VIVE LA PARIS

Tyttö Southamptonista palaa linjoille rytinällä!

Takana on jokseenkin tapahtumarikas, kiireinen, uuvuttava, mutta upea tyttöjen viikonloppu Pariisissa! Meitä oli Michaela Ruotsista, Julia Ranskasta ja minä ja Juuli Suomenmaalta valloittamassa tuota ihanaa metropolia - ja rakastuin kaupunkiin. Viikonloppu numeroina: 25 tuntia bussissa (matkat taitettiin bussilla Southampton-Lontoo-Pariisi Englannin tunnelin lävitse), 100 euron budjetti (matkat&majoitus), 5 tuulista astetta sievissä kevättakeissa, lukemattomia ikimuistoisia hetkiä ja 4 tyttöä, keitä en unohda koskaan. 

Viikonloppuamme voi todellakin kutsua budjettimatkaksi tuolla sadan euron matkat/majoitus-budjetilla, mutta pieni varoituksen sananen, että reissuun tarvitaan kevyen repun ja eväiden lisäksi myös aimo ripaus reipasta mieltä. Kuvitelkaa sitä tunnetta, kolmelta yöllä nollakelissä Englannin satamassa: takanani kuorsasi iäkkäämpi englantilainen rouva niin kovaa että korviin sattui, ja etupenkissä sitten kuusihenkinen brasilialainen perhe soitti sambaa ja piti äänekästä piknikkiä. Tämä kaikki siis puolimatkassa, kun Pariisiin tultaisiin saapumaan aamulla klo 7 ja niillä voimilla pitäisi painella koko päivä iltaan asti. Ja ainiin, kuorsaavan rouvan vieressä istui kohtelias nuori mies, joka kertoi työskentelevänsä Michael Korsilla Lontoossa, ja toivotti minut tervetulleeksi liikkeeseen. Arvatkaapas tartunko tarjoukseen ;) Mutta niin. Muut tytöt nukkuivat, minä se tähystelin ympärilleni ja ihmettelin maailmaa. Arvokkaita elämän hetkiä. Bussista noustessa jalat olivat niin turvoksissa, ettei niihin meinannut saada kenkiä takaisin millään. Julia sanoi, että ne näytti pieniltä makkaroilta. Kiitos. 

Vaikuttava Louvre, suosittelen, vaikkei taide olisikaan oma ykkösjuttu. Nähtiin Mona Lisakin, mutta se oli niin pieni ja tavallinen, että pitäydyin näissä.

Tarviiko sanoja? Liput sisälle maksoivat vähintään 100 e per nekku, tyydyttiin katselemaan ulkopuolelta ja kadehtimaan sisälle lipuvia koreita pariisilaisia. 

Rue Montmartren tuoreita antimia. Ranskalainen keittiö saa kyllä olla seuraava valloitettava, niin paljon rakastan sen ruokaa.  Michaela ei antanut mun ostaa juustoa hotellihuoneeseen, koska se kuulemma haisee.

Skandinaavinen edustus <3 Ruotsin oppitunnit pyörivät bussissa non-stoppina!

Pääsin tietty testaamaan myös vuoden aikana opittuja ranskan taitoja. Koomistahan se oli, mutta aina saatiin mitä haluttiin!

Se kuuluisa! Jonotusta pari tuntia, huipulla tuuli ja tutisi, mutta oli se sen arvoista. Tornin juurella käytin puoli tuntia sateenvarjon metsästykseen kaatosateessa, ja kun lopulta sain maailman rumimman sellaisen käsiini, niin aurinko alkoi tietenkin paistaa. So me. 

Ja tärkeintä unohtamatta... yummy!

Eksyttiin, mutta vaan kerran! Liikkuminen Pariisissa oli yllättävän halpaa, päivän metrolippu oli alle 4 euroa.

Se Notre Dame. Hiljennyttiin myös seuraamaan paikallista sunnuntain messua. 

Saavuimme Lontooseen viideltä maanantai-aamuna todetaksemme, ettei edes bussiasema ollut auki. Siinä vaiheessa surkeiden sattumusten summa vain nauratti, ja käytimme kaksi tuntia haahuillen ympäri Victorian aluetta matkatavaroinemme pysyäksemme lämpiminä. Kun vihdoin pääsimme Southamptonin bussiin, oli se lämpö ja onni sama, kun kotiin tullessa. Kuola valui ja kuorsaus soi.