Okei, Brightonissa oltiin siis sohvasurffailemassa parisen viikkoa sitten ja nyt vihdoin saan aikaiseksi tarinoida reissusta vähän enemmän. Meillä oli mieletön ja ikimuistoinen paripäiväinen, joka jotenkin kruunasi meidän kolmikon ystävyyden vuoden päätteeksi. Paula ja Luis on mulle kuin oma perhe, nyt Suomestakin käsin ollaan yhteydessä joka päivä.
Brighton on siis viehättävä rannikkokaupunki Etelä-Englannissa. Undergroundfaktana, se on kuulemma Englannin homopääkaupunki ja nuorten bailaajien suosiossa, mitkä molemmat näkyi kyllä katukuvassa. Me kaikki kolme henkäiltiin koko reissun ajan, että voi vitsi kun pääsis asumaan Brightoniin. Selkeästi idyllisempi ja "trendikkäämpi" kaupunkina, kuin esim Southampton on. Mutta sitten siihen meidän reissuun.
Startattiin junalla Southamptonista aamuvarhain muutaman tunnin yöunien (bailabaila) voimin. Brightonissa oltiin vähän ennen puolta päivää.
Päätettiin pitää laukut mukanamme sen sijaan, että oltaisiin viety ne CS-hosteille ja päädyttiin explooraamaan kaupunkia ristiin rastiin. Saatiin paikallisilta vinkkinä North Lane-niminen alue, mikä mielenkiintoisine ravintoloineen ja vintagemarketteineen toi mieleeni minikokoisen Camden Townin.
Brighton Pierillä, eli siellä suurimmalla kuuluisalla laiturilla (mikä näyttää ihan OC:n laitureilta mun mielestä) oli ihan hervottoman kokoinen pelihalli, ja siellä me kolme juostiin kuin kersat karkkikaupassa. Puntia kului roppakaupalla ties mihin krokotiilinkalastus-härveleihin, mutta ehdoton suosikki oli kuitenkin ah-niin-nostalginen tanssimatto ;)
Luis metsästämässä vintage-löytöjä
Tarviiko tätä nyt niinkään kommentoida...
Brightonin katukuvaa. Rakastan kaupunkeja, missä katutaiteen annetaan kukoistaa ja Brighton yllätti tässä mielessä. Suurinta osaa kaduista koristi näyttävät graffitit, mitä sitten into piukeana kuvailtiin yksi toisensa jälkeen. Tuo niin paljon iloa ja väriä maisemaan:)
Tuulinen satama
Ja sitten hostien luo. Putputettiin pienellä Nissan Micralla neljä henkeä plus valtavat pakaasit tuota kukkulaa ylös niin, että ei oltu varmoja päästäänkö perille. No päästiin, ja talon pihalta näkyi oikeastaan koko Brighton.
Ilta pääsi alkamaan pizzan ja juomapelien värittämänä, samalla hostimme soitteli varmaan koko tuttavapiirinsä läpi varmistaakseen, että meitä ollaan viemässä juuri parhaimpiin bileisiin, eikä mitään jäisi näkemättä.
Koko konkkaronkka: Mä, Paula, Luis, Charlie ja Jarryd.
Mentiin aluksi tanssahtelemaan paikallisen jazz-bändin livekeikalle, eikä tunnelma olis voinut olla enempää katossa! Vaikka oikeat askeleet saattoi olla hakusessa, niin hikipäässä mentiin pilkkuun asti. Jätettiin Paulan kanssa pienet terveiset :)
Tanssi-illan uuvuttamana kreikkalaista burgeria lähipubissa. Paula ei suostunut väsymykseltään kuviin. Ei olis munkaan varmaan pitänyt!
Brightonissa oli koko toukokuun ajan meneillään taidefestarit, mistä onnistuttiin bongaamaan SUOMALAISEN Kaarina Kaikkosen vaateinstallaatio, missä kaupungin keskusasukion kellotorni oli saanut uuden ilmeen. Vautsi!
Oltiin reissussa kaksi päivää. Ensimmäisenä tuuli niin paljon, että sai laskea onko kaikki kolme koko ajan tallella. Toisena satoi kaatamalla sen tuulen lisäksi, ja kaverin löysi aina kenkien litinää seuraamalla. Kyllä paleli, mutta reissu oli muuten niin mahtava ettei edes kiristänyt (paljoa)!
Aikaistettiin kotiinlähtöä parilla tunnilla, kun edellisillan hippalot ja sateinen keli vähensi seikkailuinspiraatiota. Junaan pääsy tuntui taivaalliselta pelastukselta sellaisen kestävyysmaratonin jälkeen.
Kiitos ja kummarrus, täältä jäi käteen monta juttua mitä sitten kiikkustuolissa kelpaa muistella :)
