Tasan vuosi sitten vietettiin isänpäivää klik tapahtumarikkaan nähtävyysmaratonin merkeissä Lontoon sydämessä. Pysäyttävää, että siitä todella on jo vuosi.
Ton ihanan yhteisen isänpäiväviikonlopun jälkeen mun elämä on vuoden aikana ehtinyt kääntyä aika ylösalaisin ja oikeastaan kaikki on muuttunut. Suomeen ja Vaasaan palaaminen, uudet kuviot sinkkuna, muuttuneet tulevaisuudensuunnitelmat ja uusi kaveripiiri Vaasassa vain muutaman mainitakseni. Pohdiskellessani kaikkia näitä elämän mulle tuomiaan käänteitä esiin nousi kuitenkin yksi juttu, mikä on säilynyt vankasti rinnalla ja vain vahvistunut entisestään: maailman paras isä. Oli asia sitten mikä tahansa tässä maailmassa; sydänsurut, polvileikkaus, muutta maasta maahan, kaamosmasennus tai henkilökohtainen konkurssi, isä on mut siitä pyytettömästi pelastanut ja harvoin tuominnut mistään.
Hienointa on, että itse ehkä inasen aikuistuessani opin vuosi vuodelta enemmän arvostamaan tätä. Toivon, että oon joskus yhtä hyväsydäminen ja rautahermoinen vanhempi ja voin yhtä hyvin huolehtia jostain koheltajasta, joka joutuu pulaan pulasta päästyään. Sen on täytynyt olla vuosien varrella aika kiristelevää, mutta silti mä oon aina voinut tulla kotiin, vaikka mun koko omaisuus olisi hukkunut reissussa, ja tuntee oloni rakastetuksi.
Meillä on mutkamme, periksiantamattomuuden ja hienoisen temperamentin peruja, mutta niistä huolimatta en vaihtais hetkeäkään. En malta odottaa yhteistä reissua, tällä kertaa vähän yli kakskyt ja melkein kuukskyt vee joulunvietossa tien päällä. Kuinkakohan moni luulee mua taas sen tyttöystäväksi, prosentti kasvaa vuosi vuodelta :D
Halauksia, kiitos isä ja parasta isänpäivää <3
Kuva isä-tytär pääsiäisreissulta Espanjasta
No comments:
Post a Comment