RED & BLUE

Sateista päivää itse kullekin :) Tämän illan naamiaisia ei ole missään vaiheessa ollut olemassakaan, koska yksi meistä erasmuksista olikin bongannut vahingossa Lontoon Buddha Loungen bileet, Southamptonin sijasta. Tietysti kaikki kuitenkin ehdimme jo hankkia tarvittavat vermeet päästä varpaisiin, what a success! Sen sijaan luvassa on ilta jossain livemusapubissa, mistä en tiedä sen enempää. Katsotaan, huomiseen :)

Kuvaan pääsi päivän sadeasu :)

LEARNING AGREED!

Tulipa taas eilen tutustuttua läpikotaisin paikalliseen yöelämään, huh! Lähdimme porukalla paljon puhuttuun Oceanaan, paikallisessa viihdekeskuksessa sijaitsevaan klubiin. Ja voi taivahan vallat, ei kyllä edes valmis kauppatieteilijä olisi kyennyt laskemaan kuinka monta kerrosta tai tanssilattiaa moinen kompleksi piti sisällään! Tuhannet muutkin olivat katsoneet parhaaksi saapua saman katon alle, joten paikasta toiseen liikkuminen oli erittäin vaivalloista, joskin ratkiriemukasta; jokaiselle ovat varmasti tuttuja tekstiviestit kategoriaa "missä oot?", "vessa!??","2 krs!", "tuu tänne" ja "pysy siinä!", ja käytimmekin oikeastaan koko illan epätoivoiseen ja hektiseen toistemme perässä suunnistamiseen :D Päätanssilattia toi mieleeni lähinnä suuret reivitapahtumat, ihmismeri oli valtava ja loputon! Aamulla kyllä taas oivalsi tanssineensa, kun sai  paketoida varpaitaan laastariin, hieroa polviin superpaljon kylmägeeliä ja  kursia kenkiä takaisin käyttökelpoisiksi. Unohtamatta tietenkään huolellista nesteytystä. Siis mikä loistava päivä kouluasioiden hoitamiseen! ;)

Siinä sitten piristysreseptinä buranaa, kahvia ja kuivashampoota ja kohti yliopistoa. Ja vihdoinkin! Tämän päivän ohjelmassa oli ainoastaan tavata hra Course Manager ja saada opintoasiat kuntoon. Nyt on siis lopultakin tuo kirottu lappunen, Learning agreement valmis ja sen myötä ensi vuoden aikataulu paketissa. Vaikka tie oli pitkä ja kivinen, olen kyllä erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Saan täsmälleen tarvitsemani määrän opintopisteitä, mielenkiintoiset kurssit, enkä voi valittaa myöskään työtuntien määrästä: syksyllä koulutunteja kertyy ruhtinaalliset 10,5 tuntia viikossa, keväällä sitten rapiat päälle. Melkeimpä nolottaa... Mutta loppuvatpahan tekosyyt jatkuvalle kuntoilusta luistamiselle, ja kulttuuriin on rutkasti aikaa tutustua jatkossakin! ;)

Koulun jälkeen päätimme Luisin kanssa pyörähtää keskustan Zarassa tarkastamassa, että maailma pyörii edelleen radallaan. Ja niin se tuntuu tekevän, siitä puljusta kun ei meinaa päästä pois yhtikäs mitenkään, ei edes sitkeän harjoittelun jälkeen. No, aherrukseni kuitenkin palkittiin vihdoin, kun löysin tieni jo kahden kuukauden ajan metsästämäni takin luo. Olen mm. soitellut Southamptonin Zaraan huonolla ja epäselvällä englannillani niin tiheästi, että olisin varmasti pian saanut porttikiellon, jos takki ei olisi vihdoin tipahtanut nenäni eteen! Jotta ostopäätös ei olisi kuitenkaan ollut liian helppo, takkia oli tarjolla kahdessa värissä, ja siinä sitä sitten pähkäiltiin jalat puutuen otsa hiessä kahden yhtä täydellisen vaihtoehdon välillä. Kaikkihan tietävät, kuinka ihanaa on sovitella ja puljata untuvatakkeja angoraneuleiden päälle mukavan vilpoisassa ostoskeskuksessa ;) Päädyin lopulta vastoin intuitiotani navyyn, perustellen sen olevan khakia monikäyttöisempi ja ajattomampi. Tämän lisäksi tein tuttavuutta myös muutamiin muihin khakiunelmiin, joihin olen valitettavasti tänä syksynä repsahtanut burgundin lisäksi. Syksyisiä neuleita unohtamatta. Nämä jäivät kuitenkin sydäntäriipivästi rekkeihin killumaan, rankkaa tämä köyhän opiskelijan elämä! 

Mutta TÄNÄÄN, lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, on koti-ilta! Kollarit jalkaan, enkä varmana hivuttaudu keittiötä kauemmas omasta ihanasta pikkuhuoneestani. Jee :)

    

            

PS. Tiedättekö sen säännön, että jos vaatteesta näkee unta, sen saa palata hakemaan? 

HEROES AND VILLAINS

Perjantai lähestyy uhkaavasti, ja aiomme koko Erasmus-jengin voimin iskeä yökerho Buddhan kostyymibileisiin. Teemana on siis otsikkoa noudatellen Heroes and Villains - eikä minulla ole edes idean häivähdystä siitä, miksi haluaisin pukeutua! En harrasta tippaakaan sarjakuvia, joten hahmotietouteni jämähtää ah, niin ihanaan catwomaniin. Ja ei, en aio sukeltaa perjantaiyön ajaksi nahkaiseen kokohaalariin, vaikka se saattaisi olla hauskaa.

Kävimme tänään porukalla kaksikerroksisessa naamiasasuliikkeessä hakemassa inspiraatiota. Vaikka sieltä löytyi kaikki maan ja taivaan väliltä, ei sieltä löytynyt yhtikäs mitään! Saimme kuitenkin ajan kulumaan naureskelemalla perinteisille sisäkkö-koulutyttö-poliisiasuille ja arvioimalla, kuinka moni 18-vuotias fresher ryntää juuri kyseisissä vermeissä kiljuen paikalle perjantaina :D Raportoin tilanteesta varmasti tarkemmin viikonloppuna...

Ilma on jatkunut sateisena, mikä vaikuttaa aika paljon ainakin omaan mielialaani. Tunnen itseni zombieksi riippumatta nukutun yön pituudesta tai siitä, olenko tullut klubilta kahdelta vai neljältä! Tänään kyllä oivalsin, että tästä lähtien jätän verhot yöksi auki: jospa luonnonvalo vähän auttaisi kroppaa hereille. Tähtään vaikka huomenna herääväni ennen puoltapäivää, jospa sitten ensi viikolla olisi helpompaa ryhdistäytyä kouluun heti aamutuimaan ;)

WAKE ME UP WHEN SEPTEMBER ENDS

Okei, tämä päivän voi kyllä kruunata tähän astisista kamalimmaksi. Sen täytyy johtua siitä, että nukuin liian pitkään! Heti aamuisen postauksen jälkeen menin keittiöön, ja mitäs muutakaan kun Serranot siellä laittamassa ruokaa täysilukuisena niin, että tuskin mahduin mikron ääreen. Ainoa asia mitä englanniksi jaksettiin kysyä, oli jotain sen suuntaista, että heräsinkö todellakin vasta nyt, ja samalla perheen mamma katseli hamettani niin, etteivät ajatukset jääneet kielimuurista huolimatta epäselväksi. Kyllä, tämä on minun kotini :D

Sitten kiireen vilkkaa taas siihen kaikkien opiskelijoiden kurimukseen, Asdaan, ostamaan jotain evästä illaksi. Asda on todellinen ruokakauppojen Ikea. Sieltä saa mitä vaan, muka halvalla. No,  luvassa on joka tapauksessa vihdoinkin kunnon etkot, kun saimme kutsun Mattiakselle nyyttäreille! Ompa kiva välillä mennä ensin istuskelemaan jonnekin, saa oikeasti ihmisistä irti vähän enemmän kun klubilla, missä ei kuule edes omia ajatuksiaan. Ostin ihania viinietikkasipsejä, sitä odotellessa ;) 

Sää oli taas sateinen. Olimme taas myöhässä. Kaikkien päätä särki. Mikään ei toiminut. Perinteinen eniten kiristää kaikki-päivä. Jos olisin ollut aamulla viisaampi, olisin varautunut Asdan kuormajuhta-matkaan asianmukaisemmalla vaatetuksella. Siinä sitä taas ähkittiin viiden kauppakassin ja korkojen kera. Siinä kaikki, parempi onni huomenna. Heips :) 

SHARING IS CARING?

Kaunista huomenta! Kyllä, huomenta, vaikka kello on täällä kaksi. Olen aina yhdessä asuessamme kovin terävin sanoin vauhdittanut V:n heräämistä ja päivitellyt suureen, ja myös itselleni tyypilliseen kimeään ääneen sitä, kuinka kukaan voi tuhlata puolet päivästään nukkumiseen!? Näyttäisi kuitenkin siltä, että vain ja ainoastaan viikossa on täysin mahdollista oppia nukkumisen ja elämänsä tuhlaamisen jalo taito, ja liittyä tuohon laiskojen ja saamattomien iloiseen joukkoon. Olen nyt joka ikinen aamu herännyt kahdelta. Ehkä se on vain jet lag? ;)

Nukkumisen riemujuhlan lisäksi tarkoitukseni on nyt kirjoittaa jakamisen ilosta. Tarkemmin, asunnon jakamisen. Olen aina Suomessa tyrmännyt ajatuksen soluasumisesta vain sillä verukkeella, että haluan jättää tiskit altaaseen jos huvittaa, käydä yöllä suihkussa jos huvittaa ja pitää bileitä, jos vain huvittaa. Nyt ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoja, koska maksan tästä viiden hengen solustani noin 550 euroa kuussa: yksiöön ei yksinkertaisesti ollut varaa. Minulla on oma vessa ja Ikea on lähellä, joten kämpässä ei loppujenlopuksi ole paljoakaan valittamista. Varsinkin, kun huoltomies herätti minut tänään koluamalla sisään kello yhdeksän. Patteri siis toimii taas! :) Tässä kaikessa on kuitenkin valitettavasti yksi hyvin merkitsevä Mutta.

Kämppikset. Tänä aamuna, tai sitä tulisi kai kutsua päiväksi, heräsin jo eilen vitsailemaani painajaiseen. Kuulostaa siltä, taivahan vallat, että olohuoneemme on asuttanut Serranon perhe! Meitä asui eiliseen asti tässä minä, mukava brittityttö, ja espanjainen tyttö äitinsä (!) kanssa. Tämä espanjainen ei oikeastaan puhu mitään,  johtunee äitinsä läsnäolosta, ja koen oloni aina epämukavaksi heidän seurassaan, kun keskustelua käydään vain espanjaksi enkä siis ymmärrä sanaakaan. Eikä tässä vielä kaikki :) Eilen yöllä palatessani klubilta, minut vastaanotti keittiössä uusi  naispuolinen espanjalaisvahvistuksemme. Poikaystävänsä kanssa? Ja nämä ovat samasta kaupungista kotoisin kuin ne, ketkä eivät puhu minulle mitään. Joten tadaa, solussamme asuukin kahden espanjalaisen sijasta neljä, ja virallinen kieli lienee kimakka ja kovaääninen olaola. Rakastan espanjaa ja espanjaisia, mutta for real, miksi IHMEESSÄ lähteä vaihtoon viettämään aikaa perheensä kanssa ja välttelemään ihmisiä, jotka sinuun haluavat tutustua? Puhumaan omaa kieltä, vaalimaan vain omaa kulttuuria? Keittiömme täyttää suorastaan riehakas puheensorina, kunnes sinne astuu joku "ulkopuolinen": keskustelu hiljenee ja Serranot poistuvat näyttämöltä. Tämä tosiaan riipii hermojani. 

Tietysti yhteisasumisessa on myös se puoli, että kaikilla on omat tapansa hoitaa ja jättää hoitamatta asioita. V pitää minua kotona järkyttävänä siivoushirviönä, mutta täällä tunnen oloni suorastaan rikolliseksi: jätettyäni tiskialtaaseen yhden mukin yhdeksi yöksi, minua odotti aamulla yksi lappu: "Olemme jokainen vastuussa omista sotkuistamme". Hyvä on, pelisäännöt tulivat erittäin selviksi. Mitatkaamme siis viivottimella jääkaapin hyllyt, jotta kellään ei vaan olisi liikaa tilaa, ostakaamme jokainen omat tiskirättimme ja hiiviskelkäämme keittiöön aina salaa niin, ettemme vaan joudu tapaamaan toisiamme. Kurjaa, varsinkin kun yläkerrassa asuu se yhteisö, missä haluaisin asua. Olenkin jo harkinnut muuttavani Luisin ja Paulan sohvalle, kun siellä vallitsee aina niin rento ja kodikas ilmapiiri. 

Tässä kaikki tältä erää, aurinkoisempaa päivänjatkoa! 

HUNTED

Kyllä! Aamuisesta koettelemuksesta järkiintyneenä sain innostuksen kartoittaa tämän syksyn saapastarjontaa, ja voihan vautsivau! Koska satun olemaan usein vaativahko, olin varautunut varsin pitkäjänteiseen etsintäoperaatioon. Iloisena yllätyksenä, sen sijasta minut valtasikin paniikinomainen valinnanvaikeus ;) Kaikille tiedoksi, etten ainakaan tarkoituksella mainosta nimenomaisesti Hunteria, mutta sillä nyt sattuu olemaan monenmonta kauden makeinta kumpparia. Muualtakin näitä varmasti löytyy, mutta itse miellyin muutamassa parissa tuohon erikoisempaan nahkasaappaille tyypillisempään malliin, missä varsi on tuollainen "muotoiltu", eikä molemmilta puolilta symmetrinen. Se tekee ihan oman tujauksensa perinteiseen kumpparimalliin, ja noita voisi todella käyttää arkikenkinä myös silloin, kun kaatosadesupertrombit eivät koettele Southamptonia :) Täytyy laittaa mietintämyssyyn, jospa sitä vaikka kävisi ensin tsekkaamassa kokoa paikan päällä ennen tilaamista!

Huntereissa plussana tietty myös nuo hurmaavat villasukat, mitkä varmasti lämmittää syksyn viiletessä mukavasti! Itsehän kärsin äärimmäisen huonosta verenkierrosta, jonka seurauksena muunmuassa herään öisin kuumaan suihkuun huljuttelemaan varpasia... Vedenpitävä syy siis hankkia Hunterit.

WELCOME TO THE REAL UK!

Riehakas viikonloppu on taas Ikean reissuineen ja kuppiloineen takana, ja tänään sitten polkaistaan käytiin varsinainen Freshers week, viime viikko kun oli vain lämmittelyä! 

Omalta osaltani päivä alkoi jokseenkin katastrofaalisissa merkeissä. Kalastettuani pinseteillä vessanpöntöstä sinne pudottamani meikkipurtelot ja puuterivipat, löydettyäni hukkaamani Learning Agreementin (koko vaihtovuoden tärkein paperi) ja vaihdettuani vaatteita säänmukaisemmiksi noin viidesti, olin tietysti tapani mukaan myöhässä. Astuessamme ulos asuntolasta meidät toivotti tervetulleeksi, vihdoinkin, se oikea Englanti. En tiedä tulisiko sitä kutsua kaatosateeksi, hurrikaaniksi tai trombiksi, mutta tunnollisesta valmistautumisesta huolimatta sää kyllä vei meitä satanolla: Paulan takki imi vettä kuin sieni, Luis nyt pukeutuu aina espanjaisittain suht kevyesti ja itse sain loistavan tekosyyn hankkia halajamani Hunterit asap, kun ensimmäisen viiden metrin jälkeen matkaamme rytmitti tennareiden suoranainen litinä. Koululle oli kyllä entistäkin helpompi löytää, kun kuljimme tiiviissä sumpussa sateenvarjojen alla, satojen muiden opiskelijoiden kyljessä. Etenimme hyppien lätäköiden yli ja väistellen katuja pitkin valuvia patoja, vai pitäisikö sanoa jokia. Ikimuistoisin koulumatka ikinä, harmi että olosuhteiden pakosta jouduin pitämään kameran laukussa. 

Päästyämme vihdoin määränpäähämme uitettuina rottina, meille kerrottiin tapaamisen siirtyneen kahdella tunnilla eteenpäin. Ja sade tietenkin lakkasi heti astuttuamme luokkaan. Loistavaa! Tässä vaiheessa tilanne oli jo niin surkuhupaisa, että jopa kaltaistani räjähdysherkkää kiukkupäätä alkoi hymyilyttää. Harkitsin jo kuivaavani vaatteeni vessassa käsikuivaimella. Marssimme oikopäätä kahville, eikä päivä voinut enää mennä pahemmaksi: siitä oli siis paras alkaa nauttia :) 

Lopulta me sitten tapasimme henkilön, jonka oli tarkoitus olla vastaus kaikkiin ilmoilla leijuneisiin epäselvyyksiin: Business-tiedekunnan course managerin. Monista mutkista huolimatta olin tyytyväinen, että olimme taistelleet tiemme tähän tapaamiseen, koska paljon tärkeitä asioita tosiaan selvisi. Muunmuassa se, että vaivalla tekemämme kurssivalinnat ovat todennäköisesti turhia, koska aikataulujen yhteensovittaminen onkin vaikeampaa kun meidän annettiin aluksi ymmärtää :D Valitsemiani kursseja olivat Applied and Academic English, Introductory French, Work Psychology, E-Marketing Management, International Human Resource Management ja The Fashion Mix. Aika omannäköiseni paketti, toivottavasti pääsen osallistumaan edes osaan näistä :)

Heti pakollisen osuuden loputtua kiirehdimme takaisin asuntolalle. Eikun sukat ja kengät patterille kuivumaan ja päiväunille! Illalla taas mennään, britit saapuivat kaupunkiin vasta tänään, joten ainakin paljon uusia innokkaita "opiskelijoita" luvassa.

 

HUNTED

Kyllä. Takana on varsin uuvuttava naurun ja hientäyteinen metsästysretki, jonka tarkoituksena oli löytää täydellinen trenssi. Mielestäni vaatimukseni eivät ole mielestäni pilviä hipovat: haluan vain mustan trenssin, joka ensinnäkin istuu täydellisesti, ulottuu polvien yläpuolelle, jossa on kaksi puunväristä nappiriviä, rusetille solmittava vyö, riittävän tiukat hihat, miellyttävä materiaali, kaunis leikkaus, levenevä helma ja tyköistuva selkä. It seems to be impossible? Valehtelematta, tänään kärsittiin väsyneesti lompsien lähemmäs parikymmentä putiikkia, löytämättä ensimmäistäkään edes osaa kriteereistäni vastaavaa. Ainiin, löysin yhden kyllä nettikaupasta, hintaa vain sattui olemaan yli tuhannen puntaa. Kohtalo selkeästi koettelee hermojani.

Trenssi on kuitenkin kiistämättä pakollinen ja lyömätön vaatekappale, jonka tulisi löytyä jonkinmoisena versiona joka tytön kaapista. Sohaisin yllä olevan kuvan kiireellä, vain motivoimaan etsintäoperaatiotani: trenssin nyt vain voi yhdistää kaiken mahdollisen kanssa! Jatkan siis kuumeisesti etsintää, toivottavasti vaivannäköni palkitaan ennen kuin tämän kaunokaisen käyttökausi on ohi. Nyt klubbailemaan, heips!

SUCH CRIMINALS

Taas on päivä Sotonissa takana. Taidan jo alkaa kotiutua, kun ilmoille alkaa pikkuhiljaa tupsahdella asioita, joista en pidäkään niin paljon. Suurin alkuhuuma alkaa vähitellen laantua, ja kulttuurien ristituli alkaa näyttää rankat puolensa. Välillä tuntuu, että voi taivas kun ei jaksaisi puhua englantia. Oikein päähän sattuu, kun kaikkea pitää miettiä niin kovasti. Näitä tuntemuksia olen käynyt läpi tänään, johtuen ehkä karmaisevasta, vaikkakin itse aiheutetusta väsymyksestä. Tänään piti jäädä kotiin, mutta jostain syystä taas pitäisi iskeä korot kopisten keskustaan parin tunnin päästä. Tässä kaupungissa täytyy olla jotain magiaa? Kroppa käskee jäädä kotiin, mutta millään ei malta. Eilisilta oli tähän astisista kaikista hulluin. Tuskin unohdan sitä koskaan, mutta tiivistettäköön se nyt varmuuden vuoksi. 

Tarvottuamme monen mutkan jälkeen kaukaiseen Jesteriin, ovimies spottasi minut ja Luisin kaikkien kahdenkymmenen joukosta, ja kylmän viileästi ilmoitti, ettei meitä tultaisi päästämään sisään. En tiennyt itkeäkö vaiko nauraa, ja katsoimme molemmat hölmistyneenä vuoroin toisiamme ja vuoroin ovimiestä. "Julkinen alkoholin nauttiminen on vastoin Southamptonin lakia, ja baari menettää lupansa, jos teidät päästetään sisään." AHAA! Kyse oli siis mukanamme kantamasta yhdestä tyhjästä siideripullosta, jonka olimme aikeissa jättää ulkopuolelle :D No ei siinä auttanut muu kuin lähteä takaisin keskustaan, järkytyksen ja naurun saattelemana. Tämä oli toistaiseksi pimennossa ollut puoli briteistä, sillä ovimies ei ollut lainkaan kohtelias, enkä myöskään täysin ymmärrä moisen kohtauksen syytä. Emme eronneet muusta porukasta mitenkään, puhumattakaan siitä, että olisimme aiheuttaneet minkäänlaista häiriötä tai meteliä. Seisoimme nätisti jonossa kuten muutkin. Reissusta jäi siis inasen katkera jälkimaku,  mutta ainakin opimme jotain lakien säntillisyydestä! Vastaava säännös lienee myös Suomessa, mutta ensimmäistä kertaa tunsin oloni rikolliseksi :D Lopulta illasta tuli kuitenkin mahtava, ja aluksi turhauttava välikohtaus taisikin olla onni onnettomuudessa. Päädyimme muutaman harhakorttelin, wings-baarin, ja mielenkiintoisen ruotsiksi (!) käydyn keskustelun jälkeen tanssahtelemaan latino partyihin keskustaan toisen Erasmus-porukan kanssa. Musiikki ja sen mukanaan tuoma fiilis oli niin mieletön, että aloimme vakavasti harkita latinotanssikurssia. Let`s see what happens :) 

Aamulla kiirehdimme taas suomalais-espanjalaisen aikataulun siivittämänä koululle. Paula on täsmällinen, minä aina myöhässä, mutta Luis vielä enemmän myöhässä. Melkoinen, joka aamuiseksi osoittautunut episodi, voin vannoa. Itse olen sitä mieltä, että meille suomalaisille tekee todella hyvää oppia jotain eteläisestä, aurinkoisesta elämänasenteesta. Toisaalta, prosessi tulee olemaan molemminpuolinen: Luis tulee varmasti oivaltamaan, että kaikki eivät halua olla spontaanisti puolta tuntia myöhässä joka paikasta (itse suosin vain akateemista varttia) ;) Tämä päivä kului horroksessa vaeltaen infotunnilta toiselle, kuunnellen samoja asioita uudelleen ja uudelleen. Vastaan tuli kyllä yllättäviäkin juttuja brittiläisestä koulukulttuurista, mutta aion tehdä tarkempaa koulupäivitystä myöhemmin.

Kampuksen vieressä oli mielettömän kaunis, kukoistava puutarha, mihin oli pakko hetkeksi pysähtyä :)

  

CITY TOUR

Vauhti sen kuin kiihtyy, eikä koneelle meinaa ehtiä millään! Odotan jo salaa sitä, että omaa aikaa on vähän enemmän ja saan postailla muutakin kuin paniikissa yhden päivän kuulumiset :)

Eilen oli sitten vuorossa varsinainen turistikierros koulun puolesta. Meitä kävellytti kaksi Solentin opiskelijaa ympäri kaupunkia, kertoen asiat, jotka oikeastaan tiesimme jo. No, tulipahan käytyä :D Loppupäivä kului kaupungilla pyöriessä, ja illalla suuntasimme taas, yllätys yllätys, klubbailemaan. Rakastan tanssimista ja ulkona käymistä, mutta tämä tahti alkaa olla jo aika rankka. Välillä tarvii hakea sisimmästään pientä boostia, että illasta tulee niiiiiiiiiiiiiiiiin mahtava, vaikka oikeasti olisi kiva vetää kollarit jalkaan ja painua peiton alle. Tämä kuulostaa pahalta, koska takana on vasta neljä päivää Southamptonissa, apua! Pienenä puolustuksena, kolmena niistä on oltu ulkoilemassa ja tänään mennään taas kahta kauheammin. Itse olen vielä Erasmusten nuorimmasta päästä, joten kysympä vain: How do they do that? No, vaatii totuttelua. Ja tequilaa ;)

Tänään siis vuorossa taas samainen kellariklubi missä oltiin maanantaina. Tänään valitsin ballerinat, luvassa on taas kuolettavan pitkä kävelymatka! Huomisiin, ohessa kuvia eiliseltä :)

PS. Tällä tyylillä tulen jouluksi kotiin kävelevänä cupcakena!

   

     

         

FIRST DAY @ SCHOOL

Hello! Postaus tulee taas päivän myöhässä ja kiirettä pitää, mutta raapaisen nyt äkkiä jotain kasaan parhaani mukaan, ennenkuin riennän Bedford Place-nimiseen klubikeskittymään muiden Erasmusten kanssa :)

 Eilinen päivä oli mieletön, tutustuttiin ensimmäistä kertaa yliopistoon ja pyörittiin kaupungilla! Koulu oli aika sopivan, about kymmenen minuutin kävelymatkan päässä ja tie oli puistoinen ja kaunis, lisäksi meitä helli taas lämmin auringonpaiste koko päivän. Koululla oli täysi tohina päällä, mutta tilaisuus oli organisoitu hyvin. Meitä oli vastassa parisenkymmentä hymyilevää opiskelijaa punaiset International Guide-paidat yllään, ja kampuskierrokset pyörivät non-stoppina. Saimme aikataulut (luvassa mm. late night shopping, bbq party ja international disco) ja tutustuimme kampuksen rakennuksiin. Kaikki vaikutti tosi fiksusti järjestetyltä, mutta meininki on kyllä niin paljon suurempaa kuin suomessa. Tiloja, kauppoja ja esimerkiksi ruokailuvaihtoehtoja oli valtavasti, ja kaiken voi varata/maksaa omalla "campus cardillaan". Sitä odotellessa :)

Luis on ensitapaamisestamme asti tohissut ainoastaan yhdestä asiasta, ASDAsta. Eilen meille kaikille sitten selvisi, millainen kauppa se ASDA oikein on. Kierrellessäme Paulan kanssa ostoskeskuksessa, sain puhelun Luisilta, mikä sisälsi lähinnä sanoja "neljä pyörää (kärry), apua, ostokset, alakerta". No, lopulta löysimme sitten rakkaan espanjalaisemme kadulta valtavien ostosten ja mikä parasta, ASDAn kärryjen kanssa. Luisin selitys kärryjen kotiuttamiselle oli se, että erasmus-opiskelijat saavat tehdä mitä tahansa :D No, mehän sitten läimäisimme omat vaateostoksemme kärryyn, ja niin me taitoimme matkan ostoskärryjen kanssa kotiin halki Southamptonin keskustan. Nyt olohuoneessa on ostoskärryt, jotka kyllä illalla osoittautuivat käytännöllisiksi mm. pullonavaajana. Vatsalihakseni ovat vieläkin kipeät nauramisesta. 

Kunhan paistinpannut ja painepakatut perunat oli kaikki saatu kaappiin, oli taas pikaisen muodonmuutoksen aika. Olin eilen päivällä postannut facebookin vaihtariyhteisöön, että olemme lähdössä ulos, ja kuka tahansa on halutessaan tervetullut mukaan. Vaikka odotukseni olivat korkealla saapuessamme sovittuun tapaamispaikkaan, olin mielettömän iloisesti yllättynyt, että lopulta osanottajia oli kolmisenkymmentä, uskomatonta! Älköön kukaan siis koskaan enää kyseenalaista Facebookin voimaa ;) 

Tapaamisen jatko jääköön historiankirjoihin elämäni typerimpänä asuvalintana. Vaikka moni meistä oli ollut siinä uskossa, että menisimme keskustaan, olin ainut, yllätys, joka oli varustautunut matkaan koroilla. Lopulta päädyimmekin Hobbit-nimiseen pubiin, johon oli kävelymatkaa noin nelisenkymmentä (!) minuuttia. Siinä sitten hymyssä suin paineltiin. Lopulta illan jälkeen palatessamme kotiin saimme myös kuulla taksikuskilta, että olimme taittaneet matkaa Southamptonin ytimen rajojen ulkopuolelle saakka. Hiukan täytyy kyllä puolustella: vaikka ensi kerralla valitsisin tennarit, pubeja varmasti löytyy myös lähempää! Hauskaa meillä kyllä oli, muuta en voi sanoa. Hobit oli viehättävä pieni pubi, ja drinkit oli nimetty asianmukaisesti Frodoiksi ja Gandalfeiksi. Siitä jatkoimme sitten johonkin kellariin rakennettuun yökerhoon, mikä yllätyksekseni maanantaina oli tupaten täynnä juhlahumuisia brittinuoria. DJ soitti niin nostalgisia klassikoita, ettei tanssilattialta meinannut päästä yli eikä ympäri! Mieleen kyllä painui myös se, kun Baywatch tunnarin pärähtäessä soimaan kaikki miehet ympärillämme riisuivat paitansa. Kyllä, se oli kai klubin joku inside-juttu. Eihän siinä hölmöt vaihtarit voineet kuin hymyillä, Luis kyllä uskaltautui leikkiin mukaan! 

Siinä kaikista mieleenpainuvimmat jutut eiliseltä, liitän mukaan myös jotain otoksia :) Pubi ja klubi olivat kyllä myös näkemisen arvoisia, mutta päätin säästää kamerani pahimmilta riskeiltä, joten ne kuvat painuivat vain syvälle mieleen. Nyt nutturaa väsäämään ja baanalle, cheers!

Mielestäni ihan mieletön juttu kampuksellatällaisia Suomeenkin! Kunhan ehdin päivittää alusvaatepolitiikkaani, vien tänne hetimiten kaikki, mistä raaskii luopua

         

SOFT SUNDAY

En ole koskaan osannut päättää, pidänkö sunnuntaipäivistä vai en. Periaatteessa en, koska sunnuntaisin usein kehittää itselleen sellaisen lost-tunteen, kun ei ole mitään merkittävää tekemistä tai aikatauluja. Täällä tunnetta boostaa tietty se, että olen ollut kaupungissa vasta vuorokauden, enkä todellakaan tiedä miten päin täällä pitäisi olla! Toisaalta aion oppia kääntämään sunnuntaifiiliksen hyväksi, ja nauttia siitä, että voi tehdä mitä ikinä haluaa. Vaikka päähäni yritti tänään ahtautua sunnuntaifiilis, päivä oli kaikin tavoin kiva :)

Huoneessani oli yöllä niin kylmä, että nukuin kokonaan peiton alla muumioituneena, hengittäen vain peitosta muovaamani kolon kautta :D Olen kuullut tästä brittien rakentamisesta hurjia tarinoita, mutta toivon, että se on myös tottumiskysymys. Äiti käskisi pukea päälle muutakin kuin unihortsit, joten saatan asennemuutoksen lisäksi joutua panostamaan myös yöpukeutumiseen, koska ilma tuskin tästä lämpenee. Nukuin kuitenkin pitkään, reissuväsymys tuntuu painavan silti vieläkin (kello on tätä aikaa vasta kahdeksan, ja olen jo aivan valmis yöpuulle!). Aamu alkoi sitten jälkiuuninapeilla, onneksi ostin niitä kentältä! Odotan vai kammolla niiden loppumista, paikallinen leipätarjonta kun ei oikein sytytä.. Olen muutenkin vähän ymmälläni lähikauppani ruokavalikoimasta. Tarjolla on kyllä kaikkea hyvää, mutta esimerkiksi leivänpäällisiä ja jogurttia valitessani heräsin siihen todellisuuteen, että täällä ei todellakaan tiedetä, mitä sana light todella tarkoittaa! Paikallinen light on suomalainen deluxe, ja yhdestä juustoslicesta riittää ainakin itselleni neljälle leivälle. Täytyypä tottua ja vaikka puolittaa annoksia :) "Aamupalan" jälkeen kello lähestyi kahta, ja Paula ja Luis tulivat kämppäni kautta. Täytimme yhdessä tarkastuslapun, missä piti raportoida huoneen nykyinen kunto. Heräsin taas siihen, että sanastossa on paljon parantamisen varaa, itse kun tunnistin listasta ehkä sanat door ja floor, loput viisikymmentä piti arvata. No, toivottavasti se meni edes sinne päin! 

Lähtiessämme vihdoin kaupungille, suunnitelmissa oli kulkea Primarkin läpi ja jatkaa siitä West Quay-ostoskeskukseen syömään ja katselemaan. Lopulta päivä kulki niin, että vietimme Primarkissa yli kaksi tuntia tajutaksemme, että paikalliset kaupat sulkevat sunnuntaisin jo viideltä. Läpikulkumatkamme päättyi siis valomerkkiin :D Olin etukäteen vannonut itselleni, etten tue moista "rättikauppaa" punnallakaan, mutta eihän nainen kertakaikkiaan VOI vastustaa sitä. Vaatteet ovat lähes ilmaisia, ja lisäksi hyvännäköisiä. Tällä on tietty myös kääntöpuolensa. Minulla on usein tapana vaatetta ostaessani tehdä laatutarkastus; käyn läpi saumat sun muut ja hypistelen vaatetta varmistuakseni sen virheettömyydestä. Primarkissa päätin jättää tarkastukset sikseen, koska voin kertoa, ettei yksikään tuote olisi analyysiani läpäissyt! Kyse ei siis ole mistään laadukkaista perusvaatteista, mutta ajan hermolla suunnitelluista, kivannäköisistä trendituotteista. Tähän voisi vaikka todeta, että ei se laatu vaan se määrä...

Koska pyörähdyksemme Primarkissa venähti niin pitkäksi että suunnittelemamme ruokapaikka olikin jo suljettu, päädyimme sudennälkäisinä ja shoppailun turruttamina Burger Kingiin. Siinä masut niin täyteen, että vaihdoimme yhteistuumin suunnittelemamme kävelyretken päiväuniin. Tässä sitä nyt sitten ollaan, koti-ilta parhaimmillaan! Tuntuu hullulta viettää aikaa neljän seinän sisällä, kun toisaalta olen niin innoissani uudesta kaupungista. Mutta aika ei lopu, ja ensi viikosta tulee varmasti vauhdikas. Parempi siis malttaa ja ladata akkuja tämä ilta, kun siihen on vielä mahdollisuus :)

                

 

THIS IS IT

WAU MIKÄ PÄIVÄ, en edes tiedä mistä aloittaa! Tässä siis eilisen postaus, eilen ei voimat riittäneet enää julkaisuun asti :D

Hki-Vantaan päässä päivä alkoi kyllä aivan karmeasti. Tavaraa oli kissankokoisella ällällä aivan Liikaa, enkä ollut laskenut tavaraongelmille tuntia ylimääräistä aikaa. Emme löytäneet hallin puolelta mistään vaakaa, jotta laukkuja olisi voinut etkäteen tasata. Pamautin ne 65kg sitten suoraan Norwegianin tiskille, eikä palaute ollut kovin mairittelevaa, minulle tarjottiin jo maksuautomaattia. Halusin sinnitellä, ja tungin käsiksiin osan, jonka jälkeen ylipainoa oli "vain" 10kg. Onneksi tiskillä oli nuori mies, joka sitten hymähtäessään tokaisi, että menköön tämän kerran. Se siitä, se hymy pelasti aamun lisäksi nopeasti laskettuna 90 euroa! Siitä sitten aika suorilta koneeseen, ruisleivät ehdittiin hakea viemisiksi, molempia meitä pelotti kuuluisa pullamössöleipä...

Gatwickin päässä meno jatkui aika samanmoisena, joskin mieli oli jo huomattavasti optimistisempi ja virkeämpi :) Toinen laukuistani lipui hihnalle, tietenkin, rikkinäisenä vetskari repsottaen ja matkatavarat pilkottaen. Onneksi se oli laukuista se, johon olin pakannut vain tarpeistotavaroita kuten laukut ja lakanat (olen kuullut kauhutarinoita siitäkin, kuinka laukku saapuu hihnalle pikkuhousujen saattelemana!), eikä mitään ollut ehtinyt pudota. No, siihen sitten äkkiä metsästämään uutta laukkuvyötä ja köytettiin se Paulan kanssa parhaamme mukaan, mikä osoittautui mestariteoksi, koska laukku kesti yhtenä kappaleena perille asti. Liikkuminen oli kyllä kertakaikkisen surkuhupaisaa, ja tunnelmat vaihtelivat itkusta nauruun varsinkin sitten, kun jouduin luopumaan lentokentän ihanasta matkatavarakärrystä. Olisin voinut tatuoida otsaani "leveä kuljetus", ja muutamien metrienkin eteneminen oli vaivalloista. Voin kuitenkin syyttää vain itseäni, ja olen silti iloinen kaikesta mitä otin mukaan. En siis välttämättä ole jatkossa yhtään viisaampi. Gatwickista napattiin juna kohti Southamptonia, ja matka saattoi pian jatkua.

Perille päästyämme päivä täyttyi lähinnä onnenhuokauksista ja yhteisistä ajatuksista siitä, kuinka upea vuosi meillä onkaan edessä. Meidät vastaanotti upea helteinen Southampton ja tuhansien iloisten ihmisten virta, kun kaupungissa on meneillään suuri Boat Show, mikä tuo kaupunkiin vilinää ja vilskettä! Katukuva täyttyi hellemekoista ja ihanista torikojuista, mihin Paulan kanssa päädyttiinkin nauttimaan välipalat ennen päivän viimeistä suurta koitosta. Loistava meal deal, kaksi paikan päällä parilassa valmistettua wrapia limujen kera, 7 puntaa! Sitten sitkeästi kohti viimeistä haastetta. Sinikeltainen huvipuisto, neljä kirjainta. Tietenkin!

Mukaan tarttui oikeastaan kaikki tarpeellinen, ja alle sadalla punnalla pärjättiin, mikä on mielestäni loistava suoritus! Paula joutui muistuttelemaan järjenkäytöstä vain muutaman kerran, ja silti olen tyytyväinen lopputulokseen ;) Laittelen kuvia ja juttuja kodista varmasti heti, kun nämä polttavimmat päivät on vietetty. Ikean jälkeen kotiin, ja pikasiivouksen jälkeen ryhdistäydyimme vielä, tyttöparat, ulkoilemaan. Nappasimme käytävästä mukaan espanjalaisen Luisin, joka sattui olemaan vaihdossa samaisessa koulussa, tuleva luokkatoveri siis! Kävimme syömässä italialaista, ja suuntasimme aivan sokkona ensimmäiselle klubille, Buddha taisi olla nimi. Oli kyllä mielettömän hauskaa! Kerrottavaa olisi vielä miljoonakertaisesti, mutta tässä nyt tärkeimmät. Tänään luvassa shoppailua ja kaupunkiin tutustumista. Ja lepoa. 

Uudessa kodissa hymyilyttää :)

1 DAY

Huuuuu! Aikaa ei ole oikeastaan edes päivää, vaan kentälle lähtöön on viitisen tuntia.

Fiilikset on aika sähköiset, ei vielä yhtään haikeat. Kyynelvarani varmaan ehtyivät viikko sitten V:n lähtiessä, eikä tälle omalle lähdölle riitä enää ollenkaan. Oon kyllä vaan SUPER innoissani :) Matkatavaramäärä on kyllä sensaatiomaisen suuri, enkä ole vielä päässyt mihinkään johtopäätökseen siinä, että miten käytännössä niiden kanssa etenen paikasta A paikkaan B. Se siis selvinnee huomenna :D 

Tänään siis ohjelmassa oli vikat pakkailut ja halailut, nyt vietän vikaa yötä Espoossa lähempänä kenttää. Tästä sitten muutaman tunnin päästä kentälle ja siitä se lopulta lopulta lopulta vihdoin alkaa! Sitä odotellessa, kameran akkukin on ladattu ;) Unta nyt!

2 DAYS

Noniin! 

Toiminnantäyteinen, mutta lopulta haikea päivä. Vihdoin alkaa olla kaikki käytännön asiat taputeltu! Hain ompelijalta tulevat bileet mielessä lyhennyttämäni mekon, vein vielä viimeiset kengät suutarille matkakuntoon laitettavaksi ja sain opintolaina-asiat vihdoin kuntoon. Vakuutusneuvojan kanssa tunnin väännettyäni sain kuulla, että minulle tuskin edes myönnetään laajennettua matkavakuutusta, koska olen jo parikymppisenä niin sairas päästä varpaisiin. Eli eikun siis tuulta purjeisiin ja Englantiin soheltamaan! Täti kuitenkin sanoi, että toivoa on vielä. Nyt vain odottelen niiden surullisen kuuluisien vakuutuslääkärien lausuntoa...

                                                                                            

Tänään tuli vietettyä varmaan ekaa kertaa tämän kahden viikon sisällä myös laatuaikaa äidin kanssa, ilman mitään nipotuksia tai naputuksia. Pikkuhiljaa kun pakollisia asioita on saanut hoidettua ja oma stressini alkaa laantua, ilmapiirikin kevenee kummasti ;) Laiteltiin kahvipöytää valmiiksi, kun V:n äiti tuli tyttärensä kanssa käymään. Ollaan seurusteltu jo pari vuotta, mutta tämä oli ensimmäinen tämän laatuinen kyläily. Sinänsä hassua, kun V itse ei ole edes maisemissa! Mutta toisaalta, olemme kuuluneet toistemme elämään jo aika kauan ja vietämme paljon aikaa toistemme vanhempien luona. Joten tuntuuhan se lopulta aika luontevalta ja kivalta, jos "appivanhemmatkin" edes tuntevat toisensa :) 

Kun päivä kääntyi iltaan, haikeuskin alkoi pikkuhiljaa hiipiä mukaan kuvioihin. Hyvästeltyäni V:n äidin ja siskon suuntasin rakkaimpieni tyttöjen luo. Näiden upeiden naisten seurassa on vaan niin kertakaikkisen hyvä olla. Ollaan kaikki erilaisia, silti niin samanlaisia. Asutaan kaukana toisistamme, mutta aina tavatessamme tuntuu, ettei välimatkaa olisi ollutkaan. En usko, että tulen koskaan löytämään yhtä rakkaita ystäviä, kenen seurassa ei tarvitse olla yhtään mitään. Ensin juteltiin, naurettiin ja juoruttiin. Kun kello läheni puolta yötä, tunnelma alkoi hiljetä lähtöni lähetessä. Lopulta sitten itkettiin. Luulin olevani niin iso tyttö, että itkut on itketty, mutta ei. Tulee aivan järkyttävä ikävä, ja jopa pelottaa, että mitä sitten jos pakahtuu ikävään. Nyt ymmärrän, mitä vaihtoon aiemmin lähtenyt tuttavani tarkoitti kehottaessaan minua nauttimaan viimeisistä päivistä Suomessa läheisteni kanssa, jotta olisin vahvempi kaukana kokoa. Näin olen onneksi tehnyt. Kauniita unia :)

              

3 DAYS

Lähtölaskenta on tosiaan alkanut!

Päivä hurahti yhtä nopeasti kuin edellinenkin. Aamu alkoi ehkä elämäni huvittavimmalla lääkärikäynnillä, kun olin varannut ajan saadakseni tarvitsemiani reseptejä tulevaa reissua varten. Lääkärisetä kysyi mikä vaivaa, mihin vastasin ojentamalla ystävällisesti laatimani kauppalistan mittaisen luettelon haluamistani resepteistä. Tämä kohotteli kulmiaan, kun yritin juurta jaksain selittää, että vaivaa ei ole nyt, mutta kyllä se varmasti tulee, joten tarvitsisin pyytämäni lääkkeet. Lopulta sinnikkyys palkittiin ja sain kuin sainkin pienimuotoisen kotiapteekin matkalaukkuni täytteeksi. Enhän voi tietää Southamptonin terveydenhuollosta/sen toimivuudesta! Kaikenlisäksi mielestäni on aina ollut turhaa jonottaa lääkäriin vain saadakseen reseptin vaivaan, jonka itse osaa jo diagnosoida. Hoidin kaikki siis kerralla kuntoon!

Lääkäristä taas tien päälle, ja eikun mummolaan! Sieltä sain taas mukaani niin paljon rakkautta ja ajattelemisen aihetta, että ihme jos hymy hyytyy tällä viikolla ollenkaan. Isovanhempani ovat olleet naimisissa reilut viisikymmentä vuotta, enkä voi muuta kuin ihailla sitä vilpitöntä välittämistä, kunnioitusta, ja huolenpitoa, mitä heillä edelleen riittää. Harva suhde on edes alkaessaan niin eheä, puhumattakaan siitä, että se on sitä kymmenien vuosien päästä. Siinä meille nuorille tavoitetta! Lisäksi, aina mummolassa käydessäni havahdun siihen molemminpuoliseen hyvään oloon mitä tapaamisesta saa, ja murehdin, etten Vaasastakaan ehdi niin kauas kovinkaan usein. Onneksi mummoni on kuitenkin ahkeran harjoittelun jälkeen kova kirjoittamaan tekstiviestejä ;) 

Illalla aloitin pakkailun, eikä sille tunnu tulevan loppua. Tiedän tavallaan mitä haluan mukaan, mutta pakkaustekniikka on vielä pahasti hukassa. Miten pakata järkevästi miljoona korua ja kosmetiikkapulloa ilman, että vaatteet uivat kuorintavoiteissa tai matkalaukku näyttää pommin turmelemalta? Paras jatkaa harjoittelua huomenna uusilla voimilla. Nyt koirat kainaloon ja unta!

                                   

4 DAYS

Olipas kertakaikkisen kiva päivä! 

Tämä viimeinen viikko Suomessa kyllä tuntuu kuluvan hurjan nopeasti. Niin paljon asioita pitäisi mahduttaa lyhyeen aikaan, että koko viikko tuntuu lähinnä mahdottomalta palapeliltä, jonka palaset eivät millään meinaa loksahdella paikoilleen! On toki mukavaa, että puuhaa riittää ja matka lähestyy nopeasti, mutta harmittaa, että paljon tärkeitä juttuja jää tekemättä ajan puutteen takia. Lentoni lähtee siis lauantaina aikaisin aamulla ja lähden Helsinkiin jo perjantaina. Käytännössä lähtöön on siis enää kaksi kokonaista päivää! Nyt yritän nauttia ajasta täysin siemauksin ja imeä läheisistäni ja rakkaistani energiaa matkaevääksi Englantiin. 

Päivä kului aika rennoissa merkeissä. Ponkaisin tahtomattani pystyyn jo yhdeksän aikaan aamulla, joten päätin käyttää ylimääräisen ajan hyödyksi ja lähdin ulos reippailemaan. Lahdessa oli tänään mielettömän kaunis ilma, lämpöäkin lähemmäs +20! Täydellistä siis tehokkaalle kävelylenkille :) Kotiin palattuani laittauduin kaupunkikuntoon kera kahden viehättävän valkean seuraneidin, toisesta moisesta sain napattua kuvamateriaaliakin. 

Kaupungilta nappasin mukaani ihanaisen neiti E:n, jonka kanssa suuntasimme satamaan mielestäni Lahden viehättävimpään kahvilaan, Karirantaan. Se on paikkana harvinaisen hurmaava ja tunnelma on aina leppoisa, ja sisään astuessa koko pää täyttyy siitä jumalaisesta tuoksusta! Niitä juustosarvia ja korvapuusteja ei vaan yksinkertaisesti voi vastustaa, varsinkaan kaltaiseni ruokarakas... Eli sieltä poistuttiin sitten kyllä masut täynnä :) Tämä ei tietenkään riittänyt, vaan E:n kouluun heitettyäni suuntasin jo seuraavaan kahvitukseen keskustaan. Vaikka aikataulu oli tänäänkin tiukka, on kyllä ihanaa viettää aikaa ystävien kanssa ennen lähtöä. Siinä sitten neljän tytön porukalla vaihdettiin päivän polttavimmat uutiset ja sovittiin vielä uusista viime hetken treffeistä - toivottavasti saan ne pakkausprojektini ohella mahdutettua johonkin väliin! Kiitos kuitenkin näistäkin hetkistä mitä sain tänään viettää, tulee ikävä.

                    

                       

Huomenna pitäisi hoitaa kuntoon vakuutusasiat, lääkereseptit, ajella mummolaan ja takaisin ja ryhtyä tositoimiin pakkaamisen kanssa. Tekemistä siis riittää! Nyt simmut kiinni :)