A LITTLE PARTY NEVER KILLED NOBODY

…or did it? Meidän viikkoon mahtui mökkireissu, pari Fontanaa, ruotsalaispubi, toogasynttärit, tuparit, luistelua (!) ja siinä sivussa kaikkea muuta kivaa aktiviteettia. Nyt istun nöyränä mimminä täyteen buukatun junan kivikautisessa ravintolavaunussa (unohdin ostaa paikkalipun) kohti Vaasaa litkien isoa kahvia sen toivossa, että mun korvien välissä alkaisi ilmetä muutakin kuin oikosulkuja. Harvoin oon sanaton, mutta tällä hetkellä oon vaan onnellinen ja kuutamolla! Silmät seisoo päässä. Maanantaita odotellessa…

Vietettiin Luisin kanssa vikaa iltaa etelän sydämessä, kyllähän lahtelainen nakkarijono pilkun jälkeen kuuluu ehdottomasti Suomen must-see-juttuihin? Tanssittiin lempparibiisit vielä kertaalleen tietäen, että seuraaviin kuvioihin voi mennä pitkä tovi. Huisin illan jälkeen sitten neljän tunnin yöunilla lentokentälle ja heipat (huom ei hyvästelty!) aika tyhjissä fiiliksissä. Kotiin ajellessani aivan käsittämättömästä väsymyksestä huolimatta hymyilin  koko matkan kuin hangonkeksi mietittyäni taas kerran, kuinka moni ihana ihminen mun elämään kävelikään vaihtovuoden aikana – ja mikä parasta, jäädäkseen.  

Kaikessa vauhdikkuudessaan viikko ei ois voinut ollu parempi. I miss Erasmus.

Lisää postauksia viikosta vielä tulossa :)

"CANNOT BELIEVE THIS"

Noniin, täältä pesee erasmus-perheonnea!

Sehän olis ollut jo epänormaalia jos meidän kohdalla kaikki ois mennyt niinkuin elokuvissa. Kun olin viikko sitten perjantaina vaihtamassa Seinäjoella junaa kohti Tamperetta ja lentokenttää, soittaa Luis mulle nukkuneensa pommiin ja jääneensä koneesta. No, onneksi se tuli sitten espanjalaisittain päivän myöhemmin (mikä meidän olis pitänyt osata arvata) :D That's our boy! Me suomitytöt, minä Juuli ja Paula pidettiin sitten ruoantäyteinen suunnitteluilta ja latauduttiin seuraavan päivän vastaanottoon.

Koko lauantai-ilta ja Luisin saapuminen Vaasaan oli täynnä silkkaa hysteriaa. Huutonaurua matkalla asemalle, itkua paikan päällä ja huutonauruitkua sieltä kotiin kävellessä, kainalossamme vihdoin tuo odotettu miekkonen etelän lämmöstä! Ei oikein puhuttu mitään tärkeää. Halattiin ja kiljuttiin vaan hämillään, sitten tupattiin sille tonkka viiniä käteen ja vietiin Fonaan. Näin jälkeenpäin mä varmaankin kävin läpi jotain lievää shokkia koko viikonlopun.

Fonassa Macarenaa, Las Ketchuppia ja inasen Tinakenkätyttöä. Like in the good old days. Happiness!

BLACK & BURGUNDY

Ciaoo! Ennen kun mä alotan tänne aivan loppumattoman elämäonihanaa-erasmus-kuulumisvirran (anteeks jo etukäteen), niin tässä vielä tarjolle yhtä viimeviikkoista syksyvaatetusta! 

Aika paljon oon viime aikoina mennyt tällä all-black-combolla sen helppouden takia ja burgundeilla asusteilla saa kivaa maustetta kokonaisuuteen, omina lemppareina neulepanta huonoja hiuspäiviä pelastamaan tai sitten toi ihanan muhkea villakangashuivi!

RIGHT NOW: POHJANMAA ROUNDTRIP

Aivan sanoinkuvailematon viikonloppu täynnä hysteriaa takana, onnea ja kyyneliä! Tänään kunhan kynnelle kyettiin Fontanan eilisillan pyörteiden jälkeen polkaistiin käytiin Vaasa-Pietarsaari-Kokkola roundtrip Pohjanmaalla. Täällä me nyt naatiskellaan Paulan mökillä meren rannalla, ulkona on ihan pilkkopimeää, sauna lämpiää ja ruoka on uunissa. 

En olis koskaan uskonu hakevani saappaat jalassa Luisin kanssa halkoja pienestä puuvajasta ja kuuntelevani kun se opiskelee sanomaan juustovoileipä huustovoileivän sijaan. 

Ultimate Happiness.

LA FAMILIA

Tätä päivää on ootettu kohta puolen vuoden päivät ja oon vältellyt aihetta, jotta pystyisin keskittymään välillä muuhunkin. Mut nyt se on vihdoin täällä. Nyt mä saan hehkuttaa itseni pilviin luvan kanssa.

Ei edes superlatiivit riitä. Huomenna räjähtää pankki täynnä iloa, räiskyvää naurua ja elämän ihanuutta enkä oikeesti pysty sanoin kuvailemaan sitä euforiaa missä oon leijaillut koko viikon! 

Mä meen huomenna Tampereelle hakemaan Luisin yli viikoksi Vaasaan

 ja meidän perhe on koossa taas, cannot beliebe it! Mutta niinkuin me sovittiin verivalan lailla, Briteistä lähtö ei todellakaan ollut mikään päätös, vaan uusi alku. Tää on nyt sen alun alku.

Voisin kirjottaa tästä aiheesta kirjan, mutta ne jotka mun matkaa on seuranneet varmasti tietää kuinka rajattoman onnellinen ja merkityksellinen juttu tää on. Mutta HERKISTELYT SIKSEEN! Mä haluun nähä tän familyn paketissa, Fontanan ysäripuolella, nauraa ratketakseni aamun pikkutunneille ja aamulla ottaa luvun onko kaikki hengissä (good old times), eikä siihen tarvita ees whatsappia! Miettiä yhessä elämän tarkotusta aamutakki päällä eikä tulla mihinkään tulokseen, ostaa keksejä ja syödä kaikki kerralla. Pakahdun onnesta.

Mikä parasta, meidän kolmen lisäksi saadaan visiitille sokeriksi jo muutenkin mielettömän kakun päälle iki-ihana Juuli, jonka kanssa jaettiin vuosi Sotonissa ihan mielettömien muistojen, itkujen ja naurujen kera! 

Vaasa be warned. 

Ja vähän fiilistelyjä Southamptonin ajoilta.