Tänään tapahtui jotain historiallista: sen lisäksi, että juoksin ihan mielenvikaisen lenkin, tai sen etten muista hukanneeni mitään koko päivän aikana, mä tartuin imuriin ja yritin oikaista huoneeni loputonta epäjärjestystä. Moiselle ihmeelle on kuitenkin aivan erityisen erityinen syy.
On vaikeeta edes kuvailla sitä itkunaurutunnetta minkä sain, kun Sara ilmoitti tulevansa mun luo Berliiniin. En edes ollut tajunnut kaipaavani niin paljon, mutta tieto visiitistä teki mut ihan älyttömän onnelliseksi. Plus se tuli niin nopeasti, että mä ehkä juuri ja juuri ehdin toipua shokista mennessäni noutamaan tätä neitiä huomenna kentältä! Aion pukeutua juhlahattuun, harkitsen myös jotain torvea. Be warned.
Lisäksi tää pisti miettimään asioita aikajanalla. Alla oleva kuva on otettu melkein vuosi sitten kun tytöt oli mun luona nautiskelemassa ihanaa tyttöviikkoa (tarkempi kuvaus seikkailusta klik). Silloin opiskelin Englannissa ja moni asia oli erilailla, ja jos joku olis väittänyt mun seikkailevan vuoden päästä Berliinissä mä olisin nauranut. Mutta tässä ollaan, eikä mikään ilmeisesti oo varmaa paitsi epävarma! Paitsi, yksi asia kuitenkin on ja pysyy. Ystävät. Sen jos jotain ulkomailla asuminen on mulle opettanut. Nauru ja itku toisensa jälkeen, ne on se ankkuri mikä pitää edes vähän paikallaan. Luin vuoden takaisen postauksen, ja silloin mun ajatukset ja ilo on ollut ihan samanlaista. En malta odottaa tätä viikkoa <3
Jotenka, rakettiryhmä on irti Berliinissä alkaen huomisesta, kypärät päähän jos liikutte lähistöllä. Myöskään korvatulpat ei paha.
Kivaa viikonjatkoa kaikille!
