31 March 2013

SUNNY EASTER

Leppoisaa sunnuntaipäivää sinne kotiin! Mä viettelenkin tän vuoden palmusunnuntaita ihan kirjaimellisesti niiden katveessa, kun isän kanssa päätettiin ottaa äkkilähtö Kanarian auringon alle Playa del Inglesiin. Täytyy sanoa, että ei ihan mun ykköstoiveita matkakohteena ole koskaan ollut, mutten voi kieltää, etteikö +25 ja loikoilu altaalla virkistäisi mieltä kummasti :) Viikon varoitusajalla vaihtoehtoja oli yllättävän vähän, ja Kanaria tuntui olevan ainoa pomminvarma vaihtoehto sään suhteen.

Rantakuppiloissa kieltäydyn puhumasta suomea tarjoilijoiden kanssa enkä häpeä myöntää vältteleväni maanmiehiäni. Ja naisiani. Hieno kansahan me ollaan, mutta eilen kun mä löysin itseni APILANIITTY-nimisestä baarista humpan soidessa, niin alkoi vähän kolkutella, että ihan totta Essi, oonko mä oikeasti täällä. Ihan jouduin nipistämään itseäni, enkä suostunut karaokeen. Ja ne sukat sandaaleissa. Ja. Kyllä te tiedätte. 

Hotelli on oikein kiva, lähellä rantaa ja keskustaa. Viikon ohjelmasta ei ole kovinkaan tarkkaa tietoa, tänään on lepäilty pois eilisen matkaväsymyksiä, puhummattakaan Apilaniitystä altaalla torkkuen, huomenna sitten aloitellaan hitusen aktiivisempaa elämää, skootteriretket ja heppavaellukset on ainakin mielessä. 

Kuulemiin xx







29 March 2013

IN 24 HOURS



SILITÄ PAITAS

Nyt kun paukkupakkasista ei täällä Suomen maassa ole tietoakaan, uskaltauduin jo vähän leggarilinjalle maanantain kunniaksi! Ostaessa noissa oli vähän vahvempi nahkalook, mutta Primarkista kun ovat, niin pinnoite on kyllä paikoin tipotiessään. Äiti sanoi, että toinen jalka näyttää legginseiltä ja toinen sukkiksilta. Sehän on sitten vähän niinkuin kaks yhden hinnalla, eikö?

Denimtunika on aivan mun ykköshelppoja päivänpelastajalemppareita, kauluskorujen ja kultaisten nappiensa kera (näissä kuvissa vähän ryhtiä puuttuu, kun kaikki vyöni jätin tietenkin Englantiin). Löysin sen Southamptonista sellaisesta merkki-outletista, TK Maxxista, suosittelen pistäytymään jos Brittein saarille eksytte. Tämä brändi Monteau Los Angeles ei kyllä sanonut mulle aiemmin mitään, ja vaikka kuinka yritin googletella nettisivuja, ei tuntunut mitään selkeää löytyvän. Osumia muotiblogeihin kuitenkin tuli muutamia, eli muutkin ovat löytöjä tehneet :)

Ja noi niitti-timanki meiningit alkaa kasvaa mun käsiin kiinni.








28 March 2013

RIGHT NOW

Tre-Lahti bussimatka käytäväpaikalla täällä alailmoissa istuskellen, pari muutakin näköjään haluaa laheen! Paluu leirikoulufiiliksiin, matkailu avartaa! ;)

Hyvää pääsiäisloman alkua kaikille!

27 March 2013

BELIEVE IT OR NOT

...mä ihan oikeasti olin pilkillä! Isipappa oli sitä mieltä, että metropoleissa on nyt haahuiltu liikaa ja tyttären jalat täytyy palauttaa maan pinnalle: ratkaisuna siis perinteinen pilkkireissu Hartolaan mökille. Saatiin juuri tilaamamme upea parin asteen kirkastakin kirkkaampi sää, eikä järvellä tuullut hipaustakaan. Vaikka olen pesunkestävä kalatyttö, (kyllä, mä oon saanut monikiloisia haukia vaikka kukaan ei sitä koskaan uskokaan!) niin kyllä ne auringonsäteet oli niin houkuttelevia, että oma suunnitelmani suuresta kalasaaliista lipsui hiljalleen päivettyneisiin poskipäihin ja pilkkiminen jäi vähän matkan varrelle... Noh, upea päivä ulkona isän ja serkkujen seurassa virkisti mieltä ja nyt jaksaa taas kaupunkimatkailuakin :)

Ja mä tiedän, ettei oikeat kalanaiset lähde jäälle farkuissa/noissa vetimissä, mutta mua varoitettin liian myöhään, enkä ehtinyt varustautua! Älkää siis antako asustuksen hämätä mun ammattiuskottavuutta.










25 March 2013

WHAT SCENT ARE YOU?

Tuoksut on tietty täysin makuasia, mutta bongailin muutamia omia lemppareita lentoa odotellessani ja yksi lähti mukaankin. Mutta kuinka mahdoton tehtävä voikaan olla löytää parfyymi mistä oikeasti tykkää? Mulla ainakin on niitä, mitä käytän käyttääkseni tuoksua ja sitten niitä, mitä käytän tuoksuakseni hyvältä. See? Tässä viimeisessä operaatiossa mä suihkuttelin käteni varmaan olkapäitä myöten täyteen ja nuuskin itseäni sitten tunnin ajan kentän ravintolassa ennen ostopäätöstä ja yritin muistella, oliko se Burberry vai Givenchy tässä oikeassa käsitaipeessa vai Jimmy Choo vasemmassa ranteessa vai kämmenselässä. Ihan sääliksi käy ympärillä istuneita. Ihmekös koneessa sain koko rivin itselleni.

Määrätietoisen operaation tuloksena uutta parfyymiä metsästäville vinkkeinä Burberry Body ja Givenchyn Dahlia Noir. Chloélla oli muutamiakin hyviä, kiireessäni en äkännyt ottaa niitä ylös. Nämä vaihtoehdot on ainakin mun mieleen: Feminiinisiä, hurmaavia jos voi sanoa, mutta silti raikkaita eikä liian makeita tai tunkkaisia. Kepeitä. Kukista mä en tiedä mitään, joten en mene nyt yksityiskohtiin. 

Vinkit ja mielipiteet kevään herkkutuoksuista tervetulleita!


23 March 2013

HOME SWEET HOME

Mä olen muuten ratkaissut mun ruman fontin mysteerin! Konsultoituani meidän yliopiston web designereita ja ketä lie it-insinöörejä oivalsin tässä aamusella, että sen saa vaihdettua tässä postauksen yhteydessä ihan niinkuin normaalistikin. Meinasi kahvit mennä väärään kurkkuun.

Olipa kuitenkin suomalaista kahvia, sillä lennähdin alkuviikosta mamman helmoihin kotiin. Vitsi täällä onkin hyvä olla. Nyt kun vaihtovuosi alkaa lähestyä  loppuaan, oon miettinyt aika paljon kaikenlaista. Päällimmäisenä tunteena kotiin tullessa on pohjaton arvostus omia perhettä, ystäviä ja läheisiä kohtaan. Niitä ihmisiä, keiden elämästä mä vaan katosin vuodeksi bailaamaan ja viilettämään tuonne maailmalle. Parhaimpiikin ystäviin on tullut pidettyä yhteyttä aivan liian vähän, siihen omaan maailmaansa vaan uppoaa niin helposti, kun vaihtomaahan täytyy luoda tavallaan ihan uusi elämä. Mutta niin, silti, kaikesta huolimatta, mä löydän nyt ympäriltäni edelleen ne rakkaimmat ihmiset, jotka pyyteettömästi ymmärsi, odotti mua kotiin ja nyt voidaan jatkaa siitä, mihin jäätiin. Se on oikeaa rakkautta ja ystävyyttä, mihin mä haluan uskoa tän maailman loppuun asti! Ja tällä mä haluan valaa rohkeutta kaikkiin, ketkä harkitsee vaihtoon lähtöä.

Samalla päivien kuluessa mut valtaa jo mieletön haikeus siitä, että mun elämään kuluneen vuoden aikana jäädäkseen tulleet ihmiset katoaa mun arjesta pian. En voi enää juosta yöllä syömään Asdan tarjouskeksejä Paulan luo, nukahtaa Luisin lattarimusiikin soidessa tai kuunnella seinän takana raikuvaa italiaa, kun Lorenzo vahtaa futista. Mä en oo pitänyt mitään näistä asioita kovin kummallisina, mutta nyt kun ne on lipumassa mun käsistä, alan ymmärtää kuinka hieno tää vuosi on ollut. Ja muuten, mä aion alkaa puhua italiaa sitten joskus kun mulla on aikaa. Se on maailman kaunein kieli. 

Pari kuvaa matkan varrelta. Nahkatakin kaveriksi pääsi Pariisin tuliainen, joka lämmittää monen monituista asukokonaisuutta jatkossa, takin kanssa tai ilman :)





Ja tämä tähtisilmä tuli saatille junan penkkiin asti, kuuliaisesti auttaen mun muuttokuormassa, vaikka herra itse painaa varmaan vähemmän kuin allekirjoittanut. Thank you Luis <3

20 March 2013

VIVE LA PARIS

Tyttö Southamptonista palaa linjoille rytinällä!

Takana on jokseenkin tapahtumarikas, kiireinen, uuvuttava, mutta upea tyttöjen viikonloppu Pariisissa! Meitä oli Michaela Ruotsista, Julia Ranskasta ja minä ja Juuli Suomenmaalta valloittamassa tuota ihanaa metropolia - ja rakastuin kaupunkiin. Viikonloppu numeroina: 25 tuntia bussissa (matkat taitettiin bussilla Southampton-Lontoo-Pariisi Englannin tunnelin lävitse), 100 euron budjetti (matkat&majoitus), 5 tuulista astetta sievissä kevättakeissa, lukemattomia ikimuistoisia hetkiä ja 4 tyttöä, keitä en unohda koskaan. 

Viikonloppuamme voi todellakin kutsua budjettimatkaksi tuolla sadan euron matkat/majoitus-budjetilla, mutta pieni varoituksen sananen, että reissuun tarvitaan kevyen repun ja eväiden lisäksi myös aimo ripaus reipasta mieltä. Kuvitelkaa sitä tunnetta, kolmelta yöllä nollakelissä Englannin satamassa: takanani kuorsasi iäkkäämpi englantilainen rouva niin kovaa että korviin sattui, ja etupenkissä sitten kuusihenkinen brasilialainen perhe soitti sambaa ja piti äänekästä piknikkiä. Tämä kaikki siis puolimatkassa, kun Pariisiin tultaisiin saapumaan aamulla klo 7 ja niillä voimilla pitäisi painella koko päivä iltaan asti. Ja ainiin, kuorsaavan rouvan vieressä istui kohtelias nuori mies, joka kertoi työskentelevänsä Michael Korsilla Lontoossa, ja toivotti minut tervetulleeksi liikkeeseen. Arvatkaapas tartunko tarjoukseen ;) Mutta niin. Muut tytöt nukkuivat, minä se tähystelin ympärilleni ja ihmettelin maailmaa. Arvokkaita elämän hetkiä. Bussista noustessa jalat olivat niin turvoksissa, ettei niihin meinannut saada kenkiä takaisin millään. Julia sanoi, että ne näytti pieniltä makkaroilta. Kiitos. 



Vaikuttava Louvre, suosittelen, vaikkei taide olisikaan oma ykkösjuttu. Nähtiin Mona Lisakin, mutta se oli niin pieni ja tavallinen, että pitäydyin näissä.


Tarviiko sanoja? Liput sisälle maksoivat vähintään 100 e per nekku, tyydyttiin katselemaan ulkopuolelta ja kadehtimaan sisälle lipuvia koreita pariisilaisia. 




Rue Montmartren tuoreita antimia. Ranskalainen keittiö saa kyllä olla seuraava valloitettava, niin paljon rakastan sen ruokaa.  Michaela ei antanut mun ostaa juustoa hotellihuoneeseen, koska se kuulemma haisee.


Skandinaavinen edustus <3 Ruotsin oppitunnit pyörivät bussissa non-stoppina!


Pääsin tietty testaamaan myös vuoden aikana opittuja ranskan taitoja. Koomistahan se oli, mutta aina saatiin mitä haluttiin!



Se kuuluisa! Jonotusta pari tuntia, huipulla tuuli ja tutisi, mutta oli se sen arvoista. Tornin juurella käytin puoli tuntia sateenvarjon metsästykseen kaatosateessa, ja kun lopulta sain maailman rumimman sellaisen käsiini, niin aurinko alkoi tietenkin paistaa. So me. 



Ja tärkeintä unohtamatta... yummy!



Eksyttiin, mutta vaan kerran! Liikkuminen Pariisissa oli yllättävän halpaa, päivän metrolippu oli alle 4 euroa.



Se Notre Dame. Hiljennyttiin myös seuraamaan paikallista sunnuntain messua. 

Saavuimme Lontooseen viideltä maanantai-aamuna todetaksemme, ettei edes bussiasema ollut auki. Siinä vaiheessa surkeiden sattumusten summa vain nauratti, ja käytimme kaksi tuntia haahuillen ympäri Victorian aluetta matkatavaroinemme pysyäksemme lämpiminä. Kun vihdoin pääsimme Southamptonin bussiin, oli se lämpö ja onni sama, kun kotiin tullessa. Kuola valui ja kuorsaus soi. 

01 March 2013

REDREDRED

Eilen päivän teemavärinä punainen. Paidassa, kaulassa ja kynsissä :) Takki löytyi Zaran kevätmallistosta, olen moista metsästellyt jo viime syksystä asti, kaapista puuttui totaalisesti tälläinen hitusen pidempi ja klassisempi yksilö: helppo yhdistää kaikkeen, erityisesti mekkomeiningit ovat kaivanneet tätä kaverikseen!

Tää mimmi suuntaa nyt tukkaparturiin, suunnitelmissa tyven vaivihkainen vaalentaminen, että päästään takaisin vähän luonnollisempaan. Mahtavaa perjantaita kaikille! x















SITE DESIGN BY RYLEE BLAKE DESIGNS