SILO

One of the week's lunch spots! I met up with (flatmate) André for lunch and tasty cup of coffee at Silo, which is one my absolute favourites in Friedrichshein! Coffee shop owned by Aussies has stylish interior with some Nordic feel in it, cool people, and what's best; amazing, carefully picked menu from warmed spicy juices to unique meals all with great, fresh ingredients. The November sun was so  incredibly warm that we actually could seat outside to catch up and sip our cappuccinos - I have to say one of the most enjoyable lunch brake I had for a while, even though I never got my meal as I had to run to a meeting. Maybe Silo's breakfast is calling me tomorrow after some clubbing first ;) 
// Yksi viikon lounasspoteista! Treffattiin (kämppis) Andrén kanssa lounaan merkeissä Silossa, yhdessä mun ehdottomista lemppareista Friedrichsheinissa! Australialaisten pitämässä kahvilassa on simppeli mutta tyylikäs vähän Nordic-henkinen sisustus, mielenkiintoisia tyyppejä, ja mikä parasta; erinomainen, tarkoin harkittu menu lämmitetyistä maustemehuista spesiaaleihin herkkuannoksiin, kaikki tehty tuoreista suunmukaisista aineksista! Marraskuun aurinko oli niin lämmin, että parkeerattiin ulos  vaihtamaan kuulumisia capuccinojen ääressä - paras lounastauko pitkään aikaan, vaikken koskaan ehtinytkään syömään kokoukseen juostakseni. Ehkäpä Silon aamiainen kutsuu huomenna ensin pienen klubbailun jälkeen ;)

HIMBEER-MINZE

Homemade please! Kuvissa vilahtelee mun kotikadun varrelta löytyvä bar/cafe Dachkammer klik, jonka kotitekoinen vadelma-minttusooda on saanut mut hullaantumaan! Sunnuntain helteessä raahauduttiin Fannyn kanssa limuille, istuttiin (paahduttiin) auringossa ja parannettiin maailmaa. Täällä on ollut viime viikolla niin kuuma, että pohjoismaalainen tyttö on täysin toimintakyvytön. Mutta ton limun nosteluun voimat juuri ja juuri riittää ;)

// Homemade please! Here some snapshots from my latest secret find, bar/cafe Dachkammer click, whose insanely delicious homemade rasberry-mint soda is driving me crazy - and what's best, just down my street! Under Sunday's burning sun me and Fanny dragged ourselves for these lovely refreshments, sat in the sun and made the world way better place by gossiping. It seems to be the thing number one to do now since the weather has been way too hot for a Nordic girl to do anything more. Raising a toast is  physically challenging enough ;)

ANNA BLUME

Kuten jo viikko sitten vähän uhkailinkin on mun jokaisesta viikonlopusta ainakin yksi päivä pyhitetty brunssille. Ja paino sanalla päivä, pöydästä saa nousta vasta auringon laskiessa. 

Käytiin Aleksandran kanssa viime sunnuntaichillailuissa testaamassa paljon puhuttu Anna Blumen brunssi (Kollwitzstrasse 83) ja täytyy tunnustaa että ateria on maineensa veroinen. Herkuteltiin kolmikerrokinen brunssilautanen kahdestaan ja kinaa tuli ainoastaan brie-juustosta - muuten herkkuja riitti ihan huonovointisuuteen asti. Koko lysti alle kahdella kympillä. En tiedä kumpaa rakastan enemmän, ruokaa vai Berliiniä. 

Katsotaan maistuuko brunssi vielä paremmalta tänä viikonloppuna, jos se nyt mitenkään on mahdollista:   mun suunnitelmana on nimittäin nautiskella ja rentoutua sen sijaan, että sunnuntaibrunssi olis vaan osa pakollista klubinjälkeistä hengissäselviämisstrategiaa.

@ SPREEGOLD

Näin lauantaiaamun kunniaksi palaan viikontakaisiin brunssitunnelmiin. Mulla on muodostunut tavaksi syödä täällä ainakin brunssi viikossa, koska jostain kumman syystä lauantai- ja sunnuntaiaamuina väsymys usein painaa ja houkuttelevia opiskelijabudjetin paikkoja on täällä kuin sieniä sateella...

Spreegold on ihan mun kodin lähellä Schönhauser Alleella: hyvällä maulla laitettu paikka herkullisen ruoan kera! Hintataso ei ole Berliinin halvimmasta päästä (=Suomen hinnat), mutta sodassa ja brunssilla kaikki on sallittua eikö niin. Tai ylipäätään sodassa ja ruoassa. 

Syötiin veljen kanssa niin hyvät setit että huh, mä päädyin ranskalaiseen aamiaiseen mikä oli oikeastaan pelkkää juustoa juuston perään, mutta mullehan se sopi. Parit pirtelökierroksetkin sokerina kakun päällä, niin ettei jätetty turhaa spekuloimisen varaa meidän shoppailureissun menestykseen. Sovituskopeissa sompaillessani en muistaakseni saanut yksistäkään housuista nappia kiinni ja lopulta luovutin. Ostin hatun.

SUNNY SATURDAY

Eka viikonloppu ihan virallisena Berliiniläisenä on takana nyt kun en oo enää koditon ja kävin jopa rekisteröitymässä! Ja äidille varoituksen sananen - mä alan todella tykätä tästä kaupungista. 

Kunhan keräilin itseni suht vauhdikkaan perjantain jälkeen, tavattiin Adrianan kanssa Alexanderplatzilla. Se on ihana tyttö, mä rakastan espanjalaisia. Se hersyvä elämänasenne saa mut aina nauramaan! Me aloitettiin Adrin kanssa Zalandolla samana päivänä, mutta tavattiin vasta vähän myöhemmin. Silti nyt jo tuntuu, että oltais tunnettu kauemmin. Ihanaa.

Alexilta lähdettiin suunnitelman mukaisesti explooraamaan lauantaikiireessään sykkivää Berliiniä. Tosin, Branderburgin torin sijaan eksyttiin tutkimaan lähinnä kauppatarjontaa, koska aurinko olikin jo laskenut… No, täytyyhän shoppailukulttuuriinkin tutustua. Ihan duuninkin puolesta, eikö? Vähän omatunto kolkuttaa. Onneks viikonloppuja on kuitenkin vielä lukuisia jäljellä eikä noi nähtävyydet mihinkään karkaa ;) 

Illan päätteeksi, eli sitten kun meidät heitettiin Mangosta ulos, masu kurni ja kovaa, joten googlattiin äkkiä (thank god for 3G!) reitti paljon kehuttuun sushipaikkaan, Zazaan. Osoite on Kastanienallee 12, Prenzlauer Berg, jos ikinä eksytte Berliiniin. Ruoka oli IHAN TAIVAALLISEN HYVÄÄ. Varmaan ekaa kertaa mekin kaksi oltiin hetki hiljaa. Niin hyvää se oli.  

Mitäs sanotte noista kakkoskuvan bodyista? Kesän ehdoton festarilemppari, niin me suunniteltiin.

RIGHT NOW: POHJANMAA ROUNDTRIP

Aivan sanoinkuvailematon viikonloppu täynnä hysteriaa takana, onnea ja kyyneliä! Tänään kunhan kynnelle kyettiin Fontanan eilisillan pyörteiden jälkeen polkaistiin käytiin Vaasa-Pietarsaari-Kokkola roundtrip Pohjanmaalla. Täällä me nyt naatiskellaan Paulan mökillä meren rannalla, ulkona on ihan pilkkopimeää, sauna lämpiää ja ruoka on uunissa. 

En olis koskaan uskonu hakevani saappaat jalassa Luisin kanssa halkoja pienestä puuvajasta ja kuuntelevani kun se opiskelee sanomaan juustovoileipä huustovoileivän sijaan. 

Ultimate Happiness.

BLOCKFEST & TAMPERE

Palasinko linjoille kun lupasin? En, mulla on pää ihan pyörällä menneestä ja tulevasta viikonlopusta ja lähestyvästä maisemanvaihdoksesta. Elän tällä hetkellä pahvilaatikoissa. 

Tampereen reissu (vai pitäiskö sanoa Vaasan-Helsingin-Tampereen-reissu) oli aivan huikee! Kameralle tallentui ainoastaan sunnuntaiaamun sumuiset tunnelmat Tampereelta ja sehän on pomminvarma merkki onnistuneesta illasta :D Ilta hujahti Blockfesteillä Mac Milleriä odotellessa ja ympäröivää maailmaa ihmetellessä: kyllä elämä oli ihan(aa) kamalaa 15-vuotiaana. Mä kaipaan sitä Backstreet Boys-euforiaa, minkä Cheek nyt ilmeisesti aiheuttaa ympärillään. Kuinka monesta hoikasta kyynärpäästä mä sainkaan...  Oli kyllä ihan mahtavaa, vähän haikeetakin jammailla tyttöjen kanssa yks kesän vikoista illoista! Ei mustelmat haittaa. Nyt on siis kolmet festarit tältä kesältä takana. Paljon upeita muistoja ja hulluja tempauksia, mitä voi sitten Vaasassa villasukissaan muistella. Sokerina kakun päällä heitän varmaan hyvin palvelleet conssini roskiin.

Sunnuntai oli kaunis päivä ja vietettiin se pitkälti  kaupungilla pyörien ja brunssilla Hullussa porossa, mitä todella lämpimästi suosittelen! Me ääneen ihmeteltiin, voiko ihminen tarvia mitään muuta kun auringonpaistetta ja ruokaa loputtomiin? Sillon ei tarvinnnut. Ihan mahtavat tarjoilut ja viihtyisä paikka, syötiin pahoinvointiin asti, huh. Tultiin myös siihen tulokseen että mistä tahansa seisovasta pöydästä on mission impossible lähteä ilman ähkyä. 

Täydellinen päätös hienolle kesälle. Vaasa täältä tullaan :)

SKUMPAT SEURAHUONEELLA

Lahden kokoisessa kaupungissa on välillä hankaluuksia löytää kivoja istuskelupaikkoja ja yleensä päädytäänkin porukalla Amarilloon, tai vaihtelun vuoksi Amarilloon. Nyt keväällä kaupunki sai kuitenkin kaipaamansa uuden vahvistuksen, kun Seurahuone valmistui remontistaan mielestäni varsin mallikelpoiseksi loungeksi! Saatiinkin tällä viikolla kiva tyttöporukka kasaan ja käytiin vapaapäivänä koemaistamassa kahden ja puolen euron skumpat - olivat totisesti hintansa väärti: ratkiriemukas seura, hyvä palvelu ja viihtyisä paikka olivat täydellinen combo :) 

Perinteisen tehokolmikon lisäksi päivää siivittivät ihanat Heli ja Iina, oli niin hauskaa nähdä pitkästä aikaa. Kiitos päivästä tytöt, näitä lisää!

KESÄYÖN TAIKAA

Mä voin hetkeäkään epäröimättä sanoa, että mulla oli aivan mahtava juhannus ja juuri näitä mä haluan elämältäni lisää. Onhan rauhallinen mökkijuhannus oma ihana juttunsa, mutta kyllä näillä tajunnanräjäyttävillä reissuilla loihditut muistot elää pitkään (ja jotkut liiankin sitkeästi)! Osan jaan täällä blogissa, loput haalistukoon osallisten muistista mahdollisimman pian.

Saapumispäivä. Paikan löytäminen leirintäalueelta oli mahdotonta ja lopulta sain matalan majani peruutettua parkkiruutuun joka ei neljän itsepäisen järkkärin mukaan ollut edes parkkiruutu. Mutta mahduimpas. Heinolan mimmit oli hankkineet meille tiimipaidat, joita keittiösaksien voimin tuunailtiin iltaa varten siinä juhannusfiilingeissä. Paitojen sanoma jääköön salaisuudeksi.

Viikonlopun odotetuin keikka! Aina kun nään Ruudolfin mut valtaa viimeksi 15-vuotiaana koettu "apuamäkuolen"-Backstreet Boys mania. Tälläkin kertaa jouduin ottamaan happea pariinkin kertaan, ja puhelimesta löytyy video missä ilmoitan että nyt ei kyllä kiljuta kun se on kauheen noloa. Tällä hetkellä ääntä ei lähde pihaustakaan, eli oltiin sit varmaan aika noloja. 

Festarialueelta dallailtiin välillä telttapaikoille lataamaan puhelimia (mulla oli varmaan koko helkkarin alueen ainoa autolaturi, ois alun alkaenkin pitäny periä siitä maksua!), omia akkuja ja ehkä myös joskus taskumatteja. Mustelmat on säärissä edelleen, aika symmetriset eikö!?

Kaikkia humalaisia höynäytettiin benjiin, mihin meidänkin seurueesta aika moni uskaltautui. Mä en tietenkään mennyt koska olen järkevä ja rauhallinen (kinusin ja jauhoin tunnin hyppäämisestä kunnes uskoin etten selkäongelmieni takia saa hypätä). Ehkä ensi elämässä, mutta upeelta se näytti ja kuulosti, hyvä tytöt! 

Länsisiiven parvekenäköala.

Semisumuinen kuva (lienee aurinkorasvaa linssissä), mutta niin oli välillä jututkin. Tässä siis me tytöt ja Axen ihanat astronautit. Väitän että ne pyörtyi tohon kuumuuteen ennen iltaa.

Rakkautta jo vuodesta en muista, mutta sitä parasta <3

Jonkun sotkuisen älypään auto, en tunne. Seppele on tietty vaan rekvisiittaa...

Sunnuntaiaamu valkenee, lähempänä ysiä leiri hiljenee. Jännä, levollinen fiilis.

Meidän leirin nimi oli Kotkanpesä, koska asuttiin ton vartiotornin juurella. Meistä siis piti joku keltaliivi erityishuolta 24/7, käytiin myös tuolla tornissa juttusilla ja sieltä tuli biisitoiveitakin.

Lähtötohinoissa me päätettiin ottaa myös muistokuva. Siis Minä ja Kotkanpesän asukit. 

Reissussa vuodatettiin hikeä ja ilonkyyneliä, verta ei onneksi. Me mietittiin kotimatkalla, että nää on niitä reissuja mitä ei osaa kaivata jos niitä ei tee: rutiinielämään on niin helppo olla tyytyväinen. Mutta sit kun omassa petissään pohdiskelee tällaisen autossa nuhjuisena nukutun ja vatsalihakset kipeeksi nauretun huippuhurmioreissun jälkeen, voi silmät ummistaa aina ihan epätavallisen onnellisena. Mulla kesti aika kauan tajuta se. Eli menkää, tehkää, kokekaa. Elämä on ihanaa, toivottavasti teilläkin oli aivan huippujuhannus! :)