JOTAIN PINKKIÄ

Mä hyvin harvoin postaan mun ostoksista, osittain säästääkseni vanhempiani vakavammilta mielenterveysongelmilta. Viime viikolla mä kuitenkin kannoin kotiin paketin, mikä ylitti uutiskynnyksen rytinällä. 

Mun pinkit Nike Air Max 90 Essential-popot on kaikkea mitä nainen voi ystävänpäivädeitiltään toivoa. Ne on ultramukavat, kuin luotu aamuun asti joraamiseen ja sokerina kakun päällä parhaimmannäköiset kengät mitä oon pitkään aikaan nähnyt (ja joo, mä näen niitä aika paljon). Tumma väri sopii asuun kuin asuun, huomaatteko mä esitän olevani pitkänäköinen, mutta toi pinkki ripaus on niiiin makea mauste perusoutfitteihin! Air Maxeja on tarjolla melko valikoima, ja olinkin metsästellyt sitä mulle oikeaa paria aika kauan. Mut tämän kun näin niin se se vasta oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Mä oon vaalinut noita laatikossaan kohta viikon päivät odottaen tarpeeksi aurinkoista ja juhlallista päivää koeajolle. Mut nyt mä sen päätin, ystävänpäivä on SE päivä. Silloin mä sukellan Berliinin yöhön, all-black + uudet popot. En tiedä pystynkö odottamaan. Silkkaa onnea!

PERFECT BOYFRIEND(S)

Mukava ja miellyttävän rento. Cool. Edustuskelpoinen. Riittävän siisti. Vähäsen renttu. Muuntautumiskykyinen, heittäytyvä. Ja joustava tietenkin.

Mitä muuta nainen voi poikkisfarkuiltaan toivoa? Nämä löytyi Cubukselta, melkein vuoden kestäneen etsintäoperaation jälkeen. In love!

@ STRAMPEN

Pitkästä aikaa vähän asufiilistelyjä kera Vaasan kauniiden maisemien! Paulan hemulineuleeksi nimeämä  uusi lemppari on löytö Cubukselta, popot jo joululahjaksi saadut mutta nyt vasta löytäneet tiensä allekirjoittaneen sydämeen. Mä en tiedä pitäisikö mun luetella vaatteiden alkuperä säntillisesti niinkuin kaikki muut tekee? 

Mä en oo koskaan ennen tajunnut kuinka kaunis Vaasa on! Kiitos Paula illasta ja kuvista :)

Kivaa viikonloppua kaikille, naatiskellaan säästä!

RED PANTS

Ciaoo! Railakkaan viikonlopun jälkeen se ois taas palattava arkeen ja nautittava normipäivistä, mikä tuntuu vaihtovuoden ja kaikkien lähimenneisyydessä tapahtuneiden nopeiden käänteiden jälkeen aika hankalalta (tylsältä). 

Mun selviytymisstrategia sisältää kalenterin täyttämisen kaikella hauskalla aina kun mahdollista: mietin jo roadtripiä (Paula palaa suomeen jihuu!), Summer Soundia, Block Festia, tupareita stadissa ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, Luisin suomenvisiittiä. Ja tietty selaan halpalentoja ihan vaan haaveillakseni että voisin muka nyt lähteä johonkin :D Haluisin elää hetkessä, mutta jos nykyhetki on töitä ja salia niin mä mieluummin mietin viikonloppuja.

Sitten vähän asukuvaa ettei tää mee pelkäksi filosofiablogiksi. Punaset pöksyt on jo parin vuoden takaa, kengät löytö New Lookista mitkä muistaakseni nähtiin jo tässä klik postauksessa pikkumustan kaverina. Hyvin ne toimi noinkin, tuo vähän särmää muuten aika plainiin kokonaisuuteen :) Onhan kaikki teistä jo löytänyt nutturavalkit? Isän mukaan toi auton pölykapseli keikkuu mun päässä niin paljon ettei se kohta enää lähde irti. 

Kivaa alkavaa viikkoa kaikille!

LITTLE BLACK DRESS

"One is never over-dressed or underdressed with a Little Black Dress."    Karl Lagerfeld

Maisteria lainaten: pikkumusta ei voi koskaan mennä pieleen ja siksipä jokainen nainen tarvitsee sellaisen. Istuvan, mukavan, omannäköisen ja asusteilla muunneltavan mekon, mihin aina hädän ja kiireen tullen voi sukeltaa ja päästä vielä kiinni bilefiilikseen. Hylätä kaikki uudet, monimutkaiset hilavitkuttimet ja turvautua siihen luottovaihtoehtoon. Tiedätte tunteen? 

Mulla on varmaankin kohta kolme vuotta kyseisessä kunniatehtävässä toiminut tämä, mutta railakkaan elämän seurauksena mekko on mystisesti kutistunut ainakin kaksi kokoa ja sen päälle saamiseen tarvitaan kokonainen blondipataljoona... Olen siis jo jonkin aikaa metsästellyt sille seuraajaa. Vihdoin vaiva palkittiin, kun löysin Hennesistä tämän tapauksen, joka suorastaan huusi mun nimeä one shoulder-röyhelönsä kera. 

Kekkeriasua siis luvassa, eilisestä inspiroituneena pienellä monochrome-yksityiskohdalla höystettynä :) 

MAÑANA MAÑANA

Bussit ajelee säiden mukaan, kauppajonossa kestää ikuisuus, ruokalistat on kirjoitettu aivan päin mäntyä ja respa on auki milloin sattuu. Ja Essin kallisarvoiset pidennykset harvenevat (ja harmaantuvat) hurjaa kyytiä. Mulla olis paljon opittavaa espanjalaisesta elämänasenteesta. Luisilta on vuoden aikana iskostunut päähän ainoastaan se, että olen vielä vartin verran enemmän myöhässä sovitusta aikatauluista, enkä edes häpeä sitä enää. Täytyypä loppuaika panostaa muihin elämänviisauksiin. Rennosti ottamiseen, nautiskeluun vaikkapa!

Todentotta, etelän maissa vallitseva rento ote arkeen on kadehdittavaa, terveisin analyyttisiin aivoihinsa kyllästynyt kontrollifriikki. Jospa kaiken suunnittelun, stressaamisen, jännittämisen ja turhien asioiden jatkuvan kontrolloinnin pystyisi kokeilumielessä jättämään pois vaikka ensin viikoksi - nähdäkseen, kuinka paljon helpompaa elämä sitten olisi. Aamulla heräisi vain tulevaa päivää koskeviin ajatuksiin ja illalla kävisi unten maille saavutuksiinsa tyytyväisenä. Helpommin sanottu kuin tehty, mut tähän mä aion loppuelämäni tähdätä. Edes karkeasti. Täytyy siis varmaan piipahtaa Espanjaan tiuhemmin, harmi.

Toisaalta, en tiedä miten tää maailma toimisi, jos kaikki syntyisivät vakiovarusteltuna sellaisilla go with the flow-aivoilla. Siinäpä pureskeltavaa kaikille viikon ratoksi. Esitin asian aika pintaraapaisuna menemättä sen suurempiin psykoanalyyseihin, mutta jokainen varmasti löytää arjestaan mainitsemiani piirteitä ;)

Loppukevennyksenä äärimmäisen stressittömiä kuvia palmujen katveesta!

SUNNY EASTER

Leppoisaa sunnuntaipäivää sinne kotiin! Mä viettelenkin tän vuoden palmusunnuntaita ihan kirjaimellisesti niiden katveessa, kun isän kanssa päätettiin ottaa äkkilähtö Kanarian auringon alle Playa del Inglesiin. Täytyy sanoa, että ei ihan mun ykköstoiveita matkakohteena ole koskaan ollut, mutten voi kieltää, etteikö +25 ja loikoilu altaalla virkistäisi mieltä kummasti :) Viikon varoitusajalla vaihtoehtoja oli yllättävän vähän, ja Kanaria tuntui olevan ainoa pomminvarma vaihtoehto sään suhteen.

Rantakuppiloissa kieltäydyn puhumasta suomea tarjoilijoiden kanssa enkä häpeä myöntää vältteleväni maanmiehiäni. Ja naisiani. Hieno kansahan me ollaan, mutta eilen kun mä löysin itseni APILANIITTY-nimisestä baarista humpan soidessa, niin alkoi vähän kolkutella, että ihan totta Essi, oonko mä oikeasti täällä. Ihan jouduin nipistämään itseäni, enkä suostunut karaokeen. Ja ne sukat sandaaleissa. Ja. Kyllä te tiedätte. 

Hotelli on oikein kiva, lähellä rantaa ja keskustaa. Viikon ohjelmasta ei ole kovinkaan tarkkaa tietoa, tänään on lepäilty pois eilisen matkaväsymyksiä, puhummattakaan Apilaniitystä altaalla torkkuen, huomenna sitten aloitellaan hitusen aktiivisempaa elämää, skootteriretket ja heppavaellukset on ainakin mielessä. 

Kuulemiin xx

PUTSPLANK

Viikko on ollut ihan älytöntä tohinaa, kevään edetessä kouluhommat näemmä lisääntyy ja portfoliot sun muut painaa päälle. Kiireistä mutta tylsää. Viikon ehdoton kohokohta kuitenkin oli, kun tiistaina pääsin pyörähtämään Lontoon Fashion Weekillä tutkailemassa tulevan syksyn trendejä. Otin paljon kuvia, niistä lisää myöhemmin (muutenkin mulla on varmaan sata luonnosta jonossa, mitä vaan en saa valmiiksi julkaisukuntoon)!  Lisäksi Valtteri ilmoitti saapuvansa tähän tenttirysään, joten ottaakseni ensi viikon omaa lomaa oon tähän päivään saakka yrittänyt pusertaa kaiken mahdollisen valmiiksi. En edes lähtenyt ulos. KOKO VIIKOLLA. Kuitenkin tuloksetta, ylläri. 

En kuitenkaan valita; menköön syteen tai saveen tentit niin oon niin onnentyttö saadessani vihdoin Valtterin tänne mun kahdeksan neliön opiskelijaluukkuun elämysmatkalle! Ihanaa se pääseen viiden naisen kanssa tätä solua asuttamaan :) Olen valmistautunut erittäin huolella. On kivaa, kun on joku oikea syy miksi voi luistaa lukemisesta. Esim tänään siivosin, pyykkäsin ja hääräsin näppärästi juuri niin, etten ehtinyt avatakaan tenttikirjaa. Huomenna aamulla starttaan bussilla Lontooseen reissumiestäni vastaan, sieltä sitten tiistaina tullaan illaksi Southamptoniin. Näiden päivien varalle ei ole vielä mitään suunnitelmia, saa nähdä päädytäänkö tapamme mukaan McDonaldsiin ja Oxford Streetille... Hope not.

Kivaa alkavaa viikkoa kaikille! xx

BIG HAIR DAY

Aina väärään suuntaan törröttävien latvojen ja epätasapitkien sivujen (katkelleet hiukset muistutuksena blondiajoista) värittämä päivittäinen polkkaaminen alkoi käydä niin kovasti hermoille, että yksi kaunis ilta liimasin päähän vanhat clip-onini. Ja voi että miten hiukset voikin kohottaa filistä, en edes muistanut kuinka naisellinen olo pitkätukkaisena on! Koska mun polkka on aika tasapitkä ja paksu, takaosan kanssa saa olla aika porkkanatarkkana, ettei oman tukan raja jää törösti näkyviin, mutta muuten nuo rotanhännät mahtui sekaan mielestäni oikein nätisti. En tosin tiedä oliko niiden kokeilu kovin kannattavaa, nyt haikailen moisten perään joka aamu, ja polkka tuntuu vaan entistä kamalammalta. Se oikeasti vaikuttaa paljon, tuntuu ettei vaatteetkaan näytä niin kivoilta, kun tukassaan ei viihdy! Yritän kuitenkin sinnitellä ilman jatkoja, haluan omasta hiuksesta nyt niin luonnollisen terveen ja paksun kun vain olla ja voi. No sinkkiä vaan nassuun :)

Asukokonaisuuden luovuudella ei paljoa hurrailla, tää oli taas niitä "kaikki pesussa, pue mitä jäljellä on"-iltoja. Toimi kuitenkin kohtuullisesti kun kyseessä oli sellainen puolihullu istuskelu-loungeilta. Ja mitä sitä valehtelemaan. En mä ole luova.

Toivon, että te kaikki rakastatte meidän kämpän esteettisen raikasta kokolattiamattoa ja keltaista kattolamppua, joka baarista yöllä kotiin tullessa on ah niin ihanan sokaiseva.

HEELS

Southamptonin kunniaksi vielä muutama ennen lähtöä otettu otos, missä seuranani paikallisesta "kiinakaupasta" metsästämäni oudot rakkauskengät. Jouduin tosin jättämään ne kotiin pitämään vahtia, koska Paula (lue: varaäiti) sanoi, että ne olis Suomeen liian kylmät ja liukkaat. Ehkä ihan viisasta, vaikka yritinkin inttää. 

Mä olen mielestäni tähän asti esimerkillisen surkeasti huolehtinut polvistani, varsinkin kun toinen operoitiin vajaa vuosi sitten. Mitä korkeampi korko (ja mitä enemmän tequilaa), sen paremmat bileet. Eikös ennen vanhaan juotu kaikkiin vaivoihin viskiä? Vai oliko se konjakki?  Muakaan ei koskaan satu polviin, kun tuun tanssimasta kotiin! Aamut on sitten eri juttu. Mulla on kyllä jumppakuminauha, sellainen mitä mummot käyttää! Ja fysioterapeutin ohjeet. Pöytälaatikossa. Nyt tiedetään mikä on mun uudenvuoden lupaus, ainakin yksi niistä.