SATURDAY SALES

En tiedä mitä tänään tapahtui. Tai oikeastaan viime yönä. Ajattelin kerrankin laittaa yöksi verhot kiinni niin, ettei päivänvalo herättäisi heti kukonlaulun aikaan. Tämän tuloksena heräsin puoli neljältä (!). Ei siis ihan nappisuoritus (taaskaan), suunnitelmana kun oli kuntosali, aurajuustokanan pitkäkaavainen kokkaaminen, alennusmyyntikierros ja siivous ennen kaverimme synttäreitä. No, valitsin tietysti tärkeimmän. 

Nyt on taas sukat ja lompakot hukassa, tukkakuontalo näyttää sähköiskun saaneelta ja olen totaalisen pihalla maailmanmenosta. Silti, mitäpä nainen ei tekisi alennuslöytöjen eteen.

Kuvat on eiliseltä, en todellakaan jaksa tänään pukeutua asianmukaisesti. Kaupungille lähdetään kyynärpäät ojossa, kollarit jalassa ja tunteenpalo silmissä. Adios!

SUNNY DAY

Upea, keväinen ilma. Lenkki, kuntosali ja loistava reeni, hyvää lasagnea, rentoutumista. Nyt bileet. Kiire kuten aina.

Cheers!

BOOK MAKES A COOK?

Tänään olin hölmö, jos se nyt on mikään uutinen. Tai suorastaan tyhmä.

Suunnitelmani oli kiiruhtaa koulusta suoraan salille ahkeroimaan. Sen sijaan eksyin matkalla kirjakauppaan ostamaan kalenteria, koska elämäni on muka niin sekaisin ilman sitä. Kalenterin sijasta löysinkin itseni ruokakirjojen parista. Päädyin ostamaan neljä opusta aiheen tiimoilta, sinänsä todella fiksua, kun kaikki ostamani tavarat täytyy raahata matkalaukuissa Suomeen. Kaiken lisäksi näistä tuli niin huutavan kauhean järkyttävä himonälkä, että kipsuttelin koroissani juoksujalkaa vielä Asdaan (kodista päinvastaiseen suuntaan) ostamaan paketin keksejä ja paketin minibrownieseja. Unohdin ostaa kalenterin, enkä ehtinyt salille. Söin kaiken matkalla kotiin ja suunniteltu tomaattikeitto jäi sitten jääkaappiin kyhjöttämään kuin hylätty Lada tienvarteen. Putkeen siis meni taas.

Mutta niihin kirjoihin. The Mini manual of Cocktails. On Cosmoa, Mojitoa, Sex on the beachia ja kaiken maailman pläjäystä Napoleonin yömyssystä Kultaiseen sammakkoon. Ihan must, miten mä en oo koskaan ennen tarvinut tätä!? Varmaan siksi, ettei se oo koskaan ollut alennuksessa. Mahtavaa, teemabileet täältä tullaan! Oon kertakaikkisen innoissani!

Home Baking. Myöskin välttämätön lisä (olemattomaan) kirjakokoelmaani. Sisältää kaikki olennaiset pakko-osata herkut, juustokakut ja omppupiirakat. Musta tulee näiden kirjojen avulla mestarileipuri! Never.

Grandma´s Kitchen Journal. Näistä hankinnoista ehkä järkevin. Tai siis vähiten hölmö. Kirja alkaa isoäidin opetuksilla kokkaamisen muuntotaulukoista, raaka-aineista, paistoajoista sun muista asiaan kuuluvista. Paljon pirkkaniksejä. Söpöjä taskuja, mihin voi jemmata lappuja ja reseptejä. Kirjan perinteisten brittireseptien välissä on sivuja, mihin voi itse kirjoittaa muistiin vinkkejä kirjan ulkopuolelta. 

Mix&Match Menus. Ehdoton lemppari, jonka kokeilua odotan innolla! Kirja koostuu kolmesta allekkain olevasta liuskasta; starters, main courses, desserts. Jokaista kategoriaa on parisen sataa, ja liuskoja selaamalla kirjaan muodostuu palapelimäisesti itse koottu menu. Ompa essimäisesti selitetty. Varmasti ihan loistava inspiraation lähde ja helpottaa kokonaisuuksien miettimistä! 

Ja vähän pehmittääkseni tätä kerskakulutuksen ihmeellistä maailmaa: sain kaikki kirjat alennuksesta yhteensä viidellätoista punnalla, eri parillakymmenellä eurolla. Siksi ne hankin, auttamaan kivistä tietäni mestarikokiksi. Tykkään hirmupaljon ruoanlaitosta, mutta uusien ideoiden etsiminen tuntuu aina niin työläältä. Ehkä näillä porskutetaan jonkin aikaa! 

Makeansuolaista torstai-iltaa kaikille :)

BACK TO ROUTINE

Southamptonissa on kymmenisen astetta lämmintä ja ihanan raikas keli, enkä voi väittää etteikö olisi ollut kiva palata tähän jakku-nahkatakki-ilmastoon. Sain jopa raahattua itseni ulos ovesta lenkille, mistä voi päätellä jotain vallitsevista sääolosuhteista ;) Mulle riittäisi juuri tuollainen talvi minkä nyt Suomessa kävin läpi. Kolme viikkoa, valkea kaunis maisema ja sopivasti pakkasta. Voi kun niiltä loskakeleiltä säästyisikin joka vuosi. 

Täällä aletaan pikkuhiljaa palailla arkirutiineihin, vaikkakin koululla oli vielä hiljaista. En tiedä johtuuko se mahdollisesti siitä, että suurin osa opiskelijoista lomailee vielä kotikaupungeissaan vaiko siitä, että suurin osa opiskelijoista on palannut kaupunkiin, mutta saa yhä lomailevista hyvän tekosyyn jättää luennot väliin. Itse kuitenkin reippailin koululle ranskantunneille ja sain jopa ensimmäisen kokeen läpäistynä takaisin, mikä oli sellaisen bingorupeaman jälkeen kyllä iloinen ylläri! Tuskin musta mitään ranskan puhujaa koskaan tulee, mutta näköjään jotain olen oppinut. Je ne parle pas francaise. 

Pian alkaa uusi jakso. Täällähän on sellainen käytäntö, että syksyllä valitaan kuusi kymmenen opintopinnan kurssia ja niitä sitten tahkotaan koko vuosi. Vähän niin kuin meillä tehtiin ala-asteella: lukujärjestys on koko vuoden täsmälleen sama ja kokeita tiputtelee aina välillä. Tosi paljon tehdään ryhmätöitä ja esitelmiä, ihan erilaista kun suomalaisessa yliopistossa. Etenemistahti on aikamoisen hidas ja omasta mielestäni välillä jopa tehoton, mutta empä voi valittaakaan: systeemi on selkeä ja leppoisa ja jopa kaltaiseni heinähattu ainakin vuoden loppuun mennessä oppii muistamaan edes puolet lukujärjestyksestään! Ja onhan se vaihtarivuonna kiva, ettei tarvi paahtaa missään kirjojen parissa koko vuotta. Täällä kun on paljon muutakin tehtävää ;) 

Mulle kakkosperiodi tuo mukanaan Fashion Process kurssin, jota kyllä odottelen innolla. Tarkoitus olisi oppia muotiteollisuuden "kiertokulkua", mallistojen ja oheistoimintojen ajallista hallintaa, jne. Supermielenkiintoista, täydellinen ripaus tutkintooni sitä, mikä oikeasti sytyttää! Saa taas nähdä mihin kaaokseen olen taas nenäni työntänyt, en tietenkään tunne kurssilta ketään ja kuvauksen perusteella luvassa on ainakin yksilöesitelmä... Noh, on kuitenkin siistiä päästä tekemään jotain, mihin Suomessa oma koulu ei tarjoa mahdollisuuksia. Siksihän mä tänne ulkomaille lähdin.

HELSINKI-SOUTHAMPTON

Koko matkani ajan Suomesta tähän Southamptonin pikkuluukkuuni ilmassa leijaili käsinkosketeltavaa hämmennystä.

Kaikki alkoi Helsinki-Vantaan lentokentältä, missä törmäsin johonkin ennennäkemättömään. Maanmiehemme, tai oikeastaan naisemme, taittoi matkaansa terminaalissa violetissa potkupuvussa, reppu reippaana selässä. Kyllä, Onepiecessä. Eikä tässä vielä kaikki, vaan näkyä säesti ilmoilla raikuvat ärräpäät niin, että varmasti kaikille kävi selväksi tämän väripilkkumme mielentila ja vastoin suunnitelmia kulunut päivä. Huh. Tunnustan omistavani itsekin kyseisen maailman supermukavimman kotivaatteen, mutta eihän se nyt ihan työhaastattelu-lenttokenttä-kahvittelukamaa ole?

Päästessäni lentokoneeseen istuuduin ja yritin tervehtiä vierustoveriani. Nuorta, suomalaiseksi osoittautunutta sievää tyttöä, joka ei edes nostanut katsettaan tervehtiäkseen, puhumattakaan ystävällisestä hymystä. Mietin, että näytänkö jotenkin pelottavalta (varmasti) vai onko silmiin katsominen Suomessa jotenkin epätavallista. Stalkkasin sen verran, että huomasin tytön lukevan kirjaa "Linnunkakka maailmankaikkeudessa" ja tulin siihen tulokseen, että ehkä emme edes olisi olleet sielunsisaria. 

Puolessa välissä lentoa alettiin kiihkeästi kysellä ensin, löytyykö lennolta lääkäriä. Olin varma, että lentäjä potkaisisi pian tyhjää. Sitten kuulutus koski jo ketä tahansa lääketieteellistä alaa tuntevaa henkilöä ja aloin tarkastella ikkunasta ulos, olemmeko enää lähempänä pilviä vai Atlantin aaltoja. Mielessäni myös kävi, että olisin ollut innokas vapaaehtoiseksi. Olenhan kuitenkin joskus halunnut lääkikseen ja olen kiinnostunut alasta! Hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty. Kaiken lisäksi omaan itse varmaan puolet maailman diagnooseista, eli lähentelen jo kandin papereita. Koneen kurssi kuitenkin tuntui pysyvän vakaana, enkä sitten ryhtynytkään toimenpiteisiin DY5818:n matkustamon pelastamiseksi. Kenellekään ei kuulemma sattunut lopulta mitään vakavaa. Nukuin loppulennon.

Myöhästyttyäni junasta ja jäätyäni jumiin elektroniseen passintarkastuskoppiin (joo, se vihreä nuoli tarkoittaa siis "kävele ulos", eikä "jää toljottamaan lumoutuneena tätä tyhjää ruutua") reitti oli vihdoin selvä. Nyt olen kotona. Täytyy sanoa, että en ole koskaan ollut näin otettu vastaanotosta, Paula kun oikeasti tuntui odottavan mua kotiin ja tarjolla oli illallinen nälkäiselle reissaajalle. Kiitos :)

Sellaiset jälleen kerran sähläyksentäyteiset terveiset Sotonista. Leppoisaa iltaa kaikille!