LOLO 22!

Keskiviikkona päästiin aikamoisiin juhlatunnelmiin, kun Lorenzo, kavereiden kesken Lolo täytti vuosia. Kestit pidettiin yläkerrassa eli Lorenzon, Luisin ja Paulan kämpässä, missä allekirjoittanuttakin juhlistettiin pari kuukautta sitten. 

Kekkereissä oli fiilis katossa, kaikki vanhat ja raihnaisetkin erasmukset olivat uskaltautuneet ulos koloistaan ja lähes alkuperäinen kööri saatiin taas kasaan. Järjestelyt oli hoidettu huolellisesti koristeluja ja rekvisiittaa myöten, kuten kuvista näkyy mun päähän juuttui sitten lopulta nuo tropiikkilasit ihan tappiin asti. Eipä tarvinnut miettiä onko silmät kierossa. Synttärisankari oli tapansa mukaan huolehtinut tarjoiluista hyvin omalla, miehisellä tavallaan: alkuruoaksi tequilaa sitruunan kera, pääruoaksi tequilaa höystettynä tabascolla ja jälkiruoaksi sitten raakana kun muut tarpeet loppuivat kesken. Vieraille näytti kuitenkin maistuvan, kun taas omissa juhlissani saimme nauttia kakkutarjoiluista vielä viikko juhlien jälkeen :D 

Meitä oli perinteisesti viitisenkymmentä tuossa opiskelijakeittiössä, mutta sopu tilaa teki! Joukkoomme liittyi myös kovin leppoisa järjestysmies, joka ei hyväksynyt italialaisen sankarimme tarjoamia lahjuksia juhlien jatkumiseksi. Saimme tämän kanssa kuitenkin muutaman yhteiskuvan ja näytti viihtyvän railakkaassa menossa oikein hyvin, mutta lopulta herra kuitenkin ammattivastuunsa tähden pahoitellen joutui juhlat hiljentämään. 

Siitä sitten ilta jatkui Oceanaan ja pyörähtelimme ysäripuolella pitkään ja hartaasti. Mahtava ilta :) 

Synttärisankari vauhdissa! 

Allekirjoitin kaverini Erasmus-muistolippua ja ikuistin tekstin sitten näppärästi sukkiksiini. Tarhat kertoo elämästä, eikö? Tekevälle sattuu :) 

Hurmaava Celine 

Tomin (!) leipomat synttäricupcaket

Juhlien Suomi-edustus ja huihai

EMPLOYEE ENGAGEMENT VS. +18 °C

Siinäpä pulma. Aurinko porottaa täydeltä taivaalta, hameenhelmat hulmuaa ja herkulliset gelatot tuoksuu nenään, kevät todellakin on täällä! Nyt kun koulupäivät alkaa olla laskettavissa kahden käden sormilla tuntuu, että aivot lähti jo etuajassa kesälaitumille. Äsken heräsin tässä kirjastossa syvästä unesta varmaankin kuola valuen tiiviisti päättötyötään puurtavien brittien keskeltä. Onneksi täällä on sellaiset lukukopit, jospa kukaan ei huomannut. 

Vikaan puristukseen mahtuu ranskan ja rahoituksen tentit, muotikurssin päättötyö, kansainvälisen johtamisen riskianalyysi-presentaatio ja työpsykologian essee työsitouttamisesta (en tiedä onko se suomeksi noin), voi veljet mitä sanahirviöitä.  Tällä hetkellä työn alla tuo viimeisin ja kamalin. Kaikilla tuntuu olevan meneillään nyt suurimmat pinnistykset, tsemppiä joka ikiselle!

Ennen kuin siirryn niihin hulmuaviin helmoihin, tässä tarjolla vielä semisti vaatimattomampaa asua :) Tuo Primarkista jokin aika sitten löytynyt porrastettu toppi istui hauskasti neuleen alle ja toi ripauksen uutta perus farkku-neule-tyyliin!

170413-200413

"True friendship isn't about being inseparable, it's being separated & nothing changes."

Viisi ikimuistoista päivää on nyt takana täynnä liikaa ruokaa, meheviä juoruja, äärimmäisen huonoja vitsejä ja naurunkyyneleitä. Sara ja Anna vierailullaan toi mun kotiin ja mieleen sellaisen onnenräjähdyksen, että miten tästä oikein edes toivutaan. Tää vuosi on kyllä saanut mut heräämään elämän isoihin tosiasioihin, mistä yhtenä vahvimpana on ystävät. Olin jo unohtanut, kuinka onnelliseksi ne tekeekään, kunnes taas pääsin kinastelemaan hiusten suoristusjärjestyksestä ja siitä, tuleeko leivän päälle ensin juusto vai kinkku (juusto, forever)! Vuosi on vaan vahvistanut ystävyyttä ja tuntui että tytöt tullessaan toi kodin tänne. Oli niin hyvä olla, kiitos elämäni naiset <3

Ekat kolme päivää kului Southamptonissa, ohjelmaan mahtui tietty Titanic-museoiden ja Primarkien lisäksi myös must-do klubbailut! Ja mukana menossa espanjalaisvahvistus tietenkin :)

Sara sanois nyt että suu napsaa... Aivan ehdottoman parhaat mojitot parhaassa seurassa, paikallisessa karibialaispaikassa, Turtle Bayssa!

Kolme naista, kolme tuntia. Ei lisättävää. 

Pubikulttuuria loistovitseineen...

...ja vintagelöytöjä Brick Lanella (postaus tulossa)!

Paljon pusuja...

... ja paremman puutteessa spontaanisti taksi Lontooseen. Pari tuntia kestäneellä matkalla kuskia kävi sääliksi, kun pappi, kauppatieteilijä ja terveydenhoitaja löivät viisaat päänsä yhteen ja paransivat kovaäänisesti maailmaa. Viimeisin tokaisi kuskille loppuvaiheilla, että my bladder is full could you please drive faster. Kaikki voivat sitten miettiä auttoiko kommentti kanssamatkustajien sinnikästä naurun välttelemistä. 

Varasisko ja siskokset.

Saatettiin piipahtaa Oxford Streetin antimet katsastamassa...

... mutta puhdin loppuessa tilanteesta ei kuitenkaan ollut epäselvyyttä, kun Saran sai aina metsästää jostain nukkejen seasta. Keräsimme siis luumme kohti oikeita nähtävyyksiä.

Big Ben, muistettiin onneksi siitä itsestäänkin ottaa kuva kymmenien muurillekiipeämis-yritysten jälkeen.

London Eyen juurella hinkkasimme housuistamme linnunkakkaa vartin verran, jotta niillä sitten kehtasi sännätä Sohon yöelämään.

Terassikausi julistettiin todistajien läsnäollessa avatuksi. 

Pienten navigointivaikeuksien jälkeen löysimme itsemme väärältä sillalta, mutta onneksi etsimämme oli näköetäisyyden päässä. Ei me sinne oikealle oltais haluttukaan.

"Happy Birthday Tijen". Brick Lanella pääsimme Tijen-nimisen tytön synttärivideolle lausumaan onnentoivotukset suomeksi. 

ESA kiittää ja kumartaa, näihin tunnelmiin palataan varmasti. 

NAVY STRIPES

Voi hyvää päivää mikä ratkiriemukas viikko onkaan takana, kun suomen tytöt piipahtivat vierailulle viideksi päiväksi! Siinä se vierähtikin, ensin kuumeisesti odotellessa ja neitien saavuttua lopulta jalat kävelystä turvoksissa ja vatsalihakset nauramisesta hellänä! Aivan upea viikko, siitä postauksia sitten erikseen :) 

Nyt kun kesä alkaa jo lähestyä vauhdikkaammin, vaatekaappiin saa taas alkaa haalia sailor-henkisiä yksilöitä niiden klassisuuden varjolla (aina on siis lupa ostaa sinipunavalkoista)! Tänä keväänä tämä maailma tulee jäämään varmasti rytinällä isompien trendien alle, kun isot pahat mustavalkoiset kirkkaiden ja pastellien kavereidensa kera jättävät aika vähän tilaa hyllyyn kun hyllyyn. Joka tapauksessa, nappasin Espanjan auringon alta mukaani Zaran melkoisen valioyksilön, joka varmasti tulee liimautumaan päälle Suomen vilakassa kesässä. Eiköhän näitä ajattomiakin tapauksia kauppoihin poksahtele, kun osaa vaan silmä tarkkana etsiskellä :) Teen varmasti postausta jos keksin jotain vinkkejä!

FEELIN SUMMERISH

Maanantaiaamu, heräsin valoon, +12, aurinko pilkistelee. Kävin ostamassa nilkkasukat ja käytän ballerinoja vaikka väkisin. Hymyilyttää! 

Mahtavaa viikoa kaikille x

DENIM-MINDED

Southamptonissa on alkanut helliä jo hiukan keväisemmät säät, yli kymmenessä asteessa pyöritään jo helposti, eikä sateenvarjoakaan tarvi niin tiuhasti kanniskella! Näin tänään jopa auringon :) 

Mulla olis maanantaina deadline sen muotikurssin ekalle palautukselle, minkä parissa oon painiskellut tällä viikolla hiukset harmaantuen. Tehtävänä on on laatia annetulle vaatebrändille ja sitä kautta kohdeasiakkaalle vuoden 2014 vallitsevia makrotrendejä mukaileva kevätmallisto. Tietysti ensimmäinen temppu on ennustaa ja kartoittaa ne vuoden päästä meille rantautuvat trendit, ja siitä sitten suunnittelemaan.  Kyse ei kuitenkaan ole varsinaisesta suunnitellusta eli mitään piirustustaitoja ei luojan kiitos tarvita, mutta silti photarista on kyllä ehtinyt saada päänsäryn. Leikkaa-liimaa-editoi-strategialla mennään siis silmät ristissä!

BACK IN SOTON

Nyt on käyty Lahdessa täyttämässä matkalaukku keväisemmällä sisällöllä ja monen mutkan jälkeen olen vihdoin kotona Southamptonissa. Takana on 12 mielenkiintosta tuntia reissun päällä lentokenttälorvailuineen ja pätkittäisine unineen ja jostain syystä päädyin yöllä myös Brightoniin, kun suoraa junaa ei ollutkaan tarjolla. No, saavuin tähän pikkuluukkuuni lopulta aamukahdeksalta ja luennolle marssin kymmeneksi. Samoilla silmillä mennään vielä toistaiseksi! 

Tuntuu, että yöllä matkustaessa silmät aukeaa tälle maailmalle aina ihan uudella tavalla. Kun ympärillä ei ole avoimien kauppojen ja kahviloiden hälinää tai suuria ihmismassoja, alkaa kiinnittää huomiota ihan tuikitavallisiin asioihin. Mihinköhän koreasti pukeutunut nainen on matkalla, mikä Marks&Spencerin kärttyistä myyjää vaivaa ja kuinka monta kertaa päivässä lentokenttien vessat siivotaan. Siihen, kun yö kääntyy aamuksi ja eri ikäiset ja näköiset englantilaiset lähiöissään kiirehtivät kukin omiin töihinsä. On niin paljon kaikkea, mitä me ei nähdä ennen kuin pysähdytään katsomaan. 

s

ON THE EDGE

Ennen kuin blogi siirtyy perässäni Kanarialta tänne vähän kalseammille saarille, vielä viimeinen päivitys tuolta auringon lämmöstä. 

Jotta reissu ei olisi ollut turhan lälly, päätettiin isän kanssa vuokrata skootteri ja lähteä explooraamaan Gran Canarian sisäosia vähän pois rantojen turistirysistä. Saari on maisemaltaan tosi karua ja kallioista, lukuunottamatta sieviä pieniä vuoristokyliä, minkä asukasluvut ovat varmaan pariakymmentä ja halleluja kukaan ei puhu ainakaan suomea. Huippua kohti ajaessamme ilmasto viileni melkein viiteentoista asteeseen (siitä vallitsevasta kahdestakymmenestäviidestä) ja siinä kyydissä istuessa purin lujaa hampaitani yhteen: ensinnäkin kylmästä puhurista ja toiseksi henkeni edestä, kun jyrkät, kaiteettomat kallionkielekkeet ja serpentiinitiet saivat sydämen pamppailemaan. 

Ajettiin oikeastaan aamusta iltaan ja matkalle mahtui monenmoista ystävällistä retkeilijää, saksalaisista kilpapyöräilijöistä belgialaisiin pariskuntiin. Ja ainiin, mä pudotin meidän ajokartan vessanpönttöön ensimmäisellä etapilla, niin loppumatka ajeltiin sitten tietä kysyen summamutikassa. Kyllä matkailu avartaa :)

ON THE BEACH

Käytiin katsastamassa Maspalomasin rantahietikko, olisihan se nyt ollut noloa viettää viikko rantalomalla käymättä rannalla. Jotenkin vaan tuohon altaalle on niin helppo valua aamupalapöydästä suoraan, ilman mitään hiekka-rasvaus-pakkaus-evässotkuja! Anyway, kivalta näytti ranta, täällä on jotain kansanperintö-dyynejäkin siinä tuntumassa, minkä lomassa oli ihan mukavaa tehdä iltakävelyä :)

Meille tuli isän kanssa yöllä niin kauhea kina kuorsaamisesta, että se ihan tosi muutti loppulomaksi nukkumaan meidän parvekkeelle. Mistä lie olen temperamenttini perinyt... Muuten on selvitty kyllä yllättävän vähäisellä jalan polkemisella. Ehkä ikä on tuonut molemmille mukanaan pientä kärsivällisyyttä? Aina saa toivoa. 

Vielä olis vika ilta jäljellä, valitettavasti maksuna tästä matkasta olen luvannut laulaa karaokea, ei vain ollut vaihtoehtoja. Olkaa siis onnellisina kotisuomessa siitä, ettette joudu tänään kanssani samaan kuppilaan, ja nautiskelkaa viikonlopusta!