MORNINGS ARE (NOT) MY FAVOURITE

Mulle varsin tyypillinen aamu, paitsi yleensä mun aamiainen ei näytä yhtään noin kunnolliselta. Herään torkutettuani vähintään tunnin ja kiharran tukan koska en ehdikään suihkuun. Me yleensä ollaan Lindan kanssa aamulla samaan aikaan hereillä, mutta kommunikointi on epämääräistä mutinaa mille sitten illalla nauretaan. Kunhan saan itseni ja tavarani kokoon, pyöräilen mun uudella (vanhalla) Hercules-nimisellä pyörällä vartin duuniin Warschauer strassen siltaa pitkin, aiheuttaen matkalla noin kahdesta viiteen liikenneriskiä. Lopulta kapuan Zalandon kakkoskerrokseen Pohjoismaiden lokaatioon, teen aamiaista ja juon jo mun muissa tohinoissa jäähtyneen kahvin pomolta varastamastani (meidän molempien) lempimukista. Sitten alan olemaan ahkera, luonnollisesti. 

Oon miettinyt pitäiskö mun kirjoittaa enemmän mun duunipäivistä ja normiarjen toilailuista. Onko teillä jotain mielessä mitä haluaisitte tietää Berliinistä ja sen elämästä? 

// Such a typical morning to me, apart from the breakfast that never really looks that proper to be honest.  I wake up in the morning after snoozing an hour minimum and curl my hair after spending my planned showering time happily asleep. I usually wake up around same time with Linda but our communication in mornings is fairly unclear mumbling what we then laugh at during the day. As soon as I have put myself and most importantly my stuff together, I ride my new (old) bike called Hercules to work for 15 mins along the Warschauer bridge, causing from two to five traffic risks on my way. Finally I climb up to the second floor of Zalando to the Nordic offices, prepare my breakfast and enjoy my coffee, usually chilled by the time I actually remember to drink it. Not to mention the mug that is stolen from my boss, it's both her and my favourite. Then, I start being diligent. Naturally.

I've been wondering if I should write more about my work and everyday life. Do you, dear millions of followers, have anything in mind that you want to know about Berlin and its daily flow?

LUNCHBREAK @ KOREAN BBQ

Meidän Zalandon toimisto muutti melko cooliin lokaatioon Berliinin muurin viereen ja joen rantaan pari viikkoa sitten. Tää käynnisti tietenkin armottoman uusien lounaspaikkojen metsästyksen - ja vihdoin perjantaina löytyi ensimmäinen napakymppi! Korealainen outdoor BBQ on sievä sisäpiha ihan Warschauerin sillan kupeessa Kreuzbergin puolella. Maksoin kana-annoksestani about kuusi euroa muistaakseni ja täytyy sanoa että nautinto oli joka pennin arvoinen! Tykkäsin myös paikan ilmapiiristä, kun kesällä ulkona syöminen on parasta ja kalustus oli simppelin viihtyisä.

// Our Zalando office moved to a fairly cool location next to the Berlin wall and the Spree a couple of weeks ago. This of course kickstarted a ruthless hunt of the best local lunch spots - and finally on Friday we found the first hit! Korean outdoor BBQ is a pretty courtyard in Kreuzberg just nearby Warschauer Bridge. I paid around six euros for my chicken&rice and the treat was truly worth of every single penny! I also liked the simple and cozy atmosphere :)

HYVÄÄ VAPPUA

Hyvää vappua! Mä lähden karnevaalimeininkeihin Kreuzbergiin :) 

THEY SAY YOUR HOME IS WHERE YOUR HEART IS

…So where is mine? 

Viime postausta kirjoittaessani en miettinyt hetkeäkään, oonko mä Berliiniin Barcelonasta palatessani tullut kotiin. Sitten yhden teistä kysymys sai mut pysähtymään; olenko mä siis Suomessa nyt? Ei, vaan kotona. Toisessa kotona.

Mä en tiedä mistä mun jano maailmalle kumpuaa, mutta asuttuani pari vuotta ympäriämpäri yksin, kodin käsite ei ole mulle enää niin konkreettinen. Otsikkoonkin viitaten luulen, että mun sydän on näiden seikkailujen varrella ripoteltu niin moneen paikkaan, etten osaa kaivata mihinkään tiettyyn niistä. Jossain korvan takana tietty kutittaa kaipuu ylipäätään Suomea kohtaan, mutta se ei tunnu ollenkaan pahalta. 

Ainoa mikä ulkomailla asumisessa painaa, on ikävä rakkaita kohtaan. Välillä tuntuu, että elän kahdessa todellisuudessa - toinen Suomessa, koko se turvallinen elämä mitä on rakentanut pienen ikänsä ystävineen ja toinen Berliinissä, mun hektinen elämä numero kaksi unelmaduunin ja mahtavien uusien ihmisten kera.  Näiden kahden välillä tasapainottelu tuntuu joskus hankalalta, kun haluais olla kaikkea kaikille. 

Se mitä mä kuitenkin luulen oppineeni on se, että tää elämä on pitkälti kiinni pitämisen ja irti päästämisen välisen balanssin etsimistä. Uskon, että kaikki, mikä on kiinni pitämisen arvoista mun monissa kodeissa, ei tuu katoamaan - olin mä sitten missä tahansa. Berliini on koti nyt, vaikka kaipaankin ihmisiä muista kodeista valtavasti. Lennot ei oo kalliita!

RHINO

Jotta ei vallan pääsis unohtumaan toi ruokapuoli, niin palataan muutama päivä taaksepäin ihan mahtavaan aamupalaan! 

Rhino on ihan mun nurkan takana (liian lähellä) ihana ciapattapaikka, missä käytiin ensin lounastauolla, mutta muutettuani lähemmäs oon pari kertaa lipsahtanut viikonloppuaamiaiselle. Ette usko kuinka helppo on venähtäneen illan jälkeen vaan laahustaa 50 metriä sen sijaan että yrittäisin taikoa jotain itse. Lisäksi, Ciapatat on ihan hervottoman isoja, niin isoja että munkin nälkä lähtee, eikä ollenkaan hinnalla pilattu. Paikka löytyy Rhinower ja Kopenhagener Strassen kulmasta, jos joskus eksytte Prenzlauer Bergiin :) 

Nyt mä pötköttelen petissä, laiskottelu on parasta. Ja haaveilen noista Rhinon antimista. Meillä oli tiimistä 3/5 pipinä tän viikon ja nyt on itselläkin vähän puhkipoikki olo. Jos en postaa viikkoon niin please soittakaa joku mulle että oonko hengissä!

Ihanaa viikonloppua kaikille :)

14022014

Hyvää ystävänpäivää kaikille tasapuolisesti! 

Mä huudan töissä apua kaikkien rakkaudesta seonneiden keskellä, kuva kertoo enemmän kun tuhat sanaa.

RIGHT NOW

Sunnuntai-aamu. Fiilistelin nukkuvaa kaupunkia kävellessäni klubilta kotiin auringon noustessa muutama tunti sitten. Mietin otanko taksin koska matka oli aika pitkä, mutta päätin seikkailla. Ilmassa oli kevään tuntua, tosi lämmin ja linnutkin laulo. Onneks tajusin ostaa asemalta hedelmäsalaatin, koska jääkaapissa on muuten jäljellä enää valo.  Salaattikojun täti jakso hymyillä, vaikka kello oli ihan miljoona. Gotta love Berlin.

Oli niin mahtavaa, että voisin harkita klubille paluuta tukevan brunssin jälkeen. Tällä hetkellä lintujen laulu ja viime yön rytmit kaikuu mun päässä kuitenkin vähän vähemmän ihanasti, joten verhot kiinni ja väliaika.

NOT ALL THOSE WHO WANDER ARE LOST

Vitsi musta on ihanaa mennä aamulla duuniin, missä saan tehdä sitä mitä haluan eikä kukaan kyseenalaista mun tekemisiä. On myös parasta, että kun mä pääsen töistä saan tehdä mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, riippumatta yhtään mistään. Mennä afterworkeille uusien työkavereiden kanssa, ajella U-bahnilla päämäärättömästi ympäri Berliiniä ja tutustua random ihmisiin (mulla on viikonloppuna museotreffit metrosta bongaamani tytön kanssa), tai bailata aamunkoittoon just tapaamieni tyyppien kanssa. Mennä kotiin jos mua väsyttää, ilman että kukaan ajattelee mun olevan tylsä. Ostaa vaikka pullon viiniä. Tai juosta iltalenkin kaupungin sydämessä ja todeta ettei se ookaan niin valtava kun luulin.

Tänne tuleminen on ollu ihan mieletön kokemus, ruusuineen ja risuineen: en oo koskaan ollut näin omillani, vaikka luulin ennen olevani jo aika itsenäinen. Mut arvatkaa mitä. Tää vapaus on maailman siisteintä. Pysytään tutkalla (Instagram @essiini)!

ODOTUSTA

Hejsan! Vika kokonainen viikko länsirannikolla on nyt virallisesti takanapäin, ja jäljellä kolme päivää odotusta minkä aikana mun tulis pakata kaikki tarpeellinen ja mut tuntien tarpeetonkin matkalaukkuun ja suunnata jouluseikkailulle isän kanssa (reissupostaus vielä tulossa)! 

Viime viikko hurahti melkeimpä tosta edellisen postauksen illasta toipuessa ja aamusta iltaan tentteihin lukiessa. Millon sitä oppis vähän aikaistamaan tota valmistautumista, niin ettei aina tenttiviikolla tarvis lopettaa hiusten pesua ja ruoanlaittoa ja näyttää ties miltä!? Vinkkejä otetaan vastaan. Sen verran hyvin mun lue-päikkärit-lue-syö-lue-nuku-lue-tentti-lue-ja sama setti uusiks kuitenkin meni, että kaikki tentit on nyt läpi ja nopat ropissu opintorekisteriin. Kandikevät täältä (sittenkin) tullaan! 

Koulun loputtua oon vaan fiilistellyt Vaasaa ja tajunnut kuinka tyhjää tänne jää, ku mun vuosikurssilaiset lähtee nyt kevääks sille seikkailulle minkä mä tein jo vuosi sitten. Meillä oli viimeinen ehtoollinen mäkkärissä. Ikävä tulee. Nyt kuitenkin joululoman yli reissun päällä ja palaan tähän suremiseen sitten. 

Ihanaa jouluntuoksusta viikonalkua kaikille <3

NELJÄ ÄSSÄÄ

Sauna, Salaatti, Salkkarit ja Suklaata. Pettämätön resepti täydelliselle koti-illalle, mitä muuta nainen voi toivoa?

Palaan linjoille nyt tuplapostauksella, kun vihdoin hengähdän kotona omien ajatusteni kanssa. Tuntuu, että päivät vaan vierii ohi hurjaa vauhtia ja oma elämä on yhtä gossip girliä aamusta iltaan, niin ettei ehdi edes äidille soittaa puhumattakaan tänne postaamisesta. Nyt vihdoin alan purkamaan luonnosjonoa ja yritän aktivoitua: kiitos teille kaikille, on kuitenkin ilo nähdä että sitkeesti jaksatte täällä käydä ja päivityksiä odotella :) Mun ongelma ei viime aikoina oo ollut materiaalinpuute vaan sen paljous. Kerrottavaa on ollut niin paljon, että oon uuvahtanut pelkästä ajatuksestakin istua sataviismiljoonaa tuntia koneella ja vaan tehnyt sillä ajalla jotain turhempaa. Anteeksi.

Tänä viikonloppuna en aio tehdä mitään. Paitsi töitä ja käydä lenkillä ja nauttia mun kodista. Ja ystävistä tietty. 

Hauskaa viikonloppua kaikille, bailatkaa munkin puolesta! 

MAMMA TULI TALOON

Moikkamoi kaikille, pientä elossaolo-raporttia luvassa!

Äiti matkasi tosiaan keskiviikkona Vaasaan mua moikkaamaan, ja alan vakaasti uskoa että sen ainoa motiivi tälle matkalle oli tulla pistämään kaikki tärkeä ja vähemmän tärkeä järjestykseen, voihan PUTS ja PLANK. Luulin olevani suht siisti nuori nainen, mutta ilmeisesti mä elänkin aivan rappiolla!? On imuroitu, pesty vessaa, siivottu, uudelleenorganisoitu (?) lakanoita, järjestetty astiakaapit, käyty pyyheostoksilla, silitetty varmaan nenäliinoja myöten ja stailattu makuuhuonetta (nämä siis sen jälkeen, kun ennen mamman tuloa olin tehnyt perusteellisen suursiivouksen). Äiti sanoo, että tää kaikki helpottaa mun elämää, eikö ookin vakuuttavaa? En tosin pahastunut, kun koulusta kotiin tullessani mun ikkunat ja mikro oli peseytyneet kuin taikasauvan heilautuksesta. Näin kauppatieteiden opiskelijana mä alan kyllä jo harkita jonkinlaisen toiminimen perustamista, niin helpolta toi näyttää. 

Ollaan me kuitenkin kaikkea kivaakin tehty! Esim syöty, syöty ja syöty ja vähän juoruiltu :) On ollu kiva pikästä aikaa viettää aikaa, kun arkipuhelut jää aina sellaisen turhanpäiväisen hössöttämisen tasolle. Ja nyt, kun äitikään ei varmaan enään löydä tästä kämpästä enää mitään järjestettävää, sekin voi vaihtaa vapaalle ja lähdetään varmaan pyörähtämään tuolla Vaasan city centrumissa. Mulla on pari juttua ostoslistalla, katsotaan tarttuuko mitään mukaan ;) 

Huomenna olis luvassa KylteriRUN klik, missä kauppatieteilijät juoksee (ja osa yrittää) lastensairaala-projektin puolesta. Mä varmaankin kuulun tohon yrittää-osioon. 

Kivaa viikonloppua kaikille! Yritän tsempata tän postaamisen kanssa, sen verran tullut noottia. Sorry!