RED & BLUE

Sateista päivää itse kullekin :) Tämän illan naamiaisia ei ole missään vaiheessa ollut olemassakaan, koska yksi meistä erasmuksista olikin bongannut vahingossa Lontoon Buddha Loungen bileet, Southamptonin sijasta. Tietysti kaikki kuitenkin ehdimme jo hankkia tarvittavat vermeet päästä varpaisiin, what a success! Sen sijaan luvassa on ilta jossain livemusapubissa, mistä en tiedä sen enempää. Katsotaan, huomiseen :)

Kuvaan pääsi päivän sadeasu :)

LEARNING AGREED!

Tulipa taas eilen tutustuttua läpikotaisin paikalliseen yöelämään, huh! Lähdimme porukalla paljon puhuttuun Oceanaan, paikallisessa viihdekeskuksessa sijaitsevaan klubiin. Ja voi taivahan vallat, ei kyllä edes valmis kauppatieteilijä olisi kyennyt laskemaan kuinka monta kerrosta tai tanssilattiaa moinen kompleksi piti sisällään! Tuhannet muutkin olivat katsoneet parhaaksi saapua saman katon alle, joten paikasta toiseen liikkuminen oli erittäin vaivalloista, joskin ratkiriemukasta; jokaiselle ovat varmasti tuttuja tekstiviestit kategoriaa "missä oot?", "vessa!??","2 krs!", "tuu tänne" ja "pysy siinä!", ja käytimmekin oikeastaan koko illan epätoivoiseen ja hektiseen toistemme perässä suunnistamiseen :D Päätanssilattia toi mieleeni lähinnä suuret reivitapahtumat, ihmismeri oli valtava ja loputon! Aamulla kyllä taas oivalsi tanssineensa, kun sai  paketoida varpaitaan laastariin, hieroa polviin superpaljon kylmägeeliä ja  kursia kenkiä takaisin käyttökelpoisiksi. Unohtamatta tietenkään huolellista nesteytystä. Siis mikä loistava päivä kouluasioiden hoitamiseen! ;)

Siinä sitten piristysreseptinä buranaa, kahvia ja kuivashampoota ja kohti yliopistoa. Ja vihdoinkin! Tämän päivän ohjelmassa oli ainoastaan tavata hra Course Manager ja saada opintoasiat kuntoon. Nyt on siis lopultakin tuo kirottu lappunen, Learning agreement valmis ja sen myötä ensi vuoden aikataulu paketissa. Vaikka tie oli pitkä ja kivinen, olen kyllä erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Saan täsmälleen tarvitsemani määrän opintopisteitä, mielenkiintoiset kurssit, enkä voi valittaa myöskään työtuntien määrästä: syksyllä koulutunteja kertyy ruhtinaalliset 10,5 tuntia viikossa, keväällä sitten rapiat päälle. Melkeimpä nolottaa... Mutta loppuvatpahan tekosyyt jatkuvalle kuntoilusta luistamiselle, ja kulttuuriin on rutkasti aikaa tutustua jatkossakin! ;)

Koulun jälkeen päätimme Luisin kanssa pyörähtää keskustan Zarassa tarkastamassa, että maailma pyörii edelleen radallaan. Ja niin se tuntuu tekevän, siitä puljusta kun ei meinaa päästä pois yhtikäs mitenkään, ei edes sitkeän harjoittelun jälkeen. No, aherrukseni kuitenkin palkittiin vihdoin, kun löysin tieni jo kahden kuukauden ajan metsästämäni takin luo. Olen mm. soitellut Southamptonin Zaraan huonolla ja epäselvällä englannillani niin tiheästi, että olisin varmasti pian saanut porttikiellon, jos takki ei olisi vihdoin tipahtanut nenäni eteen! Jotta ostopäätös ei olisi kuitenkaan ollut liian helppo, takkia oli tarjolla kahdessa värissä, ja siinä sitä sitten pähkäiltiin jalat puutuen otsa hiessä kahden yhtä täydellisen vaihtoehdon välillä. Kaikkihan tietävät, kuinka ihanaa on sovitella ja puljata untuvatakkeja angoraneuleiden päälle mukavan vilpoisassa ostoskeskuksessa ;) Päädyin lopulta vastoin intuitiotani navyyn, perustellen sen olevan khakia monikäyttöisempi ja ajattomampi. Tämän lisäksi tein tuttavuutta myös muutamiin muihin khakiunelmiin, joihin olen valitettavasti tänä syksynä repsahtanut burgundin lisäksi. Syksyisiä neuleita unohtamatta. Nämä jäivät kuitenkin sydäntäriipivästi rekkeihin killumaan, rankkaa tämä köyhän opiskelijan elämä! 

Mutta TÄNÄÄN, lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, on koti-ilta! Kollarit jalkaan, enkä varmana hivuttaudu keittiötä kauemmas omasta ihanasta pikkuhuoneestani. Jee :)

    

            

PS. Tiedättekö sen säännön, että jos vaatteesta näkee unta, sen saa palata hakemaan? 

HEROES AND VILLAINS

Perjantai lähestyy uhkaavasti, ja aiomme koko Erasmus-jengin voimin iskeä yökerho Buddhan kostyymibileisiin. Teemana on siis otsikkoa noudatellen Heroes and Villains - eikä minulla ole edes idean häivähdystä siitä, miksi haluaisin pukeutua! En harrasta tippaakaan sarjakuvia, joten hahmotietouteni jämähtää ah, niin ihanaan catwomaniin. Ja ei, en aio sukeltaa perjantaiyön ajaksi nahkaiseen kokohaalariin, vaikka se saattaisi olla hauskaa.

Kävimme tänään porukalla kaksikerroksisessa naamiasasuliikkeessä hakemassa inspiraatiota. Vaikka sieltä löytyi kaikki maan ja taivaan väliltä, ei sieltä löytynyt yhtikäs mitään! Saimme kuitenkin ajan kulumaan naureskelemalla perinteisille sisäkkö-koulutyttö-poliisiasuille ja arvioimalla, kuinka moni 18-vuotias fresher ryntää juuri kyseisissä vermeissä kiljuen paikalle perjantaina :D Raportoin tilanteesta varmasti tarkemmin viikonloppuna...

Ilma on jatkunut sateisena, mikä vaikuttaa aika paljon ainakin omaan mielialaani. Tunnen itseni zombieksi riippumatta nukutun yön pituudesta tai siitä, olenko tullut klubilta kahdelta vai neljältä! Tänään kyllä oivalsin, että tästä lähtien jätän verhot yöksi auki: jospa luonnonvalo vähän auttaisi kroppaa hereille. Tähtään vaikka huomenna herääväni ennen puoltapäivää, jospa sitten ensi viikolla olisi helpompaa ryhdistäytyä kouluun heti aamutuimaan ;)

WAKE ME UP WHEN SEPTEMBER ENDS

Okei, tämä päivän voi kyllä kruunata tähän astisista kamalimmaksi. Sen täytyy johtua siitä, että nukuin liian pitkään! Heti aamuisen postauksen jälkeen menin keittiöön, ja mitäs muutakaan kun Serranot siellä laittamassa ruokaa täysilukuisena niin, että tuskin mahduin mikron ääreen. Ainoa asia mitä englanniksi jaksettiin kysyä, oli jotain sen suuntaista, että heräsinkö todellakin vasta nyt, ja samalla perheen mamma katseli hamettani niin, etteivät ajatukset jääneet kielimuurista huolimatta epäselväksi. Kyllä, tämä on minun kotini :D

Sitten kiireen vilkkaa taas siihen kaikkien opiskelijoiden kurimukseen, Asdaan, ostamaan jotain evästä illaksi. Asda on todellinen ruokakauppojen Ikea. Sieltä saa mitä vaan, muka halvalla. No,  luvassa on joka tapauksessa vihdoinkin kunnon etkot, kun saimme kutsun Mattiakselle nyyttäreille! Ompa kiva välillä mennä ensin istuskelemaan jonnekin, saa oikeasti ihmisistä irti vähän enemmän kun klubilla, missä ei kuule edes omia ajatuksiaan. Ostin ihania viinietikkasipsejä, sitä odotellessa ;) 

Sää oli taas sateinen. Olimme taas myöhässä. Kaikkien päätä särki. Mikään ei toiminut. Perinteinen eniten kiristää kaikki-päivä. Jos olisin ollut aamulla viisaampi, olisin varautunut Asdan kuormajuhta-matkaan asianmukaisemmalla vaatetuksella. Siinä sitä taas ähkittiin viiden kauppakassin ja korkojen kera. Siinä kaikki, parempi onni huomenna. Heips :) 

SHARING IS CARING?

Kaunista huomenta! Kyllä, huomenta, vaikka kello on täällä kaksi. Olen aina yhdessä asuessamme kovin terävin sanoin vauhdittanut V:n heräämistä ja päivitellyt suureen, ja myös itselleni tyypilliseen kimeään ääneen sitä, kuinka kukaan voi tuhlata puolet päivästään nukkumiseen!? Näyttäisi kuitenkin siltä, että vain ja ainoastaan viikossa on täysin mahdollista oppia nukkumisen ja elämänsä tuhlaamisen jalo taito, ja liittyä tuohon laiskojen ja saamattomien iloiseen joukkoon. Olen nyt joka ikinen aamu herännyt kahdelta. Ehkä se on vain jet lag? ;)

Nukkumisen riemujuhlan lisäksi tarkoitukseni on nyt kirjoittaa jakamisen ilosta. Tarkemmin, asunnon jakamisen. Olen aina Suomessa tyrmännyt ajatuksen soluasumisesta vain sillä verukkeella, että haluan jättää tiskit altaaseen jos huvittaa, käydä yöllä suihkussa jos huvittaa ja pitää bileitä, jos vain huvittaa. Nyt ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoja, koska maksan tästä viiden hengen solustani noin 550 euroa kuussa: yksiöön ei yksinkertaisesti ollut varaa. Minulla on oma vessa ja Ikea on lähellä, joten kämpässä ei loppujenlopuksi ole paljoakaan valittamista. Varsinkin, kun huoltomies herätti minut tänään koluamalla sisään kello yhdeksän. Patteri siis toimii taas! :) Tässä kaikessa on kuitenkin valitettavasti yksi hyvin merkitsevä Mutta.

Kämppikset. Tänä aamuna, tai sitä tulisi kai kutsua päiväksi, heräsin jo eilen vitsailemaani painajaiseen. Kuulostaa siltä, taivahan vallat, että olohuoneemme on asuttanut Serranon perhe! Meitä asui eiliseen asti tässä minä, mukava brittityttö, ja espanjainen tyttö äitinsä (!) kanssa. Tämä espanjainen ei oikeastaan puhu mitään,  johtunee äitinsä läsnäolosta, ja koen oloni aina epämukavaksi heidän seurassaan, kun keskustelua käydään vain espanjaksi enkä siis ymmärrä sanaakaan. Eikä tässä vielä kaikki :) Eilen yöllä palatessani klubilta, minut vastaanotti keittiössä uusi  naispuolinen espanjalaisvahvistuksemme. Poikaystävänsä kanssa? Ja nämä ovat samasta kaupungista kotoisin kuin ne, ketkä eivät puhu minulle mitään. Joten tadaa, solussamme asuukin kahden espanjalaisen sijasta neljä, ja virallinen kieli lienee kimakka ja kovaääninen olaola. Rakastan espanjaa ja espanjaisia, mutta for real, miksi IHMEESSÄ lähteä vaihtoon viettämään aikaa perheensä kanssa ja välttelemään ihmisiä, jotka sinuun haluavat tutustua? Puhumaan omaa kieltä, vaalimaan vain omaa kulttuuria? Keittiömme täyttää suorastaan riehakas puheensorina, kunnes sinne astuu joku "ulkopuolinen": keskustelu hiljenee ja Serranot poistuvat näyttämöltä. Tämä tosiaan riipii hermojani. 

Tietysti yhteisasumisessa on myös se puoli, että kaikilla on omat tapansa hoitaa ja jättää hoitamatta asioita. V pitää minua kotona järkyttävänä siivoushirviönä, mutta täällä tunnen oloni suorastaan rikolliseksi: jätettyäni tiskialtaaseen yhden mukin yhdeksi yöksi, minua odotti aamulla yksi lappu: "Olemme jokainen vastuussa omista sotkuistamme". Hyvä on, pelisäännöt tulivat erittäin selviksi. Mitatkaamme siis viivottimella jääkaapin hyllyt, jotta kellään ei vaan olisi liikaa tilaa, ostakaamme jokainen omat tiskirättimme ja hiiviskelkäämme keittiöön aina salaa niin, ettemme vaan joudu tapaamaan toisiamme. Kurjaa, varsinkin kun yläkerrassa asuu se yhteisö, missä haluaisin asua. Olenkin jo harkinnut muuttavani Luisin ja Paulan sohvalle, kun siellä vallitsee aina niin rento ja kodikas ilmapiiri. 

Tässä kaikki tältä erää, aurinkoisempaa päivänjatkoa!