BRUNCH @ 1900

Prenzlauer Berg is idyllic, my first home neighbourhood and still one of the favourite areas in Berlin and that's why I even manage to drag my half-dead Sunday self there for brunch from time to time. Yesterday me and Aino tried out a buffet called 1900 at the corner of Husemannstrasse and Wörtherstrasse (such beautiful block), which was slightly fancier for change with its avocado rolls and never-ending cheese selection keeping me happy. I'm sure brunch is the one and only right way to spend weekend morning and that's why Berlin is the place to be. Buffets empty their tables just afternoon around 4, meaning even I get my share of this delightful tradition. 
Over brunch there is time to revise the happenings of the passed week(end) like secrets of the sauna night or progress of my bucket list, as well as prepare for the upcoming challenges such as hunting for christmas party outfits. Priceless quality time, right?
// Prenzlauer Berg on idyllinen, mun ensimmäinen kotikortteli ja edelleen yks Berliinin lempparipaikoista, ja siksi mä jaksankin silloin tällöin jopa sunnuntaiaamuisin (iltapäivisin) pää kainalossa piipahtaa brunssille noille hoodeille. Tänään kokeiltiin Ainon kanssa uutta buffettia 1900:ssa, joka oli vähän fiinimpi tapaus avocadorullineen ja juustovalikoimineen - ei siis valittamista! Brunssi on ainoa oikea tapa viettää viikonloppuaamuja, joita varten Berliin on place to be. Aamupalat sulkevat ovensa vasta neljän aikaan iltapäivällä, joten mäkin ehdin aina osingoille pienestä päänsärystä huolimatta. 
Brunssilla ehtii juoruta kuluneen viikon(lopun) tarpeelliset ja tarpeettomat jutut, kuten saunaillan käänteet bucket listan edistyminen, ja päivitellä tulevaa, kuten sitä mitä pukea päälle pikkujouluihin. Korvaamatonta laatuaikaa! 
 

BACK IN BERLIN

Bomber jacket Topshop here / tee Primark / jeans Cubus / boots Dinsko / bag H&M / beanie Ambivalent Berlin / scarf Cubus 
// Okay. I could start off this post by listing various excuses for not blogging lately, but decided to save myself (and you) from the effort. Trip to Finland is already far behind and the fact that I only got two pictures of feta salad in my olympus, tells the week was a blast. 
Now I have returned to Berlin to spend my last month before moving back to Finland and I have to admit I feel lost. In Finland I miss Berlin whereas in Berlin I'm sometimes wondering where my home is. Now that the cold truth is out there, I cannot bare the thought of leaving this life behind and I'm running around the city 24/7 just to absorb all the possible feeling of it to myself - maybe it carries me when the Berlin home sickness hits me. Bucket list is on fire and I am not waisting a moment. 
This weekend I celebrated Berlin life with double brunch, shopping spree, sauna night with Finnish girls and I also popped by in a vintage pop up store launch by Rag and Bone. Outfit pics were shot during the secant of the mentioned, and just guess if the heels were number one decision for 6 hour walking? 
// Noniin, voisin aloittaa listaamalla tekosyyt siitä miksen oo blogannut, mutta säästän itseni (ja teidät) vaivalta. Pitkähkö Suomenreissu tuli ja meni, hauskaa oli ja kameraan jäi kaksi kuvaa fetasalaatista, mikä kertoo viikon hurahtaneen ihan kivasti. 
Nyt mä olen palannut Berliiniin viettämään mun vikaa kuukautta ennen Suomeen paluuta, enkä oo koskaan tuntenu itseäni näin eksyneeksi. Suomessa mulla on ikävä Berliiniin, ja Berliinissä mietin pitäiskö mun sittenkin olla Suomessa. Nyt kun päätös on tehty ja suuntaan takaisin Pohjolaan, en siedä sitä ajatusta ollenkaan ja viiletän vaan 24/7 tuolla jossain imemässä itseeni mahdollisimman paljon tätä kaupunkia, jospa se fiilis kantaa sitten kun ikävä yllättää. No, bucket list on kovassa vauhdissa enkä ainakaan anna hetkenkään valua hukkaan. 
Tänä viikonloppuna juhlittiin elämää tuplabrunssilla, shoppailulla, suomalaistyttöjen saunaillalla ja piipahdimpa myös Neuköllnissä Rag and Bonen järjestämässä vintage pop upissa. Kuvat on näistä reissuista toiselta, ja arvatkaa oliko hyvä veto noi korot kuuden tunnin kierrokselle? 
 

PIPOPÄÄ

Beanie Ambivalent Berlin / coat Glamorous / tee Asos / cardigan H&M / pants Vero Moda / boots Zara / backbag Primark
Kun mä alan kulkea pipo päässä, se on yleensä merkki joko bileillan jälkeisestä päänsärystä tai arjen ylivoimaisesta väsystä. Tässä tapauksessa se oli tota jälkimmäistä, mutta myös puhdasta rakkautta mun designtorilta ostamaa Ambivalentin pipoa kohtaan! Logo on piilossa, kun asussa oli jo tarpeeksi printtiä  ja matskua joka lähtöön. Mitäs tykkäätte?
// When I start prancing around with a beanie on, it usually tells about either my hangover headache or just overwhelming morning tiredness. In this case it was the latter, but also the fact that I'm completely in love with the Ambivalent beanie I found in design market some weeks ago. The logo is hidden as the outfit had enough this and that in materials and print already though. Hit or miss?
 

BERLIN BUCKET LIST

Kuva otettu melkein vuosi sitten, kun olin onnellisen tietämätön bucket lististä tai mistään muustakaan, mitä vuosi toisi tullessaan.  

Mulla oli pitkästä aikaa vanha kunnon railakas Berliini viikonloppu - sopivan spontaani ja sekava, mutta täydellinen setti synttäreineen, klubbailuineen ja brunsseineen! Näitä viikonloppuja mä eniten rakastan, kun ei koskaan tiedä mitä päivä tuo tullessaan ja sunnuntaina voi painaa pään tyynyyn entistäkin väsyneempänä mutta niin montaa kokemusta rikkaampana. 

Kokemuksista puheenollen, mä päätin nyt kaverien manipuloimana vihdoin kirjoittaa tänne mun Berlin Bucket Lististä. Se on lista, mitä aloin laatia tajutessani, etten mä asu täällä loputtomiin ja jokainen päivä pitäis elää niinkuin viimeinen - tehdä siis jotain sellaista, mitä vielä haluan tehdä täällä enkä enää Suomeen palattuani välttämättä tulisi tekemään. Listan sisältö on aika hupaisa ja henkilökohtainenkin tatuoinnin ottamisesta nudisti-spahan (molemmat check), joten yksityiskohtaista kuvausta listan edistymisestä mä en valitettavasti voi taata.

Sanompa vaan, että takana on aika käännerikas viikonloppu ja pari kohtaa listalta saan ylpeenä viivata ennen kun painan pään tyynyyn ja suuntaan kohti uutta viikkoa. Berghainista kotiin aamunkoitteessa ja uutena kokeiluna sokkotreffit - ei paha saldo. 

// After long break I finally spent my weekend in a proper Berlin way - perfectly spontaneous and confusing package of bday party, clubbing and brunch! These weekends I love the most: having no clue about what's coming up and Sunday night just closing eyes so exhausted, but so many experiences richer. 

Speaking of experiences, after several manipulations from my friends I have decided to post about my Berlin Bucket List. It's a list I started to make when I realised I wouldn't be spending rest of my life in this awesome city and I should make the best of this time - by doing things I would love to do and wouldn't necessarily do after moving back to Finland. The content of the list is very miscellaneous from getting a tattoo to going to a nudist spa (both check) so unfortunately I won't be going too much into details here. 
Just saying, my weekend was pretty eventful and a few points on my list I can proudly check before heading towards new week. Walking home from Berghain in sunrise, and as a new experiment old fashioned blind date - not bad hah! 

PAVIA BY NIGHT

Paviassa viettämäni illat tempaisi mut takaisin Erasmusaikoihin, good old, kun seikkailtiin milloin missäkin Englannissa suhaillen kesteiltä toisille mitä huvittavimmissa olosuhteissa - näistä moni tarina tuskin koskaan kuolee. Seikkailujen lista sai arvoistaan jatkoa, kun lyötiin Paulan kanssa viisaat päämme yhteen Italian yössä pari viikkoa sitten. 
Paviassa oli Erasmus-unioneiden kokoontuminen mikä tietenkin tarkoittaa huippukestejä, mihin mua ei kahta kertaa tarvinnut kysyä. Rannekkeet siis käteen kahden vuoden tauon jälkeen ja sukellus ratkiriemukkaaseen kansainväliseen kaaokseen sai alkaa! 
Ilta alkoi drinkeillä Paulan vaihtarikavereiden luona, josta sitten porukalla suunnattiin klubille. Taksi ei koskaan tullut, vaikka sitä yritti soittaa kaikki (vai soittiko kukaan), koska Italia. No anyway, sadalta kilometriltä tuntuvan matkan aikana minä ja Paula eksyttiin joukosta ja käytiin naukkaamassa Limoncellot jossain paikallisessa kuppilassa, kerrottiin olevamme 18 (?), jatkettiin urhoollisesti matkaa ja liftattiin itsemme kunnialla perille. Mä en koskaan unohda, kun saatiin kyydin kylkiäisenä mäkkärin kookospirtelöt. Se oli silkkaa kohtaloa. 
Tunnit hurahti lattarihittien tahdissa ja yö kääntyi aamuun. Oli niin mielettömän hauska ilta, luissa ja ytimissä tunsin sen saman ainutlaatuisen maailmanvalloittajafiiliksen mikä meitä kaikkia yhdisti Englannissa - oli hauskaa olla osa sitä taas hetki! 
Kookospirtelöt, sitruunat, kauhea reikävessa (sinne meinas pudota) ja lelupossu nimettäköön illan teemoiksi, jonka jälkeen voin taas hetken levätä ennen seuraavaa seikkailua. Ja niin me levättiinkin: koko lauantai hukuttiin sohvanpohjalle ja katsottiin Moonrise Kingdomia.
// Long story short: The time I spent in Pavia visiting Paula really reminded me of the good old times we shuffled around England together two years ago, so young and so lost (I think we still are). I must say those were among the best times of my life, so we decided to foster our old adventures by adding some stories on the list in Pavia.
Our Fridaynight included Erasmus-party, hitchhiking, limoncellos, coconut milkshakes, toy pig, horrible toilets and much more - in random order. It's even unnecessary to hype how much fun it was to be a part of that victorious and unique Erasmus-feeling again, what I last time experienced in England! Great memories indeed. 
Saturday we spent our day watching (sleeping and pretending to watch) Moonrise Kingdom, love.