Mä olen muuten ratkaissut mun ruman fontin mysteerin! Konsultoituani meidän yliopiston web designereita ja ketä lie it-insinöörejä oivalsin tässä aamusella, että sen saa vaihdettua tässä postauksen yhteydessä ihan niinkuin normaalistikin. Meinasi kahvit mennä väärään kurkkuun.
Olipa kuitenkin suomalaista kahvia, sillä lennähdin alkuviikosta mamman helmoihin kotiin. Vitsi täällä onkin hyvä olla. Nyt kun vaihtovuosi alkaa lähestyä loppuaan, oon miettinyt aika paljon kaikenlaista. Päällimmäisenä tunteena kotiin tullessa on pohjaton arvostus omia perhettä, ystäviä ja läheisiä kohtaan. Niitä ihmisiä, keiden elämästä mä vaan katosin vuodeksi bailaamaan ja viilettämään tuonne maailmalle. Parhaimpiikin ystäviin on tullut pidettyä yhteyttä aivan liian vähän, siihen omaan maailmaansa vaan uppoaa niin helposti, kun vaihtomaahan täytyy luoda tavallaan ihan uusi elämä. Mutta niin, silti, kaikesta huolimatta, mä löydän nyt ympäriltäni edelleen ne rakkaimmat ihmiset, jotka pyyteettömästi ymmärsi, odotti mua kotiin ja nyt voidaan jatkaa siitä, mihin jäätiin. Se on oikeaa rakkautta ja ystävyyttä, mihin mä haluan uskoa tän maailman loppuun asti! Ja tällä mä haluan valaa rohkeutta kaikkiin, ketkä harkitsee vaihtoon lähtöä.
Samalla päivien kuluessa mut valtaa jo mieletön haikeus siitä, että mun elämään kuluneen vuoden aikana jäädäkseen tulleet ihmiset katoaa mun arjesta pian. En voi enää juosta yöllä syömään Asdan tarjouskeksejä Paulan luo, nukahtaa Luisin lattarimusiikin soidessa tai kuunnella seinän takana raikuvaa italiaa, kun Lorenzo vahtaa futista. Mä en oo pitänyt mitään näistä asioita kovin kummallisina, mutta nyt kun ne on lipumassa mun käsistä, alan ymmärtää kuinka hieno tää vuosi on ollut. Ja muuten, mä aion alkaa puhua italiaa sitten joskus kun mulla on aikaa. Se on maailman kaunein kieli.
Pari kuvaa matkan varrelta. Nahkatakin kaveriksi pääsi Pariisin tuliainen, joka lämmittää monen monituista asukokonaisuutta jatkossa, takin kanssa tai ilman :)
Ja tämä tähtisilmä tuli saatille junan penkkiin asti, kuuliaisesti auttaen mun muuttokuormassa, vaikka herra itse painaa varmaan vähemmän kuin allekirjoittanut. Thank you Luis <3
No comments:
Post a Comment