ANNA BLUME

Kuten jo viikko sitten vähän uhkailinkin on mun jokaisesta viikonlopusta ainakin yksi päivä pyhitetty brunssille. Ja paino sanalla päivä, pöydästä saa nousta vasta auringon laskiessa. 

Käytiin Aleksandran kanssa viime sunnuntaichillailuissa testaamassa paljon puhuttu Anna Blumen brunssi (Kollwitzstrasse 83) ja täytyy tunnustaa että ateria on maineensa veroinen. Herkuteltiin kolmikerrokinen brunssilautanen kahdestaan ja kinaa tuli ainoastaan brie-juustosta - muuten herkkuja riitti ihan huonovointisuuteen asti. Koko lysti alle kahdella kympillä. En tiedä kumpaa rakastan enemmän, ruokaa vai Berliiniä. 

Katsotaan maistuuko brunssi vielä paremmalta tänä viikonloppuna, jos se nyt mitenkään on mahdollista:   mun suunnitelmana on nimittäin nautiskella ja rentoutua sen sijaan, että sunnuntaibrunssi olis vaan osa pakollista klubinjälkeistä hengissäselviämisstrategiaa.

MUSTA IKUISUUSPROJEKTI X 3

Mulla on kolme ikuisuusprojektia. Ja ei, nyt en tarkoita terveellisen elämäntavan tai lukuharrastuksen aloittamista. Enkä myöskään korulaatikon siivoamista tai ikkunoiden pesua. Tiedättekö, kun välillä tuntuu että juuri se mitä kuollakseen metsästää killuu joka ikisen vastaantulijan päällä? Sellainen välttämättömyys mikä on pakko saada, mutta mikä on kiven alla just silloin kun sitä tarvii. Vastalauseena kaikille keväthömpötyksille siis lista pakollisista mustista, mitä mä en koskaan löydä.

Mun listan kärjessä on ehdottomasti nahkahousut. Voihan hiki ja kyynel kuinka monet mä olen sovittanut. Niitä on kun sieniä sateella joka ikisessä vähänkään ajan hermolla olevassa putiikissa, mutta yhdetkään niistä ei halua tehdä yhteistyötä. Kaikkien lahkeet jää puoleen sääreen ja vyötärö liian matalaksi ja ei, se ei näytä hyvältä. 

Villainen lierihattu. Hennesissähän näitä on mut ei vaan mun päähän. Myöskin kirpparit koluttu läpi, kaikki repsottaa ja lerpattaa väärästä paikasta eikä musta varmaan koskaan tuu Audrey Hepburnin näköistä. Tällähän sen sais eiks niin? 

Villakangastakki, toisin sanoen investointitakki. Olisin valmis maksamaan tästä pienen omaisuuden, jos löytäisin hyvin istuvan, sopivan mittaisen ja laadukkaan villakangastakin. Täytyy jättää varmaan ensi vuoteen, mutta jos mä joskus aion tän löytää täytyy varmaan pitää silmät auki ympäri vuoden. You never know. 

HOLY CITY SAY WHAT

Mälsä päivä, satoi vettä, holy city. 

Mä haluan jotain väriä elämään. Ei voi koko kevättä kulkea kun hautajaisiin ois matkalla. Silti kun mä meen kaupoille käteen tarttuu vaan mustaa ja harmaata. Voihan HARMAUS. Ehkä se on vaan tää ilma?

LAZY SUNDAY

Berliiniin muutettuani oon huomannut, että tykkään sunnuntaista yhä enemmän ja enemmän. Tänään en perinteisen brunssille raahautumisen lisäksi operoinut yhtikäs mitään, mikä teki päivästä täydellisen. Paitsi että kyllä se brunssikin vaati voimia.

Täällä sunnuntai jotenkin saavuttaa viikonpäivänä ansaitsemansa arvon, kun on ensin viilettänyt kuusi päivää tukka putkella ja tuli hännän alla ja mitä näitä nyt oli, hyötykäyttäen pesukoneen pyörimisajan bloggaamiseen ja lounastauot juoksevien asioiden hoitamiseen. Sunnuntaista tulee ihan omaa luokkaansa. Ehkä alan myös tulla vanhaksi, kun joskus parasta tekemistä on olla toimettomana.

Näin ihanan tehottoman päivän jälkeen on kiva painaa uudella draivilla töihin. Kauniita unia!

@ SPREEGOLD

Näin lauantaiaamun kunniaksi palaan viikontakaisiin brunssitunnelmiin. Mulla on muodostunut tavaksi syödä täällä ainakin brunssi viikossa, koska jostain kumman syystä lauantai- ja sunnuntaiaamuina väsymys usein painaa ja houkuttelevia opiskelijabudjetin paikkoja on täällä kuin sieniä sateella...

Spreegold on ihan mun kodin lähellä Schönhauser Alleella: hyvällä maulla laitettu paikka herkullisen ruoan kera! Hintataso ei ole Berliinin halvimmasta päästä (=Suomen hinnat), mutta sodassa ja brunssilla kaikki on sallittua eikö niin. Tai ylipäätään sodassa ja ruoassa. 

Syötiin veljen kanssa niin hyvät setit että huh, mä päädyin ranskalaiseen aamiaiseen mikä oli oikeastaan pelkkää juustoa juuston perään, mutta mullehan se sopi. Parit pirtelökierroksetkin sokerina kakun päällä, niin ettei jätetty turhaa spekuloimisen varaa meidän shoppailureissun menestykseen. Sovituskopeissa sompaillessani en muistaakseni saanut yksistäkään housuista nappia kiinni ja lopulta luovutin. Ostin hatun.