä kaupungissa täytyy olla jotain magiaa? Kroppa käskee jäädä kotiin, mutta millään ei malta. Eilisilta oli tähän astisista kaikista hulluin. Tuskin unohdan sitä koskaan, mutta tiivistettäköön se nyt varmuuden vuoksi. 

Tarvottuamme monen mutkan jälkeen kaukaiseen Jesteriin, ovimies spottasi minut ja Luisin kaikkien kahdenkymmenen joukosta, ja kylmän viileästi ilmoitti, ettei meitä tultaisi päästämään sisään. En tiennyt itkeäkö vaiko nauraa, ja katsoimme molemmat hölmistyneenä vuoroin toisiamme ja vuoroin ovimiestä. "Julkinen alkoholin nauttiminen on vastoin Southamptonin lakia, ja baari menettää lupansa, jos teidät päästetään sisään." AHAA! Kyse oli siis mukanamme kantamasta yhdestä tyhjästä siideripullosta, jonka olimme aikeissa jättää ulkopuolelle :D No ei siinä auttanut muu kuin lähteä takaisin keskustaan, järkytyksen ja naurun saattelemana. Tämä oli toistaiseksi pimennossa ollut puoli briteistä, sillä ovimies ei ollut lainkaan kohtelias, enkä myöskään täysin ymmärrä moisen kohtauksen syytä. Emme eronneet muusta porukasta mitenkään, puhumattakaan siitä, että olisimme aiheuttaneet minkäänlaista häiriötä tai meteliä. Seisoimme nätisti jonossa kuten muutkin. Reissusta jäi siis inasen katkera jälkimaku,  mutta ainakin opimme jotain lakien säntillisyydestä! Vastaava säännös lienee myös Suomessa, mutta ensimmäistä kertaa tunsin oloni rikolliseksi :D Lopulta illasta tuli kuitenkin mahtava, ja aluksi turhauttava välikohtaus taisikin olla onni onnettomuudessa. Päädyimme muutaman harhakorttelin, wings-baarin, ja mielenkiintoisen ruotsiksi (!) käydyn keskustelun jälkeen tanssahtelemaan latino partyihin keskustaan toisen Erasmus-porukan kanssa. Musiikki ja sen mukanaan tuoma fiilis oli niin mieletön, että aloimme vakavasti harkita latinotanssikurssia. Let`s see what happens :) 

Aamulla kiirehdimme taas suomalais-espanjalaisen aikataulun siivittämänä koululle. Paula on täsmällinen, minä aina myöhässä, mutta Luis vielä enemmän myöhässä. Melkoinen, joka aamuiseksi osoittautunut episodi, voin vannoa. Itse olen sitä mieltä, että meille suomalaisille tekee todella hyvää oppia jotain eteläisestä, aurinkoisesta elämänasenteesta. Toisaalta, prosessi tulee olemaan molemminpuolinen: Luis tulee varmasti oivaltamaan, että kaikki eivät halua olla spontaanisti puolta tuntia myöhässä joka paikasta (itse suosin vain akateemista varttia) ;) Tämä päivä kului horroksessa vaeltaen infotunnilta toiselle, kuunnellen samoja asioita uudelleen ja uudelleen. Vastaan tuli kyllä yllättäviäkin juttuja brittiläisestä koulukulttuurista, mutta aion tehdä tarkempaa koulupäivitystä myöhemmin.

Kampuksen vieressä oli mielettömän kaunis, kukoistava puutarha, mihin oli pakko hetkeksi pysähtyä :)

  

CITY TOUR

Vauhti sen kuin kiihtyy, eikä koneelle meinaa ehtiä millään! Odotan jo salaa sitä, että omaa aikaa on vähän enemmän ja saan postailla muutakin kuin paniikissa yhden päivän kuulumiset :)

Eilen oli sitten vuorossa varsinainen turistikierros koulun puolesta. Meitä kävellytti kaksi Solentin opiskelijaa ympäri kaupunkia, kertoen asiat, jotka oikeastaan tiesimme jo. No, tulipahan käytyä :D Loppupäivä kului kaupungilla pyöriessä, ja illalla suuntasimme taas, yllätys yllätys, klubbailemaan. Rakastan tanssimista ja ulkona käymistä, mutta tämä tahti alkaa olla jo aika rankka. Välillä tarvii hakea sisimmästään pientä boostia, että illasta tulee niiiiiiiiiiiiiiiiin mahtava, vaikka oikeasti olisi kiva vetää kollarit jalkaan ja painua peiton alle. Tämä kuulostaa pahalta, koska takana on vasta neljä päivää Southamptonissa, apua! Pienenä puolustuksena, kolmena niistä on oltu ulkoilemassa ja tänään mennään taas kahta kauheammin. Itse olen vielä Erasmusten nuorimmasta päästä, joten kysympä vain: How do they do that? No, vaatii totuttelua. Ja tequilaa ;)

Tänään siis vuorossa taas samainen kellariklubi missä oltiin maanantaina. Tänään valitsin ballerinat, luvassa on taas kuolettavan pitkä kävelymatka! Huomisiin, ohessa kuvia eiliseltä :)

PS. Tällä tyylillä tulen jouluksi kotiin kävelevänä cupcakena!

   

     

         

FIRST DAY @ SCHOOL

Hello! Postaus tulee taas päivän myöhässä ja kiirettä pitää, mutta raapaisen nyt äkkiä jotain kasaan parhaani mukaan, ennenkuin riennän Bedford Place-nimiseen klubikeskittymään muiden Erasmusten kanssa :)

 Eilinen päivä oli mieletön, tutustuttiin ensimmäistä kertaa yliopistoon ja pyörittiin kaupungilla! Koulu oli aika sopivan, about kymmenen minuutin kävelymatkan päässä ja tie oli puistoinen ja kaunis, lisäksi meitä helli taas lämmin auringonpaiste koko päivän. Koululla oli täysi tohina päällä, mutta tilaisuus oli organisoitu hyvin. Meitä oli vastassa parisenkymmentä hymyilevää opiskelijaa punaiset International Guide-paidat yllään, ja kampuskierrokset pyörivät non-stoppina. Saimme aikataulut (luvassa mm. late night shopping, bbq party ja international disco) ja tutustuimme kampuksen rakennuksiin. Kaikki vaikutti tosi fiksusti järjestetyltä, mutta meininki on kyllä niin paljon suurempaa kuin suomessa. Tiloja, kauppoja ja esimerkiksi ruokailuvaihtoehtoja oli valtavasti, ja kaiken voi varata/maksaa omalla "campus cardillaan". Sitä odotellessa :)

Luis on ensitapaamisestamme asti tohissut ainoastaan yhdestä asiasta, ASDAsta. Eilen meille kaikille sitten selvisi, millainen kauppa se ASDA oikein on. Kierrellessäme Paulan kanssa ostoskeskuksessa, sain puhelun Luisilta, mikä sisälsi lähinnä sanoja "neljä pyörää (kärry), apua, ostokset, alakerta". No, lopulta löysimme sitten rakkaan espanjalaisemme kadulta valtavien ostosten ja mikä parasta, ASDAn kärryjen kanssa. Luisin selitys kärryjen kotiuttamiselle oli se, että erasmus-opiskelijat saavat tehdä mitä tahansa :D No, mehän sitten läimäisimme omat vaateostoksemme kärryyn, ja niin me taitoimme matkan ostoskärryjen kanssa kotiin halki Southamptonin keskustan. Nyt olohuoneessa on ostoskärryt, jotka kyllä illalla osoittautuivat käytännöllisiksi mm. pullonavaajana. Vatsalihakseni ovat vieläkin kipeät nauramisesta. 

Kunhan paistinpannut ja painepakatut perunat oli kaikki saatu kaappiin, oli taas pikaisen muodonmuutoksen aika. Olin eilen päivällä postannut facebookin vaihtariyhteisöön, että olemme lähdössä ulos, ja kuka tahansa on halutessaan tervetullut mukaan. Vaikka odotukseni olivat korkealla saapuessamme sovittuun tapaamispaikkaan, olin mielettömän iloisesti yllättynyt, että lopulta osanottajia oli kolmisenkymmentä, uskomatonta! Älköön kukaan siis koskaan enää kyseenalaista Facebookin voimaa ;) 

Tapaamisen jatko jääköön historiankirjoihin elämäni typerimpänä asuvalintana. Vaikka moni meistä oli ollut siinä uskossa, että menisimme keskustaan, olin ainut, yllätys, joka oli varustautunut matkaan koroilla. Lopulta päädyimmekin Hobbit-nimiseen pubiin, johon oli kävelymatkaa noin nelisenkymmentä (!) minuuttia. Siinä sitten hymyssä suin paineltiin. Lopulta illan jälkeen palatessamme kotiin saimme myös kuulla taksikuskilta, että olimme taittaneet matkaa Southamptonin ytimen rajojen ulkopuolelle saakka. Hiukan täytyy kyllä puolustella: vaikka ensi kerralla valitsisin tennarit, pubeja varmasti löytyy myös lähempää! Hauskaa meillä kyllä oli, muuta en voi sanoa. Hobit oli viehättävä pieni pubi, ja drinkit oli nimetty asianmukaisesti Frodoiksi ja Gandalfeiksi. Siitä jatkoimme sitten johonkin kellariin rakennettuun yökerhoon, mikä yllätyksekseni maanantaina oli tupaten täynnä juhlahumuisia brittinuoria. DJ soitti niin nostalgisia klassikoita, ettei tanssilattialta meinannut päästä yli eikä ympäri! Mieleen kyllä painui myös se, kun Baywatch tunnarin pärähtäessä soimaan kaikki miehet ympärillämme riisuivat paitansa. Kyllä, se oli kai klubin joku inside-juttu. Eihän siinä hölmöt vaihtarit voineet kuin hymyillä, Luis kyllä uskaltautui leikkiin mukaan! 

Siinä kaikista mieleenpainuvimmat jutut eiliseltä, liitän mukaan myös jotain otoksia :) Pubi ja klubi olivat kyllä myös näkemisen arvoisia, mutta päätin säästää kamerani pahimmilta riskeiltä, joten ne kuvat painuivat vain syvälle mieleen. Nyt nutturaa väsäämään ja baanalle, cheers!

Mielestäni ihan mieletön juttu kampuksellatällaisia Suomeenkin! Kunhan ehdin päivittää alusvaatepolitiikkaani, vien tänne hetimiten kaikki, mistä raaskii luopua

         

SOFT SUNDAY

En ole koskaan osannut päättää, pidänkö sunnuntaipäivistä vai en. Periaatteessa en, koska sunnuntaisin usein kehittää itselleen sellaisen lost-tunteen, kun ei ole mitään merkittävää tekemistä tai aikatauluja. Täällä tunnetta boostaa tietty se, että olen ollut kaupungissa vasta vuorokauden, enkä todellakaan tiedä miten päin täällä pitäisi olla! Toisaalta aion oppia kääntämään sunnuntaifiiliksen hyväksi, ja nauttia siitä, että voi tehdä mitä ikinä haluaa. Vaikka päähäni yritti tänään ahtautua sunnuntaifiilis, päivä oli kaikin tavoin kiva :)

Huoneessani oli yöllä niin kylmä, että nukuin kokonaan peiton alla muumioituneena, hengittäen vain peitosta muovaamani kolon kautta :D Olen kuullut tästä brittien rakentamisesta hurjia tarinoita, mutta toivon, että se on myös tottumiskysymys. Äiti käskisi pukea päälle muutakin kuin unihortsit, joten saatan asennemuutoksen lisäksi joutua panostamaan myös yöpukeutumiseen, koska ilma tuskin tästä lämpenee. Nukuin kuitenkin pitkään, reissuväsymys tuntuu painavan silti vieläkin (kello on tätä aikaa vasta kahdeksan, ja olen jo aivan valmis yöpuulle!). Aamu alkoi sitten jälkiuuninapeilla, onneksi ostin niitä kentältä! Odotan vai kammolla niiden loppumista, paikallinen leipätarjonta kun ei oikein sytytä.. Olen muutenkin vähän ymmälläni lähikauppani ruokavalikoimasta. Tarjolla on kyllä kaikkea hyvää, mutta esimerkiksi leivänpäällisiä ja jogurttia valitessani heräsin siihen todellisuuteen, että täällä ei todellakaan tiedetä, mitä sana light todella tarkoittaa! Paikallinen light on suomalainen deluxe, ja yhdestä juustoslicesta riittää ainakin itselleni neljälle leivälle. Täytyypä tottua ja vaikka puolittaa annoksia :) "Aamupalan" jälkeen kello lähestyi kahta, ja Paula ja Luis tulivat kämppäni kautta. Täytimme yhdessä tarkastuslapun, missä piti raportoida huoneen nykyinen kunto. Heräsin taas siihen, että sanastossa on paljon parantamisen varaa, itse kun tunnistin listasta ehkä sanat door ja floor, loput viisikymmentä piti arvata. No, toivottavasti se meni edes sinne päin! 

Lähtiessämme vihdoin kaupungille, suunnitelmissa oli kulkea Primarkin läpi ja jatkaa siitä West Quay-ostoskeskukseen syömään ja katselemaan. Lopulta päivä kulki niin, että vietimme Primarkissa yli kaksi tuntia tajutaksemme, että paikalliset kaupat sulkevat sunnuntaisin jo viideltä. Läpikulkumatkamme päättyi siis valomerkkiin :D Olin etukäteen vannonut itselleni, etten tue moista "rättikauppaa" punnallakaan, mutta eihän nainen kertakaikkiaan VOI vastustaa sitä. Vaatteet ovat lähes ilmaisia, ja lisäksi hyvännäköisiä. Tällä on tietty myös kääntöpuolensa. Minulla on usein tapana vaatetta ostaessani tehdä laatutarkastus; käyn läpi saumat sun muut ja hypistelen vaatetta varmistuakseni sen virheettömyydestä. Primarkissa päätin jättää tarkastukset sikseen, koska voin kertoa, ettei yksikään tuote olisi analyysiani läpäissyt! Kyse ei siis ole mistään laadukkaista perusvaatteista, mutta ajan hermolla suunnitelluista, kivannäköisistä trendituotteista. Tähän voisi vaikka todeta, että ei se laatu vaan se määrä...

Koska pyörähdyksemme Primarkissa venähti niin pitkäksi että suunnittelemamme ruokapaikka olikin jo suljettu, päädyimme sudennälkäisinä ja shoppailun turruttamina Burger Kingiin. Siinä masut niin täyteen, että vaihdoimme yhteistuumin suunnittelemamme kävelyretken päiväuniin. Tässä sitä nyt sitten ollaan, koti-ilta parhaimmillaan! Tuntuu hullulta viettää aikaa neljän seinän sisällä, kun toisaalta olen niin innoissani uudesta kaupungista. Mutta aika ei lopu, ja ensi viikosta tulee varmasti vauhdikas. Parempi siis malttaa ja ladata akkuja tämä ilta, kun siihen on vielä mahdollisuus :)