31 December 2012

2012

Kuluvana vuonna on tapahtunut paljon. Täytin 20 ja oon muuttunut paljon. Ehdin asua kolmessa kaupungissa ja sain kunnialla läpi opintojeni ekan vuoden. Kesällä myin pukuja Tampereen Dressmannissa ja nyt ikävöin upeita työkavereita. Asuttiin V:n kanssa parinkymmenen neliön yksiössä, inhosin kun sen haisevia koriskamppeita oli joka paikassa ja keittiö oli aina sotkussa. Meillä oli aika ruma, myrkynvihreä sohva, johon ei mahtunut samaan aikaan pötköttämään. Nyt se on myyty. Ajeltiin koko kesä ympäri Suomea, kuten aina. Meidän autossa oli pahvilaatikko kengille, että siellä oli aina varapareja, kun tuli tarpeen. Kesällä myös aikuistuin, koska värjäsin viimein hiukset. Nyt olen uskottavampi.


Syksyllä oli aika luopua kodista, koulusta ja kavereista (väliaikaisesti). Pakkasin liikaa, melkein koko omaisuuteni leopardikuvioiseen matkalaukkuun ja muutin Englantiin. Laukku halkesi matkalla. Se on parasta mitä oon elämässäni saanut aikaiseksi. Siis Englantiin muutto, ei laukun rikkominen. En oo varmaan koskaan itkenyt ja nauranut niin paljon, kun viimeisen neljän kuukauden aikana. Äiti lähetti postissa puuvillaisia itkuliinoja ja suklaata. Sellaista elämän kuuluukin olla, eikä mitään tasaista seuraavan päivän odottamista. 


Englannissa oon oppinut paljon elämästä, vielä enemmän itsestäni. Nyt kun palasin lomalle Suomeen, huomaan näkeväni asioita eri lailla kuin ennen, mistä oon erityisen kiitollinen. En varmaan olis koskaan tajunnut näitä asioita, jos olisin jäänyt rannalle ruikuttamaan. Muutama juttu, mitä oon oivaltanut vuonna 2012. Toivottavasti ne herättää ajatuksia ja ehkä helpottais jonkun muun onnellistumisprosessia.


Elä itsellesi. Perhetilanteista ja parisuhteista riippumatta me eletään tätä elämää lopulta yksin. Varsinkaan nuorena ei kuuluisi uhrata omaa parasta aikaansa junassa istumiseen tai muiden perään itkemiseen, se on kuihduttavaa ja elämän hukkaan heittämistä. Rakastaa saa, mutta pitää muistaa rakastaa myös itseään ja omaa elämäänsä. Jos haluaa seurustella, pitää elää yhdessä erikseen, eikä yhdessä. Mulla on tässä vielä harjoiteltavaa, mutta aika ulkomailla on avannut mun silmiä tosi paljon. Elän mun elämän parasta aikaa ja oon käyttänyt siitä liian paljon tulevan miettimiseen. Pitäis vaan pistää silmät kiinni ja nauttia, päästää irti turhasta järjestyksestä.


Älä nössöile. Karua, mutta totta. Liian monet kerrat oon jäänyt kotiin, koska päätä särkee, ei oo rahaa, tai huomenna on töitä. Viiden vuoden päästä nää kaikki on edelleen voimassa, mutta lisäksi jaloissa saattaa pyöriä pari koiraa ja vielä enemmän mukuloita. Ei sitä aikaa tai rahaa tuu koskaan olemaan tän enempää. Joten haloo, nutturaa päähän ja baanalle. Mä oon ainakin jokaisen spontaanin seikkailun jälkeen kiittänyt itseäni hymyillen, että kuinka ihanaa tää elämä onkaan. Vaikka päätä särki ja palautin kouluhommat myöhässä. Tilaisuuksiin tarttuminen tekee elämästä hauskaa. Mä aloitin Englannissa ratsastuksen. Oon varmasti hevoshistorian huonoin ratsastaja, enkä edes ymmärrä ohjeita. Silti nautin joka hetkestä. Vuonna 2013 aion hävittää viimeisetkin rippeet nössö-Essistä.


Riisu aseesi. Meillä jokaisella on oma varustus, minkä varassa me sumplitaan tilanteesta toiseen. Ja kaikki kaksimieliset haloo, mä tarkoitan asenteita. Kun muutin Englantiin, tajusin, että oman mukavuusalueen ulkopuolella sitä arsenaalia on pakko muuttaa, jos haluaa tulla onnelliseksi. Mä etsin aluksi vain itseni kaltaisia ystäviä, sellaisia samanlaisia, mitä mulla Suomessa on. Southamptonista ei ole kuitenkaan tähän mennessä löytynyt yhtäkään hajamielistä, piilofiksua ja pinnallista korkokenkäfriikkiä, jonka kanssa voisi kaiken tämän lisäksi myös puhua elämän tärkeistä asioista. Jouduin siis riisumaan aseeni ja keskittymään olennaiseen; ihmisiin. Enkä siihen miltä ne ensinäkemältä vaikuttaa. Tän oivalluksen seurauksena mä oon tavannut mielettömän upeita ihmisiä ja saanut ystäviä, ketä entinen Essi ei olis varmaan koskaan edes löytänyt. Luopumalla ennakkoasenteista ja omasta suojamuuristaan voi oppia itsestään arvokkaita asioita ja olla onnellisempi ympäristöstä riippumatta.


Ole rohkea. Muuta ulkomaille, vaihda alaa. Leikkaa hiukset, mene vararikkoon tai rikastu huijaamalla. Aloita vaikka alastonmallina, jos uskallat. Nauti epätietoisuudesta. Elä arkea niin, että vanhempana voit olla ylpeä ottamistasi riskeistä ja niitä seuranneista epäonnistumisista. Vaikka se tarkoittaisi juuston ja kinkun asettamista leivälle normaalia päinvastaisessa järjestyksessä (ensin juusto, sitten kinkku, forever!). Jokainen taplaa tyylillään. Mun koko loppuelämän projekti on oppia olemaan rohkea niin, että muiden mielipiteillä ei ole niin suurta merkitystä. 


Kiitos blogin ekaa puolivuotista seuranneille, vauhti ei varmasti tyssää vuodenvaihteeseen. Siispä, haluan toivottaa kaikille edellistäkin onnellisempaa, rohkeaa ja haasteiden täyttämää vuotta 2013!

"The bad news is time flies. The good news is you are the pilot."
- Michael Altshuler

30 December 2012

ON THE ROAD

Takana on ratkiriemukas viikonloppu, jonka vietin lähinnä pyörien päällä ajellen kesteistä kesteihin ympäri lääniä. Perjantaina oli vuorossa Heinola ja naistenkutsut lapsuudenkavereiden kanssa, olenhan paljasjalkainen pikkukaupungin tyttö. Ilta jatkui Lahden yöhön Jaskaan, mistä mieleen jäi rikkinäiset vessat ja hedelmäturkinpippuriset monsterishotit. Niitä ei saa mistään muualta, ei ainakaan Southamptonista. Ihan varmuuden vuoksi pieni selvennys, noilla shoteilla ja vessoilla ei ole tällä kertaa mitään yhteyttä keskenään. 

Lauantaiaamuna edellisillan riennoista muistutteli näköä haittaava päänsärky ja kaksi kokoa jopa entisestään turvonneet jalkaparat. Oma sohva kullan kallis. Jotta elämä ei kuitenkaan kävisi tylsäksi, niin mitäpä muutakaan kun iltasella burana nassuun ja täyttä höyryä baanalle! Ajeltiin tapamme mukaan V:n kanssa ristiin tätä Suomenmaata, joten tehtiin treffit romanttisesti huoltoasemalla. Siinä parin päivän matkaraporttien päivitys ja taas kaasu pohjaan, molemmat kohti omia määränpäitään. Ilta vierähtikin Tampereella ihanan Viivi-neitosen seurassa ja aika tiiviisti tanssin pyörteissä, ylläripylläri. Todellista laatuaikaa on siis tullut vietettyä ja vaikka kahden illan väsymys painaa harteilla, niin hymyssä suin ajelin kotiin päin Lahteen. 

On niin ihanaa huomata, ettei vaihtovuosi oo mitenkään vaikuttanut ystävyyssuhteisiin. Mulla on ympärillä maailman upeimpia naisia ja parhaita ystäviä, mitä arvostan suunnattomasti ja oon siitä kiitollinen joka päivä. Nyt jaksaa taas puurtaa merten takana, kun on saanut nauraa vatsalihakset (omistaisinkin sellaiset) kipeäksi. Kiitos :)








Tein Tapaninpäivänä pari alelöytöä. Alelöydöiksihän lasketaan kaikki, mitkä alennusmyyntien aikana on ostettu. Alennettu hinta ei ole mikään itseisarvo, eihän? Sähköisen sininen, violetihtavakin mekko löytyi kympillä vanhasta kunnon hennesistä, kullanvärinen kauluskoruksikin sopiva kaunokainen mekko lähti matkaan Bijou Brigitestä. Näistä ehkä jatkossa lisää :)

Leppoisaa sunnuntai-iltaa kaikille, nyt leffastudio pystyyn!

26 December 2012

BOXING DAY

Ihana joulu takana ja aivan liikaa lahjoja, kiitos! Mä mietin, että lasketaanko se tuhmaksi, että unohtaa ja hukkaa koko omaisuutensa säännöllisesti ja muutenkin harjoittaa mahdollisimman huolimatonta elämäntapaa. Ei varmaankaan, muuten mun lahjasaldon olis pakko olla joka vuosi miinuksella. Mun uudenvuodenlupaus on myös joka vuosi sama. Että opin pitämään tavaroista huolta. Ei oo tapahtunut.

Myös perinteinen kinkkuähky saavutettiin tänäkin vuonna, näillä eväillä ja tällä masulla pitäis jaksaa ainakin uuteenvuoteen asti. Uuteenvuoteen, mikä on taas täysi mysteeri. Juhannus ja uusivuosi on muuten kaksi maailman rasittavinta ja samalla siisteintä juhlaa. Niitä ressataan eniten, mutta ikinäkoskaan ei saada yhtään mitään aikaiseksi. Sitten aattona ihmetellään isoon ääneen, että missään ei oo mitään ja päivä kestien jälkeen päivitellään, että oli kyllä maailman hauskin juhannus. Mysteeri, kuten sanottu. 

Palattiin tänään Lahteen mun mummolasta. Se on mun lempipaikkoja maailmassa isoine pihoineen ja vanhoine pirtteineen. Kesällä ja talvella, siellä vaan osaa rauhottua paremmin ku missään. Jopa minä. 

Leppoisaa Tapaninpäivää kaikille, tää lähtee lahtimimmien kanssa glögille! 










24 December 2012

SO THIS IS CHRISTMAS

On kivaa, että saatiin valkea joulu. En briteissä ollessani edes osannut kaivata hyytävää maisemaa, mutta henkihän täällä meinaa salpautua ikkunasta ulos tiiraillessa. Jylhä ja niin kaunis, lumihunnun peittämä Suomi. 

Meille jokaiselle joulu tarkoittaa varmasti vähän eri asioita. Toisille se on hengähdys jatkuvan kiireen keskelle, toisille se merkitsee vain arkeakin kiivaampaa hösötystä. Kukin tavallaan. Mulle se merkitsee kinkkua. Yöllä, paljon ja salaa.

Kinkun lisäksi ihaninta joulussa on ehdottomasti rakkaat ihmiset (saatan jopa asettaa nämä ruoan edelle).  Tänä vuonna kaikki tuntuu erityiseltä, kun yli kolme kuukautta oon ollut kaukana perheestä ja läheisistä. Nautin jokaisesta hetkestä minkä saan viettää täällä ja jopa kinaaminen V:n kanssa tuntuu lähinnä hauskalta harrastukselta! Harmittaa vaan, että joka paikkaan ei voi revetä samaan aikaan, ja joulukin täytyy kurjasti aikatauluttaa. Kun voiskin vaan kerätä perheet, kummit mammat ja vaarit kaikki samaan paikkaan, sen kummempia sukulaisuussuhteita miettimättä. Niistä tulis varmasti ennennäkemättömät bileet, hyvässä ja pahassa. Luisin kertoman perusteella Espanjan jouluperinne on vähän tän henkinen; joulu on vaan hienot kestit, paljon sukulaisia ja hauskanpitoa rauhallisen, perinteikkään ja perhekeskeisen joulun sijaan. Toimishan toi teoriassa täälläkin, ei olis enää ressiä siitä, että ehtiikö nähdä kaikkia tärkeitä ihmisiä tarpeeksi. Mutta käytännössä täysi katastrofi, tunnustan. Kyllä me suomalaiset sen verran ahdasmielisiä ollaan.

Tänään syödään puuroa, luistellaan ja maistellaan V:n perheen luona. Huomenna sitten pakataan itsemme kinkkumasuinemme autoon ja suunta kohti Keski-Suomea mun perheen luo. Tiedän, että moni pari jakaantuu omien perheidensä luokse aatoksi, mutta mun mielestä V on kyllä mun perhettä ja kuuluu pakettiin. Tuntuis hupsulta viettää joulu erillään. Sitäpaitsi me ajetaan aina ympäri Suomea. Olishan se nyt tylsää, jos joskus ehtis purkaa laukun tai pestä pyykkiä.







Ainiin. Musiikki tekee joulun, joten tässä yks mun lemppareista vielä. Ihanaa ja rauhallista joulua kaikille, nauttikaa kaikki lämmöstä ja rakkaudesta, mitä ympärillä on :)

-Essi


23 December 2012

NEW LOOK

Tadaa, hengissä vielä!

Nyt olen sitten silmät kierossa, omppumehut pariin kertaan näppäimistöllä ja kulmat melkein kurttuun jämähtäneinä askarrellut blogille uutta vähemmän tylsää ulkoasua! Oon sukeltanut html- ja css-koodauksen ihmeelliseen maailmaan todeten, etten halua palata sinne koskaan. Siivoan vaikka koko loppuelämäni mieluummin. Luulin jo viikko sitten hoitaneeni homman kotiin, kunnes äitini kertoi että pääni näytti uudessa "header"-kuvassa epämuodostuneelta ja piti samalla ystävällisesti oppitunnin kallon anatomiasta. Great success, uutta yritystä vaan. Tää oli yks niistä jutuista, mitä yritin saada kaikki muut tekemään mun puolesta, mutta jouduin lopulta puremaan hammasta ja opettelemaan itse. Olo on vähän kun hiihtolenkin jälkeen, pystyinkö mä tähän oikeesti? 

Blogin lisäksi uutta ilmettä kuluneen viikon aikana on saanut mun hiukset! Olin säästellyt kampaajakäyntiä Suomeen, kun halusin ehdottomasti päästä Lahteen Suvin helliin ja turvallisiin käsiin :) Suvin kanssa vietetty aika on kyllä sellaista maan ja taivaan välillä innovointia, siinä ei ideat tai jutut pääse loppumaan. Suosittelen lämpimästi kaikille, ketkä eivät ole vielä löytäneet "sitä oikeaa" kampaajaa (ja terapeuttia), tällä naisella on homma hallussa! Tukanlaiton lisäksi Suvilla on Orimattilassa Hellimö, mielettömän ihana konsepti. Siitä ehkä lisää juttua myöhemmin yhteistyön merkeissä :)

Omaa loistavuuttani sen sijaan en voi kehua tehtyäni melkoisen virhearvioinnin hiusteni suhteen, minkä seurauksena nyt painelen näitä suomen pakkasmaisemia pitkähkössä polkassa. Pari ekaa päivää vietin visusti sisätiloissa pitkän tukan perään haikaillen ja nyt syön sinkkiä salaa yliannostuksella. Istun myös iltaisin sängynreunalla ja pinnistelen silmät kiinni, jospa tää kasvais nopeammin. Malli on kiistämättä kaunis ja Suvin kädenjälki tapansa mukaan moitteetonta, mutta ei vaan tunnu essiltä ollenkaan. Nyt vaan oottelen pituutta sen verran, että tähän saa ujutettua jotkin klipsit tai sinetit edes bailausmenoihin, tää tahtoo nutturoita! En kuitenkaan väitä, etteikö tää tekis hyvää.  Oli aika välttämätön siirto, nyt tukka näyttää terveeltä, kiitos Suvi! :) Ja ainakin pitäis nyt päästä pankkiin töihin.

Otin tukkakuvat ammattimaisesti päikkäreiden jälkeen, ehdottomassa tikissään siis!


14 December 2012

HEELS

Southamptonin kunniaksi vielä muutama ennen lähtöä otettu otos, missä seuranani paikallisesta "kiinakaupasta" metsästämäni oudot rakkauskengät. Jouduin tosin jättämään ne kotiin pitämään vahtia, koska Paula (lue: varaäiti) sanoi, että ne olis Suomeen liian kylmät ja liukkaat. Ehkä ihan viisasta, vaikka yritinkin inttää. 

Mä olen mielestäni tähän asti esimerkillisen surkeasti huolehtinut polvistani, varsinkin kun toinen operoitiin vajaa vuosi sitten. Mitä korkeampi korko (ja mitä enemmän tequilaa), sen paremmat bileet. Eikös ennen vanhaan juotu kaikkiin vaivoihin viskiä? Vai oliko se konjakki?  Muakaan ei koskaan satu polviin, kun tuun tanssimasta kotiin! Aamut on sitten eri juttu. Mulla on kyllä jumppakuminauha, sellainen mitä mummot käyttää! Ja fysioterapeutin ohjeet. Pöytälaatikossa. Nyt tiedetään mikä on mun uudenvuoden lupaus, ainakin yksi niistä. 



           


13 December 2012

AT HOME



Oma sänky, ulkona sataa lunta, mun päällä on kaksi koiraa. Ihanaa olla kotona!

Matka taittui taas varsin huvittavissa merkeissä: untuvatakkiini kietoutuneena ja nuttura kiristäen puhkuin otsa hiessä metri metriltä eteenpäin, ensin bussiin ja sitten koneeseen. Söin Gatwickin mäkkärissä jonkun superhyperjättiaterian pidäteltyäni nälkääni koko päivän ja sen seurauksena en meinannut mahtua paikalleni Norwegianin purkkiin. Never again. Nyt oon kuitenkin perillä, glögi-kippis sille! :) 

12 December 2012

COMING HOME

Pahoittelen radiohiljaisuutta, mulla on teille jemmassa paljon juttuja julkasuun, kunhan pääsen asettumaan Suomeen ja tää lähtöhässäkkä on ohi :) Viime päivät on kulunu vaan mulle tyypillisessä sekasorrossa, kun oon yrittäny muistaa hoitaa kaiken oleellisen, ennen kuin huomenna suljen oven takanani melkein kuukaudeksi. 

Vaikka on ihanaa tulla Suomeen, tuntuu vähän haikealta jättää Southampton. Ehkä se tarkottaa, että tästä on tullut mulle jo oikea koti. Joka tapauksessa melko nostalginen fiilis, neuleet ja pipot ja popot (en edes tunnusta kuinka monet) on pakattu, aamulla startataan. Täältä tullaan!


09 December 2012

FRIDAY NIGHT FEVER



...NOT! Koko eilisen illan painoin apinanraivolla (facebookaten) sitä pirun esseetä, jotta voisin nauttia tänään Lontoosta. Linnottauduin sänkyyn peittojen ja kirjojen alle ja päätin taistella. Vähän niinkuin elokuvissa naulataan ovet ja ikkunat kiinni ulkomaailmaa pakoiltaessa, niin mä päätin kasata päälleni niin paljon painavia rumia vanhoja kirjoja, etten jaksanut enää nousta ylös niiden alta. Paitsi silloin, kun tajusin, että juuri se pinkki kynä millä haluan juuri tämän muistiinpanon kirjottaa, on peräti kaksi metriä liian kaukana, käteni ulottumattomissa. Ja voi että, kun  sittenkin voisin hakea sukat jalkaan. Haenpa vielä ponnarin linnoitukseeni, ettei otsis haittaa tehokasta opiskelua. Raivostuttavaa.

Taktiikka toimi kuitenkin sinänsä, etten tosiaan tätä tekosyy-ravaamista lukuun ottamatta liikauttanut niveltäkään. Mutta mitään korrelaatiota sillä ei kyllä ollut esseen edistymiselle. Pahus. 

Luovutettuani esseen aloitin seikkailuni kohti höyhensaatia erittäin rutiininomaisesti: Oikea kylki, vasen kylki, nassu kattoon, (aina tässä järjestyksessä) eikä nukkuhelkatinmatti vieläkään suvainnut saapua. Tämän lisäksi nousin vielä unen rajalta etsimään paniikinomaisesti donitsia, kun päätin tehdä lauantaiksi nutturan. Käytin operaatioon reilun tunnin kontaten kaikki lattiat ja järjestäen ne vähäiset kaapit, mitä tässä luukussa on. Tuloksetta. Aamulla älysin kuitenkin kuinka typerä valinta nuttura olisi ollut, kun Lontoossa tulisi nyhjättyä sovituskopeissa. Nappisuoritus Essi :)

Viimeöisen sekoilun tuloksena katselin sitten kahden tunnin yöunien jälkeen Lontoota pienoisen sumuverhon läpi, baileyskaakaon vauhdittamana. Olipa kokemus, 12 tunnin uskomattoman ihana kamala päivä. Nyt makaan vielä enemmän liikkumatta kuin eilen, jos mahdollista, ja tuntuu, että norsulauma olisi juossut ylitseni. Mitä ei nainen joululahjojen (muiden, huom!) eteen tekisi.



07 December 2012

FEELING CHRISTMASSY

3000 sanaa kansainvälistymisstrategioista ja sit olis tän vuoden kouluhommat taputeltu, not bad! Haasteen  puutteessa päätin vitkastella: nuo on palautettava maanantaina ja olen lähdössä huomenna Lontooseen. Paras kuitenkin lykätä asian murehtiminen sunnuntaille, eikös paineen alla työskentely ole usein tehokkaampaa ;)

Tänään päivään mahtui ihana karibialainen lounas Paulan kanssa, kirjastossa painiskelua ja vähän jo joulun sala-aloittelua. Osa vaihtareista on livistänyt jo kotiin ja mullakin vaan hinku kasvaa, kun väki täältä Southamptonista vähenee. Facebook täyttyy upeista talvikuvista ja kekkerikutsuista, ei millään mieli malttaisi enää puurtaa esseen parissa!

En oo koskaan ollut jouluihmisiä, oikeasti. Perheen yhteinen aika, lumi ja mainiot ruoat on toki aina plussaa, mutta muuten en ole aina päässyt mukaan siihen kaikkeen söhötykseen ja ripisikkeliin. Nyt kuitenkin, kun joulu yhdistyy kotiin tulemiseen ja kaikkien rakkaiden jälleenäkemiseen, mulla soi jo Michael Bublén joulu Spotifyssa ja ravaan keskustan joulutorilla harva se päivä ihan vaan nuuskimassa joulutunnelmaa, kun lapsi karkkikaupassa. Maailman kirjat ovat siis sekaisin. Ehkä musta vielä joulutyttö leivotaan. 

Huomenna meitä kahta scandinavian neitiä odottelee Lontoo jouluisessa loistossaan. Siitä varmasti rutkasti kuvia ja juttuja luvassa. Kivaa viikonloppua kaikille! 



Webkirppikseltä löytynyt denim-paita, lemppareiden kärkijoukoissa :)


05 December 2012

051212

Tasan viikko, niin oon Suomen kamaralla! Vaikka nautin ajastani täällä, on aivan ihanaa päästä kotiin :)

Vikat päivät kuluu aika poikkeuksetta koulujuttuja viimeistellessä, paitsi lauantaina olisi tarkoitus käydä fiilistelemässä Lontoon joulutunnelmaa! Tietty muutamat bileet täytyy myös suorittaa, koska pianhan tässä jäädään lomalle kaikesta juhlimisesta...

Jouduin perumaan sanani ja vuorautumaan toppatakkiin tänään, ulkona on jäätävän kylmä viima. Kroppa on niin tottunut tähän lauhkeaan rannikkoilmastoon, että pienikin yöpakkanen tuntuu hengenvaaralliselta. Tänään mittari näytti kolmisen astetta, ja kävelin hartiat jumissa ja kädet tiukasti taskuissa, laskien metrejä määränpäähäni sisätiloihin! Eli Suomeen paluuta odotellessa, taidan hankkia heti kotiin päästyäni itselleni pilkkihaalarin? Siellä on kuulemma luonto jo lumihunnussaan, minkä näkemistä kyllä kylmyydestä huolimatta odotan innolla. Suomi on niin kaunis. 







04 December 2012

WONDERFUL MORNING




Ihanaa huomenta! Southamptonissa paistaa aurinko ja niin se porottaa myös mun mielessä. Vika viikko ennen joulua täällä on polkaistu käyntiin ja vaikka kouluhommia on rutkasti, valo alkaa jo vilahdella tunnelin päässä. Huoneeni patteri on taivaanlahja ja täällä on vihdoin lämmin, ei tarvi enää kuin kahdet sukat päällekäin. Eilen oli mieletön päivä Bathissa, siitä juttua hiukan myöhemmin! Toivottavasti muidenkin aamu hymyilee, kivaa työpäivää kaikille :) Nyt puuroa nassuun ja ranskan sanoja, ennen ekaa koetta, klups...


 

02 December 2012

BLACK&WHITE

Huh, viikonlopun uuvuttamana sunnuntai kuluu kyllä lepäillessä ja kouluhommien parissa. Aikaa Suomeen lähtöön on reilu viikko (!) ja paljon olis vielä aherrettavaa, ennenkö saan asettautua lomatunnelmiin. 

Perjantaina oltiin viettämässä kavereiden triplasynttäreitä, mihin meitä oli kokoontunut varmasti koko Southamptonin vaihtarit. Talo oli niin täynnä, että matkaa keittiöstä olohuoneeseen sai taittaa  ihan tosissaan ja väitän, että vessajono oli pidempi kuin hullareilla. Kutsussa pyydettiin sonnustautumaan "fancy dressiin" eli naamiaisasuun (itsehän luulin kauan, että fancy dressilla tarkoitetaan todellakin fancya, eli coctailmekkoa tms) ja päätimme Luisin kanssa kokeilla syksyn aikana vitsiksi muodostunutta ideaa. Useimpina aamuina tavatessamme hississä pääsemme tuhahtelemaan, kun päivän vaatteissa on maagisesti sama teema, milloin raitaa, milloin ruutua ja milloin henkselit. Meille varmasti nauretaan koulussa.




          






Asut oli helppo ja halpa toteuttaa, ja me ollaan vähän sellainen kaksi yhden hinnalla-tiimi, joten senkin puolesta toimivaa kun meidät löytää useimmiten samasta paikasta. 

Mutta oli mielettömät juhlat, kiitos emännille ja kanssajuhlijoille! Voin kertoa, että vielä ennen perjantaita uutuuttaan hohtavista tossuistani päätellen myös tanssilattialla tuli pyörähdettyä pariin kertaan. Voisinkin tehdä niistä pesupostauksen, mulla on pettämättömiä konsteja conssien valkaisuun ;)

Pitkän kamppailun jälkeen onnistuin myös nappaamaan teille viikonlopun brittirytmejä audioclipin muodossa!



29 November 2012

Oon ollut hullaantunut rusetteihin jo jonkin aikaa. Tungen niitä hiuksiin, kaapista löytyy rusettivöitä, haluan niitä sisustukseen ja tyrkytän niitä poikaystävälle (less is more ;). Nyt vihdoin löysin Pull&Bearin nettikaupasta kelpohintaan oman mirrillä dekoreeratun paidan, joka halusi muuttaa Southamptoniin. Päätin hyvää hyvyyttäni tarjota sille rakastavan kodin ja heti ensituntumalla se saavuttikin paikkansa lemppareiden joukossa!

Näillä eväillä tänään, nyt illan rientoihin :)


     

           

CHILLY DAY

Tänään oli ilmoilla ekaa kertaa talven tuntua, sai huivia jo kietoa tiukasti kaulaan. Onneks mulla on kuitenkin kiire aina joka paikkaan, joten matkoilla aasta beehen ehtii harvoin palella. Ei todellakaan sillä että olisin poikkeuksen kiireinen, vain auttamattomasti aina myöhässä. Toistettiin myös Luisin kanssa tänään joka keskiviikkoinen traditio: operaatio kouluunlähtö vaati monen monta tekstaria (I will be late-5mins-4mins-3mins-I´m at ur door!), unohdusta, puoli tuntia ylimääräistä aikaa, jogurtti-banaani aamupalan koululle  juoksemisen lomassa ja vähän hermojen kiristystä. Ollaan kyllä maailman surkein tiimi: luotan Luisin olevan enemmän myöhässä, joten miksi sitä turhaan kiirehtiä. Valitettavasti  herra vaikuttaa käyttävän samaa taktiikkaa.

Viilenevistä ilmoista huolimatta nahkatakissa sitkeästi painellaan, aion turvautua toppatakkiin vasta Suomessa!


28 November 2012



Taas on yksi sohelluksen täyteinen keskiviikko takana! Pidin tänään englannin kurssilla pikkupresentaation valitsemastani yllä olevasta kuvasta, joka on napsaistu Dakarin Fashion Weekilta (Dakar Fashion Week, Vincent Boisot), Senegalista. Ei kovin hohdokas tai tyypillinen ympäristö kohauttaville muotiluomuksille, eihän? Kuva vangitsee mielestäni mielenkiintoisen hetken, ja sen koko värimaailma ja tunnelma on täynnä kontrasteja. Mutta se riittäköön siitä, kukin tehköön omat päätelmänsä ;) 

Tehtävänä oli siis analysoida kuvaa ja miksi on sen valinnut, mikä meni omalta osaltani harmillisen penkin alle. Se on kumma, miten arkena suu käy kuin Lilla Myyllä, mutta niinä harvoina hetkinä kun joku oikeastaan jaksaa kuunnella mitä sanottavaa mulla olisi, niin menen aivan jäihin. Todella vakuuttavaa. Jälkeenpäin tekee mieli polkea jalkaa, kun ei saa itsestään ulos sitä mitä haluaa. Pidin tehtävänannosta paljon ja olin ihan liekeissä valitsemastani kuvasta, mutta änkytykseksi se meni. Toivon tosi hartaasti, että englannin kieli tästä vielä kehittyisi ja harjotus ja jatkuva kielikylpy tuottaisi tulosta! Tällä hetkellä arkikieli sujuu mutkattomasti, mutta vähän syvemmän akateemisen sanaston (sen, jonka tiedän muhivan mun jossain aivolohkossa) käyttö antaa vielä odottaa itseään. Toimikoon tämä postaus nyt traumaattisen kokemuksen jälkikäsittelynä, jospa saisin sen käännettyä kehitykseksi!

Kuva on peräisin World Press Photo Contestin voittajagalleriasta, käykää ihmeessä kurkkaamassa. Vaikuttavia kuvia ja pysäyttäviä kohtaloita, itse ainakin upotin selailuun koko illan. En malta olla laittamatta  kuvaa parista tarinasta, jotka ansaitsee tulla kuulluiksi (kuvateksteissä linkit tarinoihin). Olisin varmasti valinnut jonkin näistä, jos olisin pystynyt puhumaan niistä liikaa herkistymättä/kiihtymättä. 

NEVER LET YOU GO,  Alejandro Kirchuk
JASON & ELYSSA, Darcy Parilla 

27 November 2012

WORKING HARD

Lemppariopettajani sähköpostiviestiä lainaten: 

"In case you are worried that we are in the middle of a drought as we have not had any rain for nearly an hour - don't worry, there is plenty more on the way."

Viikko on siis polkaistu käyntiin melkoisen vetisissä merkeissä, mutta traditiostani kiinni pitäen aion sitkeästi unohtaa sateenvarjoni kotiin myös jatkossa! En osaa oikein valita olenko iloinen siitä, että ulkoilmaan riittävät lämmikkeeksi neule ja kevyt bleiseri, vai kiristääkö suunnattomasti tämä leuto sade-ilmasto ja hytisisinkö mieluummin pakkasessa. Vielä puoli vuotta aikaa tulla tässä dilemmassa johonkin tulokseen. 

Tiistaipäiväni kului yksitoikkoisissa merkeissä kirjastossa koulutehtävien parissa ahkeroiden. Käytin aikani lähinnä analyyttiseen pohjatyöhön, onhan hyvin suunniteltu puoliksi tehty! Ennen varsinaista toimeen tarttumista on vähintäänkin relevanttia tiedostaa esseestä puuttuvien sanojen prosentuaalinen osuus vaaditusta (ettei vahingossa mene ylitöiksi), laskea säännöllisesti saavutettu lukutehokkuus sivuissa per tunti ja vaikkapa tehdä tästä muistiinpanoja, kartoittaa vieressä istuvan opiskelijan edistymistä (ettei se vain heittäydy laiskaksi) ja tarkkailla herkeämättä vesipullon hupenemista, ennen kuin on liian myöhäistä. Ja viimeisenä muttei suinkaan vähäisempänä kannattaa unohtaa adapteri kotiin, jotta oma kannettava simahtaa heti sen jälkeen, kun olet tarkistanut facebookin päivän polttavat.

Kamera on edelleen huollossa, en tiedä missä, enkä tiedä milloin sen saan. Kiitos nykyaikaisten tehokkaiden asiakaspalvelusysteemien, kun mihinkään ei voi enää soittaa. Muillekin tuttu ilmiö tämä please check Frequently Asked Questions? If for any reason your question has not been answered, go home and stay stupid.






26 November 2012

HOME ON A BUDGET?

Koti on aina ollut mulle tosi tärkeä paikka. Sen täytyy olla persoonallinen ja rakas ja sinne palaamisesta täytyy voida nauttia täydellisenkin matkan jälkeen. En ole mikään siisteyshirmu, mutta kodin järjestäminen ja kaunistaminen on ehdottoman terapeuttista. Saatan olla arkisin kuin kävelevä pyörremyrsky viskoen vaatteita matkani varrelle ja jättäen likaisia tiskejä lojumaan kiireestä riippuen melkein mihin tahansa (anteeks äiti), mutta sitten hengähdyshetken koittaessa kodin ruotuun palauttaminen on ensimmäisiä prioriteetteja. 

Tässä piilee varmasti joku psykologinen kommervenkki: tapoihini kuuluu hukata ja hajottaa kaikki mitä käsiini saan, niin ehkä koti on mulle sitten se pysyvä ja stabiili juttu elämässä: sitä ei ainakaan voi unohtaa minnekään. Siksi tuntuu niin kunnolliselta, kun kaukosäätimet ovat yhdensuuntaisesti yöpöydällä ja kengät täydellisessä rivissä. Voin edes joskus leikkiä olevani huolellinen. 

Tänne muuttaessani mietin, että millä tempulla tästä 12 neliön karmealla kokolattiamatolla, ja uskokaa tai älkää MAAILMAN rumimmilla verhoilla varustetusta luukusta saa kauniin harmoonisen pikkukodin. Mutta kauan eläköön skandinaavinen yhteistyö! Muutama reissu Ikeaan niin tulevaisuus näyttää jo paljon valoisammalta, eikä ainoastaan halpojen lihapullien ansiosta. Yllättävän pienillä investoinneilla olen mielestäni saanut opiskelijaluukusta edes vähän oman näköiseni (niin oman näköiseni, kun Ikean tuotteilla voi saada) :)
Budget decoration!


Siinä muutamia opiskelijan lompakolle sopivia löytöjä, kaikki pettämättömästä Ikeasta, eikä näitä edes tarvinnut koota. Reilulla viidellä kympillä saa jo paljon kotoisaa ilmettä aikaan! Joitain hintoja jouduin muuttelemaan punnista euroiksi summamutikassa, kun Suomen Ikean sivuilta ei kaikkia tuotteita löytynyt. Lopuksi vähän vilauksia lopputuloksesta, mihin budjettiin katsoen olen erittäin tyytyväinen :) 





             

Yleisön pyynnöstä kuviin pääsi myös hra Luppacorva, joka yksin asuessani kuuntelee kiukutteluani :)

SITE DESIGN BY RYLEE BLAKE DESIGNS