RACLETTE DINNER

Ruokaa, ylläri! Saatiin tänään erittäin mieluinen kutsu ystävien luokse, ensisijaisesti nauttimaan hyvästä seurasta, mutta koska meitä yhdistää rakkaus ruokaan, ei makuelämyksiltäkään voinut välttyä :) Illan menussa oli racletteja, mulle ainakin ihan uusi tuttavuus! Tarkoitusta varten hankitulla raclette-grillillä haudutellaan erilaisia herkkuja alkujaan sveitsiläisen raclette-juuston kera. Meillä tarjolla oli mm. paprikaa, sipulia, pekonia, lihaa ja tomaatteja, mistä jokainen sai sitten rakentaa mieleisensä combon omassa pikkupannussaan. Ainiin, meillä oli myös aurajuustoa. Taivaallista aurajuustoa! Söpöissä pannuissa oli värikoodit. Olin lila. Tajuttuani kuinka hyvää ruoka on, omin kyllä myös toisen värin.

Tää raclettejuttu on mielestäni aivan loistava idea kaikenlaisiin illanistujaisiin, jos haluaa tarjota muutakin kuin pientä naposteltavaa. Siinä riittää puuhaa pitkäksikin aikaa, kun ruokaa valmistetaan siinö seurustelun ja syömisen ohella. Ei tarvi koko ajan istua paikallaan vaan aina lautasen tyhjetessä pääsee askartelemaan uutta annosta, sitten kun levottomat jalat pääsevät vauhtiin! Joo, mun oikea jalka on joskus aika kärsimätön. Hyvä juttu tässä uudessa herkussa on myös ehdottomasti se, että pannujen pienen koon ansiosta masukin täyttyy maltillisesti, eikä ähkyä saavuta ainakaan niin nopeasti kuin yleensä. Multa se kyllä onnistui silti. 

Illan seurauksena meillä oli kova miettiminen V:n kanssa mennäkö kotiin vyöryen vai autolla. Kaaraa ei kuitenkaan raaskinut jättää kököttämään keskustaan, joten ajoimme sen sitten nätisti kotiin. Kiitos ihanasta seurasta :)

P.S Kuvien valkoinen Zaran ihanuus on täysi lavastus. Rakas ystäväni tuntee mut liian hyvin, joten ruokailun alkaessa sain pöytään ruokailupaidan. Joka ei ollut valkoinen. Varmuuden vuoksi. 

THE LAST DAY OF 2012

Vuosi vaihtui aika perinteisissä, kylläkin kivoissa merkeissä kaveriporukan kesteissä. Nakkeja, lihapullia ja perunasalaattia, mitä nyt uuteenvuoteen kuuluu. Kuohari me tietty unohdettiin kotiin. Sekin perinteistä :)

Vaatekriisi oli tänä vuonna kaksivaiheinen. Ensin valitsin mekon. Sitten kokeilin kymmenet sukkahousut ja kirosin taas kerran kaikki maailman sukkahousuvalmistajat halvasta kalliiseen sanonko minne. Ei yksiäkään ehjiä. Kokeilin jalan polkemista, kiukuttelua ja epätoivoista ulinaa. Ei auttanut. Siispä en laittanutkaan mekkoa ja jäljelle jäi yksi ainoa vaihtoehto, joka ei sisältänyt viikon ruokalistaa, haissut ristiin viidelle hajuvedelle tai ollut jossain hätärytyssä käsilaukun pohjalla. Koko episodin ajan V istui hiljaa sohvalla. Se tietää, ettei kannata kysyä kauanko vielä menee. Silloin menee aina tuplasti kauemmin. Mainittakoon vielä kymmenen minuuttia rappukäytävässä, kun molemmat juoksi pariin kertaan sisällä hakemassa milloin unohtunutta kelloa ja milloin nahkahanskoja. Aikuistutaanko me koskaan? 

Se hetki kun vuosi oikeasti vaihtuu: mitä silloin pitäisi tehdä, kuuluisiko sen olla joku erityisen juhlallinen hetki? Mä ainakin liukastelin sinnetänne etsien omaa miestäni kaikkien parkatakkisten urosten joukosta. Ehkä siksi, että sitä voisi pussata, ehkä siksi, että sillä oli meidän poksautettava siideri. Jääköön tämä arvoitukseksi. No, löysin lopulta miehen ja siiderinkin, uuden vuoden suukonkin taisin saada pienen muistutuksen jälkeen. 

Kiitos isännille ja emännille hauskasta illasta! Oli hienoa viettää iltaa kivojen ihmisten ympäröimänä omassa kotikaupungissa. Toivottavasti ensi vuonna samassa hengessä :) Kaikille vielä kivaa vuoden 2013 ensimmäistä päivää! 

2012

Kuluvana vuonna on tapahtunut paljon. Täytin 20 ja oon muuttunut paljon. Ehdin asua kolmessa kaupungissa ja sain kunnialla läpi opintojeni ekan vuoden. Kesällä myin pukuja Tampereen Dressmannissa ja nyt ikävöin upeita työkavereita. Asuttiin V:n kanssa parinkymmenen neliön yksiössä, inhosin kun sen haisevia koriskamppeita oli joka paikassa ja keittiö oli aina sotkussa. Meillä oli aika ruma, myrkynvihreä sohva, johon ei mahtunut samaan aikaan pötköttämään. Nyt se on myyty. Ajeltiin koko kesä ympäri Suomea, kuten aina. Meidän autossa oli pahvilaatikko kengille, että siellä oli aina varapareja, kun tuli tarpeen. Kesällä myös aikuistuin, koska värjäsin viimein hiukset. Nyt olen uskottavampi.

Syksyllä oli aika luopua kodista, koulusta ja kavereista (väliaikaisesti). Pakkasin liikaa, melkein koko omaisuuteni leopardikuvioiseen matkalaukkuun ja muutin Englantiin. Laukku halkesi matkalla. Se on parasta mitä oon elämässäni saanut aikaiseksi. Siis Englantiin muutto, ei laukun rikkominen. En oo varmaan koskaan itkenyt ja nauranut niin paljon, kun viimeisen neljän kuukauden aikana. Äiti lähetti postissa puuvillaisia itkuliinoja ja suklaata. Sellaista elämän kuuluukin olla, eikä mitään tasaista seuraavan päivän odottamista. 

Englannissa oon oppinut paljon elämästä, vielä enemmän itsestäni. Nyt kun palasin lomalle Suomeen, huomaan näkeväni asioita eri lailla kuin ennen, mistä oon erityisen kiitollinen. En varmaan olis koskaan tajunnut näitä asioita, jos olisin jäänyt rannalle ruikuttamaan. Muutama juttu, mitä oon oivaltanut vuonna 2012. Toivottavasti ne herättää ajatuksia ja ehkä helpottais jonkun muun onnellistumisprosessia.

Elä itsellesi. Perhetilanteista ja parisuhteista riippumatta me eletään tätä elämää lopulta yksin. Varsinkaan nuorena ei kuuluisi uhrata omaa parasta aikaansa junassa istumiseen tai muiden perään itkemiseen, se on kuihduttavaa ja elämän hukkaan heittämistä. Rakastaa saa, mutta pitää muistaa rakastaa myös itseään ja omaa elämäänsä. Jos haluaa seurustella, pitää elää yhdessä erikseen, eikä yhdessä. Mulla on tässä vielä harjoiteltavaa, mutta aika ulkomailla on avannut mun silmiä tosi paljon. Elän mun elämän parasta aikaa ja oon käyttänyt siitä liian paljon tulevan miettimiseen. Pitäis vaan pistää silmät kiinni ja nauttia, päästää irti turhasta järjestyksestä.

Älä nössöile. Karua, mutta totta. Liian monet kerrat oon jäänyt kotiin, koska päätä särkee, ei oo rahaa, tai huomenna on töitä. Viiden vuoden päästä nää kaikki on edelleen voimassa, mutta lisäksi jaloissa saattaa pyöriä pari koiraa ja vielä enemmän mukuloita. Ei sitä aikaa tai rahaa tuu koskaan olemaan tän enempää. Joten haloo, nutturaa päähän ja baanalle. Mä oon ainakin jokaisen spontaanin seikkailun jälkeen kiittänyt itseäni hymyillen, että kuinka ihanaa tää elämä onkaan. Vaikka päätä särki ja palautin kouluhommat myöhässä. Tilaisuuksiin tarttuminen tekee elämästä hauskaa. Mä aloitin Englannissa ratsastuksen. Oon varmasti hevoshistorian huonoin ratsastaja, enkä edes ymmärrä ohjeita. Silti nautin joka hetkestä. Vuonna 2013 aion hävittää viimeisetkin rippeet nössö-Essistä.

Riisu aseesi. Meillä jokaisella on oma varustus, minkä varassa me sumplitaan tilanteesta toiseen. Ja kaikki kaksimieliset haloo, mä tarkoitan asenteita. Kun muutin Englantiin, tajusin, että oman mukavuusalueen ulkopuolella sitä arsenaalia on pakko muuttaa, jos haluaa tulla onnelliseksi. Mä etsin aluksi vain itseni kaltaisia ystäviä, sellaisia samanlaisia, mitä mulla Suomessa on. Southamptonista ei ole kuitenkaan tähän mennessä löytynyt yhtäkään hajamielistä, piilofiksua ja pinnallista korkokenkäfriikkiä, jonka kanssa voisi kaiken tämän lisäksi myös puhua elämän tärkeistä asioista. Jouduin siis riisumaan aseeni ja keskittymään olennaiseen; ihmisiin. Enkä siihen miltä ne ensinäkemältä vaikuttaa. Tän oivalluksen seurauksena mä oon tavannut mielettömän upeita ihmisiä ja saanut ystäviä, ketä entinen Essi ei olis varmaan koskaan edes löytänyt. Luopumalla ennakkoasenteista ja omasta suojamuuristaan voi oppia itsestään arvokkaita asioita ja olla onnellisempi ympäristöstä riippumatta.

Ole rohkea. Muuta ulkomaille, vaihda alaa. Leikkaa hiukset, mene vararikkoon tai rikastu huijaamalla. Aloita vaikka alastonmallina, jos uskallat. Nauti epätietoisuudesta. Elä arkea niin, että vanhempana voit olla ylpeä ottamistasi riskeistä ja niitä seuranneista epäonnistumisista. Vaikka se tarkoittaisi juuston ja kinkun asettamista leivälle normaalia päinvastaisessa järjestyksessä (ensin juusto, sitten kinkku, forever!). Jokainen taplaa tyylillään. Mun koko loppuelämän projekti on oppia olemaan rohkea niin, että muiden mielipiteillä ei ole niin suurta merkitystä. 

Kiitos blogin ekaa puolivuotista seuranneille, vauhti ei varmasti tyssää vuodenvaihteeseen. Siispä, haluan toivottaa kaikille edellistäkin onnellisempaa, rohkeaa ja haasteiden täyttämää vuotta 2013!

"The bad news is time flies. The good news is you are the pilot."
- Michael Altshuler

ON THE ROAD

Takana on ratkiriemukas viikonloppu, jonka vietin lähinnä pyörien päällä ajellen kesteistä kesteihin ympäri lääniä. Perjantaina oli vuorossa Heinola ja naistenkutsut lapsuudenkavereiden kanssa, olenhan paljasjalkainen pikkukaupungin tyttö. Ilta jatkui Lahden yöhön Jaskaan, mistä mieleen jäi rikkinäiset vessat ja hedelmäturkinpippuriset monsterishotit. Niitä ei saa mistään muualta, ei ainakaan Southamptonista. Ihan varmuuden vuoksi pieni selvennys, noilla shoteilla ja vessoilla ei ole tällä kertaa mitään yhteyttä keskenään. 

Lauantaiaamuna edellisillan riennoista muistutteli näköä haittaava päänsärky ja kaksi kokoa jopa entisestään turvonneet jalkaparat. Oma sohva kullan kallis. Jotta elämä ei kuitenkaan kävisi tylsäksi, niin mitäpä muutakaan kun iltasella burana nassuun ja täyttä höyryä baanalle! Ajeltiin tapamme mukaan V:n kanssa ristiin tätä Suomenmaata, joten tehtiin treffit romanttisesti huoltoasemalla. Siinä parin päivän matkaraporttien päivitys ja taas kaasu pohjaan, molemmat kohti omia määränpäitään. Ilta vierähtikin Tampereella ihanan Viivi-neitosen seurassa ja aika tiiviisti tanssin pyörteissä, ylläripylläri. Todellista laatuaikaa on siis tullut vietettyä ja vaikka kahden illan väsymys painaa harteilla, niin hymyssä suin ajelin kotiin päin Lahteen. 

On niin ihanaa huomata, ettei vaihtovuosi oo mitenkään vaikuttanut ystävyyssuhteisiin. Mulla on ympärillä maailman upeimpia naisia ja parhaita ystäviä, mitä arvostan suunnattomasti ja oon siitä kiitollinen joka päivä. Nyt jaksaa taas puurtaa merten takana, kun on saanut nauraa vatsalihakset (omistaisinkin sellaiset) kipeäksi. Kiitos :)

Tein Tapaninpäivänä pari alelöytöä. Alelöydöiksihän lasketaan kaikki, mitkä alennusmyyntien aikana on ostettu. Alennettu hinta ei ole mikään itseisarvo, eihän? Sähköisen sininen, violetihtavakin mekko löytyi kympillä vanhasta kunnon hennesistä, kullanvärinen kauluskoruksikin sopiva kaunokainen mekko lähti matkaan Bijou Brigitestä. Näistä ehkä jatkossa lisää :)

Leppoisaa sunnuntai-iltaa kaikille, nyt leffastudio pystyyn!

BOXING DAY

Ihana joulu takana ja aivan liikaa lahjoja, kiitos! Mä mietin, että lasketaanko se tuhmaksi, että unohtaa ja hukkaa koko omaisuutensa säännöllisesti ja muutenkin harjoittaa mahdollisimman huolimatonta elämäntapaa. Ei varmaankaan, muuten mun lahjasaldon olis pakko olla joka vuosi miinuksella. Mun uudenvuodenlupaus on myös joka vuosi sama. Että opin pitämään tavaroista huolta. Ei oo tapahtunut.

Myös perinteinen kinkkuähky saavutettiin tänäkin vuonna, näillä eväillä ja tällä masulla pitäis jaksaa ainakin uuteenvuoteen asti. Uuteenvuoteen, mikä on taas täysi mysteeri. Juhannus ja uusivuosi on muuten kaksi maailman rasittavinta ja samalla siisteintä juhlaa. Niitä ressataan eniten, mutta ikinäkoskaan ei saada yhtään mitään aikaiseksi. Sitten aattona ihmetellään isoon ääneen, että missään ei oo mitään ja päivä kestien jälkeen päivitellään, että oli kyllä maailman hauskin juhannus. Mysteeri, kuten sanottu. 

Palattiin tänään Lahteen mun mummolasta. Se on mun lempipaikkoja maailmassa isoine pihoineen ja vanhoine pirtteineen. Kesällä ja talvella, siellä vaan osaa rauhottua paremmin ku missään. Jopa minä. 

Leppoisaa Tapaninpäivää kaikille, tää lähtee lahtimimmien kanssa glögille!