31 May 2013

A LITTLE RECAP: THE LAST MEMORIES

Vika viettämäni viikko Southamptonissa oli täynnä suloisenkatkeria jäähyväisiä, itkua ja naurua. Silloin (ja edelleen) päässä jyllännyttä tunnemylläkkää on vallan mahdoton kuvailla. Sitä ilon ja surun, riemun ja pelon määrää. Ensin lykkäsin lähdön ajattelua viimeiseen asti, sitten jäähyväisten koittaessa en oikein edes tajunnut sen olevan totta ja yhtäkkiä mä olinkin jo Suomessa. Sitten se tyhjyys iski ja lujaa. 

Vikoihin päiviin mahtui paljon ikimuistoisia hetkiä ja tuntuu, ettei parempia muistoja siitä olis voinut saada. Kuvia ja myös julkaisukelvotonta videomateriaalia on paljon, mutta mä poimin joitain hauskimpia mitkä tuo mulle mieleen onnenhetkiä. 


Erasmusten yhteiset toogabileet. Voin kertoa sydämeni sulaneen aika juuriaan myöten, kun kiireiltäni pyyhälsin myöhässä näille kesteille ja sain päähäni yllätyksenä Luisin solmiman kukkaseppeleen. Seppeleestä ei illan jälkeen ollut jäjellä kuin ruohonkorsi poikineen, mutta hauskaa meillä oli kovin!




Jäähyväiskestejä legendaarisessa huoneistossa 406 (Perhekoti Luis & Paula), Mercury Point



Big Heart



Lemmikkimme huihai, joka ei koskaan saanutkaan nimeä (eikä poikaystävää)


Minä, Julia ja Pusu


Nallekarhumme espanjalainen Jairo...


... joka kainalostani päätyi myös mielenkiintoisempaan seuraan :D


Illan päätteeksi kävelimme varta vasten ikuistamaan lempparipaikkamme, mihin aina klubilta oli päästäVÄ (tietty sijaitsi kotia päinvastaisessa suunnassa). My Favourite Chicken forever.


Läksiäisillallinen vakkaripubi Yatesissa sankoin joukoin. Wonderful people. 


Ja lopuksi, vihonviimeinen ilta. Sleepover neljänollakutosen keittiössä. 





The end and big cry.

A LITTLE RECAP: BRIGHTON

Okei, Brightonissa oltiin siis sohvasurffailemassa parisen viikkoa sitten ja nyt vihdoin saan aikaiseksi tarinoida reissusta vähän enemmän. Meillä oli mieletön ja ikimuistoinen paripäiväinen, joka jotenkin kruunasi meidän kolmikon ystävyyden vuoden päätteeksi. Paula ja Luis on mulle kuin oma perhe, nyt Suomestakin käsin ollaan yhteydessä joka päivä. 

Brighton on siis viehättävä rannikkokaupunki Etelä-Englannissa. Undergroundfaktana, se on kuulemma Englannin homopääkaupunki ja nuorten bailaajien suosiossa, mitkä molemmat näkyi kyllä katukuvassa. Me kaikki kolme henkäiltiin koko reissun ajan, että voi vitsi kun pääsis asumaan Brightoniin. Selkeästi idyllisempi ja "trendikkäämpi" kaupunkina, kuin esim Southampton on. Mutta sitten siihen meidän reissuun. 


Startattiin junalla Southamptonista aamuvarhain muutaman tunnin yöunien (bailabaila) voimin. Brightonissa oltiin vähän ennen puolta päivää. 


Päätettiin pitää laukut mukanamme sen sijaan, että oltaisiin viety ne CS-hosteille ja päädyttiin explooraamaan kaupunkia ristiin rastiin. Saatiin paikallisilta vinkkinä North Lane-niminen alue, mikä mielenkiintoisine ravintoloineen ja vintagemarketteineen toi mieleeni minikokoisen Camden Townin. 


Brighton Pierillä, eli siellä suurimmalla kuuluisalla laiturilla (mikä näyttää ihan OC:n laitureilta mun mielestä) oli ihan hervottoman kokoinen pelihalli, ja siellä me kolme juostiin kuin kersat karkkikaupassa. Puntia kului roppakaupalla ties mihin krokotiilinkalastus-härveleihin, mutta ehdoton suosikki oli kuitenkin ah-niin-nostalginen tanssimatto ;) 


Luis metsästämässä vintage-löytöjä


Tarviiko tätä nyt niinkään kommentoida... 


Brightonin katukuvaa. Rakastan kaupunkeja, missä katutaiteen annetaan kukoistaa ja Brighton yllätti tässä mielessä. Suurinta osaa kaduista koristi näyttävät graffitit, mitä sitten into piukeana kuvailtiin yksi toisensa jälkeen. Tuo niin paljon iloa ja väriä maisemaan:) 



Tuulinen satama




Ja sitten hostien luo. Putputettiin pienellä Nissan Micralla neljä henkeä plus valtavat pakaasit tuota kukkulaa ylös niin, että ei oltu varmoja päästäänkö perille. No päästiin, ja talon pihalta näkyi oikeastaan koko Brighton. 


Ilta pääsi alkamaan pizzan ja juomapelien värittämänä, samalla hostimme soitteli varmaan koko tuttavapiirinsä läpi varmistaakseen, että meitä ollaan viemässä juuri parhaimpiin bileisiin, eikä mitään jäisi näkemättä. 


Koko konkkaronkka: Mä, Paula, Luis, Charlie ja Jarryd.


Mentiin aluksi tanssahtelemaan paikallisen jazz-bändin livekeikalle, eikä tunnelma olis voinut olla enempää katossa! Vaikka oikeat askeleet saattoi olla hakusessa, niin hikipäässä mentiin pilkkuun asti. Jätettiin Paulan kanssa pienet terveiset :) 


Tanssi-illan uuvuttamana kreikkalaista burgeria lähipubissa. Paula ei suostunut väsymykseltään kuviin. Ei olis munkaan varmaan pitänyt!


Brightonissa oli koko toukokuun ajan meneillään taidefestarit, mistä onnistuttiin bongaamaan SUOMALAISEN Kaarina Kaikkosen vaateinstallaatio, missä kaupungin keskusasukion kellotorni oli saanut uuden ilmeen. Vautsi! 


Oltiin reissussa kaksi päivää. Ensimmäisenä tuuli niin paljon, että sai laskea onko kaikki kolme koko ajan tallella. Toisena satoi kaatamalla sen tuulen lisäksi, ja kaverin löysi aina kenkien litinää seuraamalla. Kyllä paleli, mutta reissu oli muuten niin mahtava ettei edes kiristänyt (paljoa)!


Aikaistettiin kotiinlähtöä parilla tunnilla, kun edellisillan hippalot ja sateinen keli vähensi seikkailuinspiraatiota. Junaan pääsy tuntui taivaalliselta pelastukselta sellaisen kestävyysmaratonin jälkeen. 


Kiitos ja kummarrus, täältä jäi käteen monta juttua mitä sitten kiikkustuolissa kelpaa muistella :) 

27 May 2013

A LITTLE RECAP: COUCHSURFING


Hengissä! Kotiin on nyt palailtu, mutta palaan postauksissa vielä pariin kertaan Englannin touhuihin, koska haluan ikuistaa muistot, jotka vielä toistaiseksi roikkuvat luonnoksissa. Muutamat jutut siis takautuvasti, kunnes blogikin hyppää näihin Suomen maisemiin (missä niissäkin on jo ehtinyt tapahtua)!

Mainitsin jo aiemmin Brightonin reissusta ja on todellakin mainitsemisen arvoista kartoittaa reissumme aika alternatiivia majoitusmuotoa: Couchsurfingia. Jos mulle olisi joku viime vuonna sanonut, että mä tuun nauttimaan jonkun randomin sohvalla tunkkaisessa makuupussissa nukkumisesta, niin se olisi todennäköisesti saanut ympäri korvien. Todeksi tuli kuitenkin tämäkin, ja olen nyt taas yhtä mahtavaa kokemusta rikkaampi.  Organisaation nettisivuilta:




"Couchsurfing is a global community of 6 million people in more than 100,000 cities who share their life, their world, their journey. Couchsurfing connects travelers with a global network of people willing to share in profound and meaningful ways, making travel a truly social experience."



"We envision a world made better by travel and travel made richer by connection. Couchsurfers share their lives with the people they encounter, fostering cultural exchange and mutual respect."




Homma siis toimii niin, että reissumielisillä matkaajilla on henkilökohtaiset profiilit tuolla Coushsurfingin nettisivuilla. Siellä voi sitten tarpeensa mukaan etsiä sohvaa eli hostia mistä tahansa maailmasta ja/tai hostata omassa kotikaupungissaan sohvaa kaipaavia. Me laitettiin viestiä varmaan viidelle hostille, joista kaikilta olisi löytynyt yöpaikka, mutta tämä porukka kenen luo päädyttiin vaikutti niin välittömältä ja hauskalta, ettei päätöstä tarvinnut kauaa miettiä. 

Meitä hostasi Jarryd-niminen brittipoika kolmen kämppiksensä kera, ja talo tuntui olevan melkoinen poikamies-opiskelijaboksi. Fiilis oli mielettömän rento: syötiin, juotiin ja naurettiin yhdessä ja pojat lähtivät näyttämään meille myös Brightonin yöelämää. Saatiin mennä ja tulla miten haluttiin, hostit neuvoivat mitä kaupungissa kannatti nähdä ja miten siellä tuli liikkua. Väitän, että tätä Couchsurfing on parhaimmillaan, ja saatiin absoluuttisesti paras tuntuma kaupunkiin, kuin mitä millään hostellireissulla olisi saanut. Suosittelen äärimmäisen lämpimästi kokeilemaan, jos uskallusta riittää (en mäkään yksin lähtisi, mutta porukalla oli helppoa & hauskaa)!

Couchsurfing on ilmaista. Se on hauskaa. Siinä tutustuu uusiin, mielenkiintoisiin ihmisiin ja näkee paikat ihan uudessa valossa, pääsee kiinni kulttuuriin ja löytää paikkoja, mihin ei koskaan itse löytäisi. 

Mulle Couchsurfing oli ainutlaatuinen, "vau onko tällaisiakin juttuja oikeesti olemassa"-elämys. Seuraavaa suffimatkaa suunnitellessa ;)

SITE DESIGN BY RYLEE BLAKE DESIGNS