18 November 2013

LEMPPARINEULE

Outfitia parin viikon takaa vihdoinkin julkaisuun. Oon menettänyt sydämeni totaalisesti tolle hemulineuleelle, se on ihan omiaan korkeiden nilkkureiden kanssa! Kaipailin pitkään jotain neuletta mikä ei menis perinteiseen basic-kategoriaan ja tois vähän samsungia muuten pelkistettyihin asukokonaisuuksiin, ja vihdoin sen löysin :) Koko setti tässä laukkua ja popoja lukuunottamatta Cubukselta, oon tainnut viihtyä töissä... 

Kivaa viikkoa kaikille!

15 November 2013

NELJÄ ÄSSÄÄ

Sauna, Salaatti, Salkkarit ja Suklaata. Pettämätön resepti täydelliselle koti-illalle, mitä muuta nainen voi toivoa?

Palaan linjoille nyt tuplapostauksella, kun vihdoin hengähdän kotona omien ajatusteni kanssa. Tuntuu, että päivät vaan vierii ohi hurjaa vauhtia ja oma elämä on yhtä gossip girliä aamusta iltaan, niin ettei ehdi edes äidille soittaa puhumattakaan tänne postaamisesta. Nyt vihdoin alan purkamaan luonnosjonoa ja yritän aktivoitua: kiitos teille kaikille, on kuitenkin ilo nähdä että sitkeesti jaksatte täällä käydä ja päivityksiä odotella :) Mun ongelma ei viime aikoina oo ollut materiaalinpuute vaan sen paljous. Kerrottavaa on ollut niin paljon, että oon uuvahtanut pelkästä ajatuksestakin istua sataviismiljoonaa tuntia koneella ja vaan tehnyt sillä ajalla jotain turhempaa. Anteeksi.

Tänä viikonloppuna en aio tehdä mitään. Paitsi töitä ja käydä lenkillä ja nauttia mun kodista. Ja ystävistä tietty. 

Hauskaa viikonloppua kaikille, bailatkaa munkin puolesta! 


TOIS PUOL JOKKEE

Siispä. Viikko sitten pakkasin taas kerran elämäni ja lepardikorkkarini matkalaukkuun ja päätin tuulettua vähän Vaasan rajojen ulkopuolella. Suuntasin etelään ja matkan missiona oli oman elämän lisäksi laittaa velikullan poikamiesboksi ojennukseen - neljän miehen huusholli Turun sydämessä suorastaan huusi pientä Givenchyn aromia ja naisen kimitystä.

Viikonloppu oli ihan mahtava kaikkine kommelluksineen ja oon iki-iloinen että tuli lähdettyä, vaikka mä aluks mietin että mihin mä niiden äijänköriläiden kanssa oikein joudun! Mua kohdeltiin kyllä  prinsessan lailla, ylläpito ihan hiustenkuivaajaa, fysioterapiaa ja herkkuruokia myöten, en voi muuta kun kiittää ja kumartaa :) 

Siellä me Turun yössä tampattiin koko porukka, minä ja pojat. Pakko mainita hukkaamani kello: aamun pikkutunneilla jotain pätiessäni ja kellonäyttöä takoessani tajusin takovani tyhjää rannetta. Damn. Eikun puhelin esiin ja kuvia selaamaan, ja niistähän me sitten katoamispaikka(baari) pääteltiin. Pelastuspartio pystyyn ja ristiretkelle, bingo! Onneks mulla ei oo koskaan ollut varaa mihinkään Korsiin, sitä ei varmana olis palautettu! Illasta jäi mieleen myös ihan mahtihyvät margaritat Papussa, elämäni kamalin shotti jossain muualla, Monkeyn strobovalot ja kipeät jalat. Ja paljon naurua tietty. Ainiin, Teemu putosi keinusta (saiko tätä kertoa?) :D

Kuuliaisesti pojat musta piti huolta ja Teemun lisäksi siis muutkin ei-veljet tarttuivat tähän suojelu-missioon oikein hanakasti, oon otettu! Lauantain pienimuotoisten shoppailujen ja vähemmän pienimuotoisten tanssimuuvien jälkeen sunnuntai meni sitten peiton alla maanantain aamunkoittoa odotellessa.Mestarien liiga, kolme sohvaa, subeja ja ketä meitä nyt oli.

Näin yhteenvetona en tainnut saada yhtään mitään ojennukseen, mutta parempi onni ensi kerralla. Hauskaa oli!

Kiitti pojat, be warned, uus tupatarkastus jo horisontissa! 


10 November 2013

HALAUS ISÄLLE

Tasan vuosi sitten vietettiin isänpäivää klik tapahtumarikkaan nähtävyysmaratonin merkeissä Lontoon sydämessä. Pysäyttävää, että siitä todella on jo vuosi. 

Ton ihanan yhteisen isänpäiväviikonlopun jälkeen mun elämä on vuoden aikana ehtinyt kääntyä aika ylösalaisin ja oikeastaan kaikki on muuttunut. Suomeen ja Vaasaan palaaminen, uudet kuviot sinkkuna, muuttuneet tulevaisuudensuunnitelmat ja uusi kaveripiiri Vaasassa vain muutaman mainitakseni. Pohdiskellessani kaikkia näitä elämän mulle tuomiaan käänteitä esiin nousi kuitenkin yksi juttu, mikä on säilynyt vankasti rinnalla ja vain vahvistunut entisestään: maailman paras isä. Oli asia sitten mikä tahansa tässä maailmassa; sydänsurut, polvileikkaus, muutta maasta maahan, kaamosmasennus tai henkilökohtainen konkurssi, isä on mut siitä pyytettömästi pelastanut ja harvoin tuominnut mistään. 

Hienointa on, että itse ehkä inasen aikuistuessani opin vuosi vuodelta enemmän arvostamaan tätä. Toivon, että oon joskus yhtä hyväsydäminen ja rautahermoinen vanhempi ja voin yhtä hyvin huolehtia jostain koheltajasta, joka joutuu pulaan pulasta päästyään. Sen on täytynyt olla vuosien varrella aika kiristelevää, mutta silti mä oon aina voinut tulla kotiin, vaikka mun koko omaisuus olisi hukkunut reissussa, ja tuntee oloni rakastetuksi.

Meillä on mutkamme, periksiantamattomuuden ja hienoisen temperamentin peruja, mutta niistä huolimatta en vaihtais hetkeäkään. En malta odottaa yhteistä reissua, tällä kertaa vähän yli kakskyt ja melkein kuukskyt vee joulunvietossa tien päällä. Kuinkakohan moni luulee mua taas sen tyttöystäväksi, prosentti kasvaa vuosi vuodelta :D

Halauksia, kiitos isä ja parasta isänpäivää <3


Kuva isä-tytär pääsiäisreissulta Espanjasta
SITE DESIGN BY RYLEE BLAKE DESIGNS