Ennen kuin blogi siirtyy perässäni Kanarialta tänne vähän kalseammille saarille, vielä viimeinen päivitys tuolta auringon lämmöstä.
Jotta reissu ei olisi ollut turhan lälly, päätettiin isän kanssa vuokrata skootteri ja lähteä explooraamaan Gran Canarian sisäosia vähän pois rantojen turistirysistä. Saari on maisemaltaan tosi karua ja kallioista, lukuunottamatta sieviä pieniä vuoristokyliä, minkä asukasluvut ovat varmaan pariakymmentä ja halleluja kukaan ei puhu ainakaan suomea. Huippua kohti ajaessamme ilmasto viileni melkein viiteentoista asteeseen (siitä vallitsevasta kahdestakymmenestäviidestä) ja siinä kyydissä istuessa purin lujaa hampaitani yhteen: ensinnäkin kylmästä puhurista ja toiseksi henkeni edestä, kun jyrkät, kaiteettomat kallionkielekkeet ja serpentiinitiet saivat sydämen pamppailemaan.
Ajettiin oikeastaan aamusta iltaan ja matkalle mahtui monenmoista ystävällistä retkeilijää, saksalaisista kilpapyöräilijöistä belgialaisiin pariskuntiin. Ja ainiin, mä pudotin meidän ajokartan vessanpönttöön ensimmäisellä etapilla, niin loppumatka ajeltiin sitten tietä kysyen summamutikassa. Kyllä matkailu avartaa :)
No comments:
Post a Comment