THE HAT

Hat Forever 21 / shades Zara / jacket Zara / tee Primark / pants H&M / shoes Monki / bag H&M

Noniin, hattukuva saa arvoistaan jatkoa, sen verran positiivista palautetta se sai niin Instagramissa @essiini kuin duunissakin! Käytiin Theresen kanssa pyörimässä kaupoilla ja palasin kotiin tyhjin käsin, vaikkakin uusi tyylistrategia syksylle laadittuna: buy less choose better. Mä loppujenlopuksi viihdyn aina parhaiten näissä ihan basiceissa, mitä viileämmällä kaudella luojan kiitos voi stailata milloin huivilla, hatuilla tai muilla asusteilla. Paluu lähtöruutuun siis ja vaatekaappi ojennukseen peruspilareilla, tästä lähtien astetta laadukkaammilla! Mitkä on teidän syksyn must-hankinnat, hattukuumetta ilmoilla?

// Since my new floppy hat proved to be successful both on Instagram @essiini and at the office, I decided to give it another day! I went window shopping with Therese and actually returned home empty handed, BUT with a new style strategy for this autumn: buy less choose better. At the end of the day I always feel the best wearing just good old basics, which in the cold season can be nicely spiced up with scarf, hats and other accessories. So, back to the starting point and closet into shape with simple (quality) updates! What are your must-haves for the autumn - hat boom, anyone?

MORNINGS ARE (NOT) MY FAVOURITE

Mulle varsin tyypillinen aamu, paitsi yleensä mun aamiainen ei näytä yhtään noin kunnolliselta. Herään torkutettuani vähintään tunnin ja kiharran tukan koska en ehdikään suihkuun. Me yleensä ollaan Lindan kanssa aamulla samaan aikaan hereillä, mutta kommunikointi on epämääräistä mutinaa mille sitten illalla nauretaan. Kunhan saan itseni ja tavarani kokoon, pyöräilen mun uudella (vanhalla) Hercules-nimisellä pyörällä vartin duuniin Warschauer strassen siltaa pitkin, aiheuttaen matkalla noin kahdesta viiteen liikenneriskiä. Lopulta kapuan Zalandon kakkoskerrokseen Pohjoismaiden lokaatioon, teen aamiaista ja juon jo mun muissa tohinoissa jäähtyneen kahvin pomolta varastamastani (meidän molempien) lempimukista. Sitten alan olemaan ahkera, luonnollisesti. 

Oon miettinyt pitäiskö mun kirjoittaa enemmän mun duunipäivistä ja normiarjen toilailuista. Onko teillä jotain mielessä mitä haluaisitte tietää Berliinistä ja sen elämästä? 

// Such a typical morning to me, apart from the breakfast that never really looks that proper to be honest.  I wake up in the morning after snoozing an hour minimum and curl my hair after spending my planned showering time happily asleep. I usually wake up around same time with Linda but our communication in mornings is fairly unclear mumbling what we then laugh at during the day. As soon as I have put myself and most importantly my stuff together, I ride my new (old) bike called Hercules to work for 15 mins along the Warschauer bridge, causing from two to five traffic risks on my way. Finally I climb up to the second floor of Zalando to the Nordic offices, prepare my breakfast and enjoy my coffee, usually chilled by the time I actually remember to drink it. Not to mention the mug that is stolen from my boss, it's both her and my favourite. Then, I start being diligent. Naturally.

I've been wondering if I should write more about my work and everyday life. Do you, dear millions of followers, have anything in mind that you want to know about Berlin and its daily flow?

DESIGN MARKET FINDS

Mainitsinkin jo alkuviikosta piipahtaneeni design torilla, jonka postaus tänne tekee vielä tuloaan, mut mikäänhän ei estä mua esittelemästä reissun saalista! Kuten aiemmassa postauksessa kirjoittelinkin rakastan tutkiskella paikallista muotiantia, vaikka lompakko ei usein annakaan periksi sen kotiuttamista. Mutta nämä mä onnistuin perustelemaan itselleni kyllin pontevasti, ja ostohetkestä jäi kivat muistot: 

Musta basic beanie Ambivalent Berliniltä.  Rakkaudesta Berliiniin ja skeittaukseen syntynyt brändi, jonka ydinsakki oli design torilla vaikuttamassa. Ihastuin kojun simppeliin tyyliin ja suunnittelijan kanssa chattailtyani en vaan voinut olla ostamatta pipoa. Mä myös otin niiden käyntikortin ja sanoin, et meen niille töihin kun ne laajenee pohjoiseen. Sitä odotellessa. 

Kolmiorannekoru, rakkautta ensisilmäyksellä. Pöytä oli täynnä toinen toistaan kauniimpia koruja, ja sitä päivitellessäni vanhempi nainen kertoi askartelevansa niitä aina yöllä kun ei saa unta. Ihmettelin, että siinä tapauksessa rouva ei kyllä paljoa nuku, koska kokoelma on niin komea, ja tämä myönsi olevansa huonouninen. Ostin kalliihkon korun parillakympillä hymyssä suin ja toivotin tädille makoisampia yöunia. 

Onko teillä jotain vinkkejä pienistä ja sisukkaista brändeistä jotka ansaitsisi tulla nähdyiksi? Kertokaa kaikki!

// I already mentioned my visit to a design market. The post is still to be done, but nothing can stop me to show you the bargains I made, right? As I wrote in the earlier post I love to explore the local fashion scene even though my wallet in most cases doesn't allow me to take any of it home. But these ones I managed to justify well enough to myself, and even got memorable moments from the purchase:

Black basic beanie by Ambivalent Berlin. A brand born from passion for Berlin and skateboarding, whose core guys were chilling at design market. I really liked the simple stalls and after chatting with the designer I just couldn't help buying the beanie. I also took their business card and told I will work for them as soon as they expand to Nordics. Looking forward. 

Triangle bracelet, love at first sight. I was wondering aloud how the table was groaning with beautiful jewellery, and the old woman told she always makes them during the nights she can't sleep. She doesn't sleep that much then due to so massive collection, I stated, and the lady admitted she is always having hard time sleeping. I bought the slightly expensive triangle with a smile on my face and wished the lady good night sleep for the following night.

Do you guys have any tips about small but gutsy brands that deserve to be seen? Tell me everything!

HKI1952 POP UP BAR

Damn, kyllä suomalaiset osaa, so proud! Kun kaveri vinkkasi Berliiniin Mitteen pystytettävästä Hartwallin Lonkeron HKI1952 pop up baarista, luonnollisesti mun oli porhallettava paikalle katsastamaan mistä tässä oikein on kysymys - enkä voi sanoa muuta kun wau, Suomi on niin hip! Pyörän parkkeerattuani tuntui kun olis sukeltanut harvinaisen hyvällä maulla varusteltuun palaseen Pohjolaa. Minimalistinen sisustus maustettuna mielenkiintoisella musalla, kaivatulla lonkerolla ja seinälle heijastetuilla kotimaisemilla loi tosi simppelin mutta tyylikkään kokonaisuuden,  plus tietty kaikki hyväntuuliset suomenmieliset paikalletulleet. Täydellinen harmonia Berliiniä ja Suomea. Cool konsepti.

Mun mielestä lonkero ansaitsis olla maailmankuulu jokanaisen oikeus. Siks tää pop up baari on mun mielestä mieletön juttu, ja haastan jokaisen kynnelle kykenevän piipahtamaan Torstrasse 66:ssa 7.9. mennessä - lonkero ei lopu! Tuoreimpia juonenpaljastuksia voi tietty bongailla Facebookista klik.

// Damn it's sexy to be Finnish… When I got a tip about HKI1952 Pop Up Bar from a friend, there was no chance but sweep to the destination to see what it's all about - and all I can say is wow, Finland is so hip and cool! After parking my bike I really felt like diving into a small piece of the dear North, just set up with uncommonly great taste though. Minimalistic interior spiced up with interesting lineup, one and only original (longed-for) long drink and breathtaking landscapes from home projected onto wall, plus all finnish-minded cheerful people of course. Perfect harmony of Berlin and Finland. Such a cool concept. 

I personally think that Long drink should be a worldwide everywoman's right and that's why I think this pop up bar is so awesome. Accordingly, I challenge every single (capable) one of you to pop at Torstrasse 66 by Sunday 7.9 - long drinks won't run out! Please spot the latest updates on Facebook click.

BUT DON'T YOU MISS HOME?

Kyllä mä ikävöin. Otsikon kysymykseen pääsee vastaamaan säännöllisin väliajoin muille ja itselleen, ja kun mun ihana työkaveri Marjaana kirjoitti blogissaan Add More Color klik niin osuvasti koti-ikävästä, mä halusin kantaa oman korteni kekoon. 

Ikävä on sellanen pieni palanen, mitä oppii kantamaan mukanaan olemalla silti tosi onnellinen. Välillä se kuitenkin vyöryy päälle aaltoina, esim silloin en voi olla osa tyttöjeniltaa, kummitytön synttäreitä tai iskän kalaretkeä. Kuten Marjaanakin kirjotti, ikävä on aika lähellä puhdasta kateutta - miksi mä en voi olla tuolla? Mutta sit mä palaan aina samaan pisteeseen: mä voisin, mutta tää oli mun valinta. 

Ja oon nyt ihan rehellinen. Mä en usko että olisin onnellisempi Suomessa miettimässä mitä elämältäni haluan, this is it. Sukeltamalla tänne Berliinin kuplaan ja sen vauhdikkaaseen arkeen mä tiesin ja hyväksyin tietyistä asioista irti päästämisen, mikä on ollut tavallaan myös vapauttavaa. Mut tunnustan myös että salaa odotan jo joulukuuta ja kotiinmuuttoa, mun virallista tavallisen elämän kokeilemista. 

Kuvat on viime lauantailta Lahdesta, tyttöjenillasta mikä sai silloin ja saa mut nyt ikävöimään kotia. Kaiken älyttömän jutun keskellä me myös pysähdyttiin miettimään miten eri maissa asuminen on muuttanut ystävyyttä ja meitä ihmisinä. Ei yhtään mitenkään. Halauksia kaikille kotiin <3

// Yes I do. I answer this question regularly both to myself and others, and when my adorable colleague Marjaana wrote so well about homesickness in her blog Add More Color click I wanted to take up thiechallenge as well. 

I guess homesickness is like a small piece that you learn to carry but still be happy. Still, every now and then it hits like a big wave when I cannot be part of a girls night out, birthday of my goddaughter or dad's fishing trip. As Marjaana wrote, longing is very close to pure jealousy - why can't I be there? But then I always return to the same point: I could, I just didn't choose to. 

And let's be honest here. I wouldn't be any happier in Finland thinking what I want from my life. This is is. By diving into this intense bubble of Berlin I knew and accepted the fact that I am letting go of some things for a while, what has also been quite relieving in some way. But I do admit that I secretly count days to December and moving back to Finland, the official start of my normal life trial.

Pics were taken last Saturday at one of those girls nights that made me miss home then and still does. In between all the crazy girl talk we also took some time to stop and think how the distance has changed our friendship. It hasn't. Hugs to Finland <3