STORMY WEEKEND

Juuri kun pääsin kehumasta kaunista kevätsäätä Southamptoniin pöllähti viikonloppuna jonkin ties minkä paineen saattelemana HIRMUMYRSKY. Ajatelkaa nyt, kaksi astetta pakkasta ja viisi senttiä lunta (päivän ajan), on sitä huonompiakin syitä perua oppitunnit ja sulkea kirjastot! Puistot tulvivat lapsia ja lapsenmielisiä tekemässä lumiukkoja sellaisesta kuraisesta ohuesta ensilumesta ja innokkaimmat vaihtarit viettivät päivänsä lumisotien. Samalla kuitenkin pukeutumistietoisuudestaan surullisenkuuluisat brittineidit ulkoiluttivat ylpeinä Hollisterin minishortsejaan. Kyllä, kaikki on nyt nähty. Minä ja Paula vedimme verhot visusti kiinni ja olimme tylsiä suomalaisia. Se kolmen viikon Suomessa viettämäni tarvi riitti. 

Kuten kuvista näkyy ilma on jo seljennyt ja yhteiskunta alkaa palata uomiinsa. Silti juoksin tänään koululle hiki hatussa vain kuullakseni, että tuntia on lykätty sääsyistä. Kerran saadun lumisateen kunniaksi näitä vaarallisia sääolosuhteita voi varmaan käyttää tekosyynä vielä toukokuussa. Omasta puolestani saisi tulla muutama pyry lisää, alkaa kouluhommat kasaantua siihen malliin, ettei pari vapaapäivää olisi pahitteeksi.

Siinä ne nyt on, parempi myöhään kun ei milloinkaan: burgundit pöksyt, ei pinkit kuten kuvissa näyttää! Tiukat ja tsäpäkät kun sukkahousut konsanaan, ei kyykkyyn uskalla mennä ettei nappi poksahda, mutta väliäkös sillä ;) Selailtuani vanhoja postauksia asetin itselleni pikkuisen ehdon. Edes pari asua jooko ilman leokuosia tai tuota maailmanpelastaja-jakkua.

ONE TEE, MANY LOOKS

Tyylini on täällä merten takana jotenkin saanut ripauksen uutta maustetta. Se ei ehkä ole realisoitunut vielä vaatekaappiin saakka, mutta ihan selvästi inspiroidun entistä edgemmistä jutuista. Oma vaatevalikoima ei miellytä enää ei sitten ensinkään ja aiemmin niin turvalliset, ajattomat valinnat tuntuvat tylsiltä. Vaatekriisejä on yhden sijasta seitsemän viikossa. Tuntuu, että jotain uutta tuulta tähän nyt tarvitaan. Ja vikkelään, ennen kuin tää mun polkkatukkakin on revitty päästä.

Aloin sitten inspiraatiota ammentaakseni väsäilemään kollaaseja, kun postilaatikkoon tupsahti pilkkahintainen harmaa tee! Se on perinteisen plain, kylläkin pyöreillä niiteillä koristelluin hihoin, mutta suurimmassa osassa asuja hihathan jää kuitenkin jakun tai takin alle piiloon. Kelpohankinta siis. Kokonaisuuksia pyöritellessäni oivalsin, kuinka paljon nainen tarvitsee niinkin yksinkertaista keksintöä kun teepaitaa. Tämä oli varmaan ensimmäiseni, go Essi!

Ripauttelin kokonaisuuksiin vaivihkaa jo osittain menneen sesongin, mutta myös tulevan kauden must-hankintoja. Printtikuosia, niittitohvelia, nahkavaatteita ja maksihametta siis ÄKKIÄ TÄNNE!

P.S. Tämä Polyvore on maailman paras konsti keksiä uusia käyttötapoja kaapista löytyville rytkyille. Ja luoda uusia ihanpakkosaada-suunnitelmia, mitä ei ole varaa toteuttaa.

HAPPY BDAY!

Keskiviikkona juhlittiin synttäreitä. Meitä oli viitisenkymmentä, jokaiselle noin puoli neliötä tilaa keittiössä nopeasti laskettuna, mikä antoi kekkereille oman mausteensa! Eipä kukaan mahtunut luomaan kuppikuntiaan :) Lukemattomia itkuja, nauruja, kriisejä ja ihania hetkiä. En tiedä miten kiittää kyllin näistä juhlista ja ihmisistä, mistä täällä saan nauttia. Nyt olen väsynyt, mutta superonnellinen. Sanat ei riitä kuvailemaan sitä tunnetta, mikä tulee kun selailen matkan varrella otettuja kuvia ja muistan kaikkea hauskaa, missä olen saanut olla mukana. Haluaisin jakaa tän tunteen koko maailman kanssa!

Yksi elämäni ihanimmista päivistä alkoi ovelle saapuneella kukkalähetyksellä. Purskahdin itkuun, kökötin sängylläni puoli tuntia kootakseni itseni ja juoksin sitten myöhässä ratsastustiimin joukkuekuvaan onnesta ja hämmennyksestä sekaisin. En ole vieläkään toipunut, katselen vaan kaunista kimppua pöydälläni ja leijailen jossain prinsessamaailmassa. Loppupäivä paisteltiin pizzaa, puhalleltiin ilmapalloja (itsehän en osaa) ja väännettiin hiki otsalla nutturaa kera vanhojen, takkuisten clip-onien. Ponnistelu oli kuitenkin vaivan arvoista, kaikki kutsutut ja kutsumattomatkin vieraat saapuivat paikalle ja tekivät illasta ikimuistoisen, kiitos! 

Tää postaus ei ollenkaan tee oikeutta niille muistoille (kyllä, muistan kaiken) mitä mulle juhlista jäi, voisin kirjoittaa niistä kirjan. Tällä hetkellä pursuan niin hyvää mieltä, etten vain osaa pukea ajatuksiani sanoiksi. Toivottavasti kuvat kertovat enemmän ja antavat kuvan siitä fiiliksestä, mikä kesteillä oli. Ilta oli tunnerikas myös siksi, että se jäi meidän kaikkien viimeiseksi yhteiseksi: moni palaa tänä viikonloppuna kotimaihinsa, eikä porukka ole enää entisensä. 

READY FOR 21

Viimeinen päivä parikymppisenä. Tai oikeastaan se vaihtuikin jo seuraavaan, yön pikkutunneilla kun taas raapustelen!

Täsmälleen kaksikymmentäyksi vuotta sitten synnyin noin kahdeksan tunnin päästä, jos nyt niin voi sanoa. Äiti odotteli ilokaasuhöyryissään Aten syntymistä maailmaan. No, ei tullut Attea vaan tulikin Senni. Harmin paikka, ja hajamielinenkin vielä. Mun vanhemmat eivät kuitenkaan ole kovinkaan päättäväistä väkeä joten viime tipassa ehdin vielä vaihtua Essiksi. Olen hiukan katkera, Senni olisi ollut kivempi.

Haluan onnitella erisydämellisesti Viiviä, Saraa, Nataliaa ja Werneriä. Kaikilla on synttärit viikon sisään ja joka vuosi on mahdoton pysyä kartalla, jos en käytä kalenteria. Ja Erasmus-Essillä ei ole kalenteria. Oon näissä muistamisasioissa maailman huonointa sorttia, kuten postauksista on aiemminkin saattanut havaita. Joten onnea, rakkaat ystävät, ja anteeksi, että mä olen unohtanut teidän merkkipäivät niin monta kertaa. Yritän oppia, kaikin voimin.

Hulluna ripistikkeli-hihoihin, always have been and always will be.

AFTER THE PARTY

Julkaisin ensin tekstin nimellä Ahter the party. Saimpas hyvät öiset räkänaurut.

Eilinen ilta oli huikea. Suuntasimme porukalla brittikaverimme synttäreille kotibileisiin, mitkä on täällä todettu kyllä illoista aina hauskimmiksi. Vanhat brittitalot ovat kuin labyrintteja, missä on hupaisaa sooloilla pitkin iltaa ja tehdä tutkimusretkiä tuntemattomien ihmisten huoneisiin. Synttärisankari oli vaatimattomasti tilannut mekkonsa jostain julkkis-copycatsivustolta ja juhli sitten Katy Perrynkin kantamassa luomuksessa. Timanttinen coctailmekko oli kuitenkin vuokrattu vain viikoksi. Melkoista omistautumista, vautsi. 

Juhlat jatkuivat aamun pikkutunneille. Jatkoilla oli UV-maalia, paljon tuntemattomia brittejä ja jätesäkillä päällystetyt seinät (taas). Vastoin odotuksia kukaan tai mikään ei kadonnut illan aikana, paitsi pari hassua pulloa vodkaa ja siinä samalla joidenkin juhlijoiden estot. Oma porukka pysyi kuitenkin järjissään ja pääsimme ehjin nahoin takaisin asuntolalle.  

Sunnuntai kului sitten viikonlopusta palautuessa. Päivän jääkaapin ja sängyn väliä kuljettuani ryhdistäydyin kuitenkin perinteiseen pubivisaan kaupungille. En sentään aivan ylittänyt rajojani, joten pysyin vain Team Hollandin tukijoukoissa. Oli paperilennokikisaa, halpoja shotteja ja arpajaista. En osallistunut näistä mihinkään, mutta seurailin tapahtumia zombiena sivusta ja totesin, että ensi kerralla paremmalla tarmolla tilaisuus saattaisi olla kokeilemisen arvoinen.

Näihin tunnelmiin, nyt simmut painuu kiinni. Kuulin myös, että tukka kasvaa unen aikana. Äkkiä siis unten maille!!

Ompas muuten kivasti kaulukset ruttanassa.